Pullollisia

Viinissä on kaunis, tumman kuparinpunainen väri, pulloa avatessa kuuluu mukava pihaus ja kupliakin löytyy siis mukavasti. Hienovireisen tyylikkäästä tuoksusta erottuu upeita hedelmäisiä ja marjaisia sävyjä: kypsiä vadelmia ja mansikoita, punaista omenaa, persikkaa, sitruunaruohon aromia, hieman vaniljaa ja lempeää maitokahvin, fariinisokerin sekä hennon savuisuuden sävyttämää paahteisuutta. Maku on ehkä hieman keveämpi kuin mitä tuoksun perusteella voisi päätellä, mutta myös siinä on tyyliä ja hienoa intensiivisyyttä: hedelmältään keskitäyteläisessä ja kauniin tasapainoisessa maussa on vadelmaa, metsämansikkaa, nuorekasta omenan sävyä ja tarmokasta sitruunaisuutta. Jälkimaku on lempeän hapokas ja tiiviisti mineraalinen. Viimeiseen pisaraan saakka miellyttävä ja kaunispiirteinen viini - Perignon ja Rosé hyvältä samppanjavuodelta ovat lähes takuuvarmasti hieno yhdistelmä, kunhan löytää tällaisen sopivasti kypsyneen ja kunnollisesti säilytetyn pullollisen.  96

Dom Perignon 2008 Tuoksu on mukavan tasapainoinen ja hedelmäisiä piirteitä erottuu nuoresta iästä huolimatta mukavasti: vihreää omenaa, tuoretta mangoa ja suhteellisen kypsän sävyistä sitruunaa. Rinnalla on voita, kermaa ja kokonaisuuden päällä hentona verhona erottuvaa kahvin ja ruutisavun reduktiivista sävyä. Maussa tuntuu viinin vuosikerran mukainen tukeva, kauniin kypsä hedelmäisyys ja toisaalta nuoren iän mukainen tiukka sitruunaisuus: ananasta, mangoa ja maukasta omenaa. Pitkässä jälkimaussa on greipin ja sitruunankuoren vahva mutta lempeän hapokas ote. Tyylikäs ja potentiaalinen nuori huippusamppanja, joka on toki vielä turhan nuori, mutta jonka nauttiminen ei hedelmän hyvän kypsyyden vuoksi tunnu ollenkaan pahalta jo nyt. 93 Alfred Gratien Cuvée Paradis Tämä ulkoasun perusteella 2000-luvun pullollinen ei avatessa juuri pihahda, vaan on tuntemattomasta syystä ikäisekseen ihan liian tumma väriltään ja siten melko pahasti oksidoitunut. - Charles Heidsieck Brut R...

Viinin väri on kultaisen keltainen, ja kuplia on edelleen mukavasti jäljellä, kuten hyväkuntoisesta pullosta toki sopii odottaa. Tuoksu on runsaahkon hedelmäinen, ja raikas sekä kypsä samaan aikaan: punaisia ja keltaisia omenoita, vahvaa mutta lempeää sitruunaa, hieman päärynän ja ananaksen aromeja, maitokahvia, sipaus kermaa ja vaalean kinuskin miellyttävän pehmeää sävyä. Maku vaatii hetken aikaa lasissa tasaantuakseen, mutta asettuu sitten hyvään linjaan herkullisen tuoksun kanssa: ensiksi kypsää sitruunaa ja omenaa, sitten varsin vahvaa hunajaista makeutta kermaisen toffeen säestyksellä. Jälkimaku ei ehkä ole pisin tai voimakkain, mutta siinä on vuosikerran mukainen hienon pirteä hapokkuus tyylikkäiden sitruunan ja limen kuoren sävyjen tahdittamana. Tämä klassikko-Belle on tasapainoinen kokonaisuus, joka ei ainakaan tämän pullollisen perusteella ole vielä miltään osin matkalla ehtooseensa: viini vain paranee lasissa, ja on minusta vähintään yhtä hyvässä iskussa kuin edellisellä ...

Dom Perignon 1985 Kullankeltainen väri, pirteät kuplat. Herkkusienen sävyjä, hentoa toffeeta ja niiden rinnalla lämmetessä koko ajan runsaammin hedelmää, kypsää omenaa ja mangoa. Rinnalle tulee pian myös vaniljaa ja kaurakeksiä. Maussa on erittäin hyvä tasapaino ja hedelmävetoisia sävyjä: omenaa, ananasta ja passionia. Hapokkuus on tasaista, pitkän pitkä jälkimaku on kevyesti sitruunainen ja se tuo ripauksen nuorekkuutta muuten sopivan kypsän tuntuiseen kokonaisuuteen. Tässä viinissä on kauniin monimuotoinen tuoksu ja tasaisen runsaan hedelmäinen maku. Tyylikäs, hieno viini - sopivan ikäinen domppa parhaimmillaan. 95 Chateau de Beaucastel 1998 2 h dekantterissa ennen maistamista. Väri on reunalta aivan aavistuksen tiilenpunainen. Täyteläisessä tuoksussa on luumua, viikunaa, hillottuja punaisia marjoja sekä mukavaa mausteisuutta. Suutuntuma on pehmeähkö, vaikka maku muuten on varsin runsas: tallia, parafiinia, luumua, lämmintä paahdetta ja vaniljaista tammikypsytyksen tuntua...

Pruuviviinien perusteella on helppo tehdä toistaiseksi se johtopäätös, että 1988 on parempi samppanjavuosikerta kuin 1990: kaikki kuusi viiniä olivat mielestäni parempia vanhemman vuosikerran versioina. Kyse ei ole minusta silti siitä, että -90 olisi vuosikertana heikko tai edes keskinkertainen: parhaimmillaan se on erittäin hyvä mutta joiltain ominaisuuksiltaan poikkeuksellinen ja valitettavankin epätasainen. Suorassa vertailussa vuosikerran -88 kanssa olisi vaikeuksia melkein millä tahansa muullakin vuodella - kasikasi on nyt ja varmasti hyvin pitkälle tulevaisuuteen yksi parhaista ja kaikkein klassisimmista. Jonkinnäköisenä karkeana yleistyksenä voisikin todeta, että vuosikerran -88 kohdalla voi hankkia melkein mitä tahansa samppanjaa ja kaikki on hyvää, kun taas -90:n kohdalla pitää tietää mitä ostaa tai osata varautua myös negatiivisiin yllätyksiin. Pruuvin minusta parhaat ysikymppiset, Perignon ja Krug, kestävät kyllä vertailun missä tahansa seurassa, ja niiden kehitystä tulevi...

Tuoksu tässä Cristalissa on varsinkin aluksi runsaan paahteinen, ja tätä sävymaailmaa vielä monipuolistaa kevyesti kermainen kahvin aromi. Mukana on myös praliinia mantelin sävyttämänä, sekä aprikoosin mieleen tuova hedelmäinen komponentti. Kokonaisuudessaan tuoksu on varsinkin ensimmäisestä lasillisesta arvioituna varsin mukava ja sävyiltään melko monipuolinen. Maku on hennosti makea ja hunajainen, raikkaimmillaan siinä on lisänä on myös appelsiinia ja sitruunaa. Hapokkuus on terävähköä ja jälkimaku on suhteellisen pitkä. Hedelmäisyys on kuitenkin kaikkiaan melko ohutta ja kuivuneen oloista, ja tämä piirre vain korostuu viinin saadessa enemmän ilmaa. Samalla hapokkuus toisaalta alkaa dominoida makua yhä enemmän. Pullo oli kuljetuksen aikana vuotanut hieman, vaikka viinin väri näyttikin ikäisekseen ihan hyvältä. Kuiva korkki murtui avatessa kahtia ja poistui vain pienen pihauksen saattamana; kuplia oli laseihinkin kaadettuna jäljellä vielä hieman, mutta ikäisekseen toki vähänla...

Krug 1985 Tämä viini tuntuu vielä melko kylmänä aluksi todella vaisulta - niinkuin tässä ei olisi melkein ollenkaan tuoksua. Vähitellen jotain sävyjäkin löytyy: siiderimäiseltä tuntuvaa hentoa omenaa, vähän mausteisuutta ja ripaus paahdetta, sekä lopulta myös jonkin verran vaniljaa. Maku on melko hapokas, lähinnä sitruunan ja omenan hallitsema: lisänä on vähän briossia ja kevyttä pähkinäisyyttä. Hedelmäisyys on ihan hyvää ja samoin hapokkuuskin - silti kokonaisuus on varsinkin tuoksun suhteen hiukan mitäänsanomaton, vaikka seura viereisissä laseissa onkin toki superkova. Jälleen Krug paranee selvästi lasissa, joten esimerkiksi kymmenen vuoden päästä tämä voi mahdollisesti olla vaikka kuinka hyvää. Vuosikerta-Krugiksi ainakin tämän esityksen perusteella kuitenkin vaatimaton viini. 92 Krug Clos du Mesnil 1985 Myös Krugin huippupullote on ainakin tuoksultaan aluksi ihan vähän ujon oloinen, mutta virkistyy nopeasti, ja siitä eteenpäin tätä viiniä onkin todella vaikea vastust...

Laurent-Perrier Grand Siècle 1985 Tämän viinin tuoksusta ei eleganssia tai kaunista monimuotoisuutta puutu: akaasiahunajaa, karambolaa, keväisiä kukkia, tuoreita aprikooseja, keltaisia luumuja, lakritsia, saaristolaisleipääkin. Sävyjä löytyy joka kerralla lisää eikä niitä tarvitse hakemalla hakea - tässä mielessä viini muistuttaa aika tavalla Gossetin huikean hienoa Celebris bdb:ia.  Maku on hieno sikermä trooppisia hedelmiä: mangoa, papaijaa ja ananasta. Hedelmävetoinen kokonaisuus on puhdaspiirteinen ja sileä, vaikka toki tästä löytyy myös sitruunainen, kirpeämpi komponentti, vähän tähtianista muistuttavaa mausteisuutta ja vieläpä pientä pähkinäisyyttäkin. Hapokkuus on helposti juotavaksi pyöristynyttä. Erityisesti tuoksultaan todella upea viini!  96 Veuve Clicquot La Grande Dame 1985 Pinot-voittoisen Grande Damen väri on ikään nähden hyvin tumma ja viinissä on enää vain vähän kuplia tallella. Tuoksusta löytyy kivoja kypsän viinin aromeja: mantelipikkuleipiä, he...

Pääsin kirpeän syksyisenä perjantai-iltana vieraaksi maistelemaan hienon samppanjavuoden parhaita paloja. Odotukset olivat ajoissa tiedossa olleen viinilistan myötä lähes kattoon ladatut - jo tyhjentyneistä pulloista otettu huonohko yhteiskuva kuvannee niitä paremmin kuin tuhat turhaa sanaa: Krug Grande Cuvée Alkulämmittelyksi saatiin valkoetikettistä Krugin Grande Cuvéeta (pohjavuosikerta lienee 80-luvulta), jollaista olen maistanut kerran aikaisemmin. Sinänsä tutusta viinistä oli sokkona yllättävän vaikea saada otetta, varsinkin kun isäntä esitteli juoman "vaatimattomana alkumaljana". Viinin identiteetin paljastuttua palaset toki loksahtivat kohdalleen: sherrysävyjen myötä päässä viivähtänyt krugmainen ajatus tuli mieleen hyvästä syystä. Tuoksussa on kypsää karamellia, melko paljon paahteisuutta sekä oikein mukava, lähinnä herkkutatin mieleen tuova sienisävy. Kokonaisuuden viimeistelevät hennot hedelmäsävyt ovat jonkin verran oksidoituneen oloisia. Mehukkaassa m...

Henriot 1985 magnum Illan Comtes-urakoinnin päätökseksi kaiveltiin vielä ylläripullona esille Henriotin perusvuosikertaa tyylikkäästä magnumista. Vaikka pullo oli viime etapin kuljetuksessa vuotanut aavistuksen ja sen korkki antautui vasta kahdessa palassa, oli sisältö kuitenkin kaikin puolin kunnossa. Loppuillan heikoista muistiinpanoista löytyi vielä seuraavaa: Tuoksussa on vähän herkkutattia ja paahdettua karamellia, mutta yhtä lailla myös nuorta herukkaisuutta. Maussa korostuvat lime, sitruuna ja herukoiden melko vihreät sävyt - hedelmä ei ole vielä alkuunkaan kypsää, vaan tuhti hapokkuus dominoi sinänsä tyylikästä suutuntumaa. Tätä olisi kannattanut säästellä vielä kymmenen vuotta kellarissa, vaikka viinin juotavuus oli Henriotille tuttuun tapaan mainio näinkin. 91  

1985 Kasivitonen tuoksuu uhmakkaasti ananakselle ja vihreälle omenalle - ihan kuin se esittäisi olevansa 10-15 vuotta nuorempi. Muut nyanssit ovat vähän kypsempiä, ainakin nugaan ja sitruunan sekä karambolan kirpeän hienostuneet, vähän mausteiset sävyt. Maussa on runsasta vihreää omenaisuutta, mutta myös aprikoosia sekä jälkimaussa maitokahvia. Nuorekkuudesta kielii myös tyylikäs mutta tiukahko hapokkuus, joka jopa hiukan peittää hedelmäsävyjen runsaimpia muotoja alleen. Tässä on yhä kypsytyspotentiaalia, jos vain hedelmäisyys kestää odotella happojen tasaantumista. Pidin kyllä kovasti tämän viinin persoonallisesta tyylikkyydestä juuri tällaisenaan. 94 1982 Tämä viini tuntuu heti alusta lähtien edellistä pyöreämmältä ja runsaammalta. Tuoksun voimakas omenasävy on jo selvästi kypsä, sen rinnalta löytyy crème brûléeta sekä hunajaa, josta erottuu myös hento kirpeämpi sävy. Maussa on hieman hyvää sauternesia muistuttavasti yltäkylläistä hunajaa, persikkaa, sitruunaa ja cantalo...

Pullosta kuuluu avatessa vain melko laiska pihaus, mutta kuplat ja mousse ovat kuitenkin ihan asialliset. Tuoksu on hienostunut, mutta samalla oikeastaan jopa vähän ujo: sävyjä löytyy joka tapauksessa enemmän kuin riittämiin, samalla kun viini hiljalleen lasissa lämpenee ja avautuu: voita, inkivääriä, karamellin säestämää makeaa paahteisuutta, sitruunaruohoa ja hiukkasen savuisuutta. Maun voimakkain komponentti on lempeän kirpeä sitruuna, jonka lisänä on kypsää päärynää ja viikunaa, sekä toisaalta hapokasta hunajamelonia ja punaista omenaa. Rakenne on pehmeä ja sileä, jälkimaku voisi kenties olla hiukan pidempikin. Itse asiassa kokonaisuus muistuttaa varsin paljon Clicquot'n -88 Rare Vintagea, jota olen juonut lähimenneisyydessä useampaan otteeseen. Tämä muutaman vuoden vanhempi Grande Dame on hiukan tyylikkäämpi kokonaisuus ja lisäksi mukana on minusta vuosikerrasta johtuva, ikään nähden varsin tiukan hapokas komponentti. Toisaalta hedelmäisyyden runsauden ja tasapainon osal...