Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Selosse 2002 & Chantereines + pari muuta mukavaa

Jacques Selosse Millésime 2002 Tämän pullollisen korkki on vaihdettu 23/2/2012. Tuoksussa on muhkeasti kypsää ananasta, tilliä, punaista omenaa, vaniljaa ja jopa häivähdys kirsikkaa. Oksidatiivisuus on vahvasti läsnä, mutta tutun sopivalla tavalla. Lämmetessä tästä alkaa erottua pehmeitä kukkaissävyjä kuten jasmiinia, samalla kun hedelmäisyys saa hiljalleen hunajaa ja sokerikuorrutetta ylleen. Maun hallitsevat elementit ovat jonkin verran kypsyyttä kerännyt omena sekä runsas sitruuna, joka jatkaa tasaisena pitkään jälkimakuun asti lopulta myös limeen taittuen. Lämpeneminen ja aika lasissa pyöristää sopivasti kulmia ja tuo makuun vielä lisää syvyyttä. Kerrassaan hieno mutta vielä melko nuori viini - ei ihan niin maaginen kuin edellinen pullollinen puolisentoista vuotta sitten. Seuraavaa tapaamista joka tapauksessa suurella lämmöllä odotellen. 95 J-F Mugnier Nuits St. Georges Premier Cru Clos de la Marechale 2005 Illallisen kera siemaillun punaisen burgundin tuoksu on alu

Mökkiviinit

Dom Perignon 1985 Kullankeltainen väri, pirteät kuplat. Herkkusienen sävyjä, hentoa toffeeta ja niiden rinnalla lämmetessä koko ajan runsaammin hedelmää, kypsää omenaa ja mangoa. Rinnalle tulee pian myös vaniljaa ja kaurakeksiä. Maussa on erittäin hyvä tasapaino ja hedelmävetoisia sävyjä: omenaa, ananasta ja passionia. Hapokkuus on tasaista, pitkän pitkä jälkimaku on kevyesti sitruunainen ja se tuo ripauksen nuorekkuutta muuten sopivan kypsän tuntuiseen kokonaisuuteen. Tässä viinissä on kauniin monimuotoinen tuoksu ja tasaisen runsaan hedelmäinen maku. Tyylikäs, hieno viini - sopivan ikäinen domppa parhaimmillaan. 95 Chateau de Beaucastel 1998 2 h dekantterissa ennen maistamista. Väri on reunalta aivan aavistuksen tiilenpunainen. Täyteläisessä tuoksussa on luumua, viikunaa, hillottuja punaisia marjoja sekä mukavaa mausteisuutta. Suutuntuma on pehmeähkö, vaikka maku muuten on varsin runsas: tallia, parafiinia, luumua, lämmintä paahdetta ja vaniljaista tammikypsytyksen tuntua

J. Confuron-Cotetidot Clos de Vougeot Grand Cru 1993

Suhteellisen tummanpunaisen viinin tuoksussa on multaa, mustetta ja nahan sekä tupakan vivahteita kevyeen mineraalisuuteen käärittynä. Maussa maanläheiset sävyt toistuvat, rinnalla on pientä kirsikkaisuutta ja häivähdys lakritsia. Kokonaisuus ei ole kovin detaljikas tai voimakas, vaikka tanniineja ja hapokkuutta on reiluhko annos kumpaakin. Maistettu ensiksi kolmen tunnin dekantoinnin jälkeen; seuraavan muutaman tunnin lisäilmaantuminen kehitti viiniä edelleen nautittavammaksi. Kokonaisuus ei ole erityisen mieleenpainuva, mutta kuitenkin kaikin puolin siisti ja hyvin juotava.   91

Perrier-Jouet Belle Epoque 1979

Pitkästä aikaa Belleä lasissa, ja valitettavasti vuosikerran -79 pullotteen osalta tällä toisella kerrallanikin hiukan heikolla tuurilla: huolimatta siitä, että pullo vaikuttaa ulkoisesti varsin hyvältä, irtoaa korkki turhan helposti ja ilman mitään pihahduksen häivääkään. Kuplia ei kevyesti tummentuneessa viinissä enää ole, mutta muuten sentään vielä jonkin verran elämää. Tuoksu on hienoisen oksidoitumisen ja hunajan sävyn ohella kuitenkin myös hasselpähkinäinen ja hennosti kahvinen. Maku on yhä melko raikas ja hedelmäinen: hillityn vihreän omenaisuuden rinnalla erottuu kypsää sitrunaa varsinkin kevyesti hapokkaassa jälkimaussa - kokonaisuus on lopulta selvästi nautittavampi kuin mitä heti korkkaamisen perusteella saattoi olettaa. 90

Michel Gros Richebourg Grand Cru 1992

Yhä varsin tummanpunaisen värisen viinin tuoksu on tumman marjainen: karhunvatukkaa, tummia kirsikoita ja hiljalleen yhä voimakkaammin mustikoiden aromia. Lisänä on mukavaa mineraalisuutta sekä häivähdys viikunaa, ja viinin avautuessa mukaan tulee vielä reilu annos lihaisaa paahteisuutta. Maku on hennosti multainen, mutta ennen kaikkea tuoksua seuraillen tummien marjojen hallitsema - kehnohkomaineisen vuosikerran viiniksi tässä on hedelmäisyyttä oikeinkin mukavasti ja tasapainoisella tavalla. Täysin kypsän tuntuisessa viinistä ei juuri erotu tanniineja ja myös hapokkuus on maltillista. Joka suhteessa nautittava burgundi: vuosi sitten maistettua viereisen huippuvuoden veljeään toki kevyempi mutta ei minusta muuten oleellisesti heikompi.  92

Pieni kasikasipruuvi ja Selossea

Miellyttävän syksyisen arki-illan yksinkertainen resepti: alkuun kattaus vuosikerran -88 samppanjoita ja jatkoilla Selossea. Veuve Clicquot Vintage Réserve 1988 Tätä samaa viiniä myöhemmin korkitettuna Rare-versiona olen nauttinut vuosien mittaan usemmasta pullosta, mutta vasta nyt maistoin ensimmäistä kertaa alkuperäistä julkaisua. Pullollisessa on vaaleahkon keltainen väri ja pirteät kuplat. Viinin tuoksu on heti aluksi melko voimakas ja sienimäinen, mutta jollain pistävän tunkkaisella tai jopa käyneen sävyisellä tavalla epämiellyttävään vivahtava. Muut juojat eivät ole ihan samaa mieltä, ja onneksi tilanne omassakin nenässäni paranee viinin avautuessa.  Kun epämiellyttävä kerros tuoksusta hälvenee, paljastuu alta jonkin verran kahvia ja paahdetta, sekä lämmetessä vielä toffeeta. Maku on hienon vuoden vuosikertaviiniksi ohuehko ja sitruunasoodamainen, vaikka tässäkin on rinnalla ripaus kivaa kahvin sävyä. Hedelmäisyys, sikäli kun sitä on, tuntuu peittyvän tiukan vaikka si

Geoffroy Empreinte 2007 + tuttu Gimonnet

Tuoksu on pirteä ja nuorekas: aromeina erottuu hasselpähkinää, maltillista paahteisuutta, omenankuorta ja hentoinen herkkusienimäinen sävy. Suussa viini on tuoksua hedelmäisempi, omena ja päärynä tuntuvat tässä tuoksua kypsemmiltä ja sopivasti hapokasta jälkimakua saatteleva sitruunaisuus on sekin lempeää. Pyöreämakuinen, siististi viimeistelty vaikkakin suuria tunteita herättämätön viini, 10 grammaa dosagea tuntuu kyllä pienenä makeutena mutta ei vielä häiritse. Ei kenties merkittävää kypsytyspotentiaalia mutta miellyttävä nyt, kuten tilanne tuntuu olevan monen muunkin tämän vuosikerran viinin kohdalla. 87 --- Juhlakäytössä tyhjeni myös muutama  Pierre Gimonnet'n Fleuron 2006 . Viini oli vuodentakaisesta vielä lisää pyöristynyt, muuten gimonnet'maiset hyvät piirteet olivat ennallaan: puhdas, raikas hedelmäisyys ja sopiva hapokkus. Kokonaisuutena tässä iässä ja vuosikerrassa siis edelleen aivan mainiosti kulauteltava viini.  88

Domaine Ramonet Batard-Montrachet Grand Cru 2007

Varsin voimakkaassa tuoksussa on vasta leikattua kesäistä ruohoa, trooppista hedelmäisyyttä ananaksen hallitsemana sekä vahva omenan sävy. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä hento voin tuntu ja hienoinen cashew-pähkinän sävy. Ajan kanssa hedelmäisyys kevyesti hunajaistuu. Suutuntuma on pehmeän hedelmäinen, mineraalinen ja suuntäyttävä, raikas omenaisuus ja tuoreet päärynät ovat päällimmäisinä, nuorekkaan sitruunainen, mutta silti erittäin miellyttävä ja sopivan hapokas jälkimaku maistuu suussa pitkään. Ehkä hiukan vähemmän pyöreä kuin vuosikerta -99 vuosi sitten maistettuna, mutta alun pieni vihreys tuulettuu muutaman tunnin aikana pois ja viini avautuu jo tässä iässä upeaksi. Sävyt ovat muuten hyvin saman tyyppisiä, ja nuorekkuudestaan huolimatta tämä -07 on vähintäänkin yhtä nautittava. Tässä viinissä on todella hieno tasapaino ja kaikki sävyt ovat moitteettoman puhdaspiirteisiä.  95

Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny Premier Cru Les Fuées 2009

Tasapainoisessa tuoksussa on hienostunutta tummaa marjaisuutta, pehmeästi kypsää kirsikkaa, mineraalisuutta ja hyvällä tavalla maanläheistä tuntua. Mukana on myös hentoinen, hyvin integroitunut tammen aromi ja hienoinen aavistus tryffeliä. Maussa on anista, vähän savuisuutta ja yrttien, rakuunan ja timjamin, sävyä. Suutuntuma on alkuun keveähkö, mutta konsentroituneessa, hedelmäisessä jälkimaussa on kyllä roimasti vielä kypsymätöntä voimaa. Dekantoitu runsas 2 h ennen ensimmäistä maistamista, ja kuten olettaa sopii, näin nuori viini ainoastaan vain paranee lisää auki ollessaan ja enemmän ilmaa saadessaan. Joka tapauksessa kerrassaan viehättävä viini etenkin tuoksultaan, ja vailla mitään tunnelissa olon tuntua riskialttiista ikävaiheestaan huolimatta.  92

Jacques Selosse Substance

Tässä 29/7/2013 korkkinsa vaihdattaneessa ja vuosikerrasta -86 alkaneessa solera-viinissä on kerrassaan massiivinen hillomaisen kypsän omenan ja omenapiirakan tuoksu! Lisänä on yrttejä ja eksoottisia mausteita: tilliä, korianteria, kurkumaa ja kanelia. Yksityiskohtia löytyy tutustumalla jatkuvasti lisää: kanalientä, kahvia ja toki myös uusia, ennakko-odotuksiin nähden varsin raikkaan sävyisiä hedelmiä: aprikoosia ja päärynää. Mukana on myös vienoa vaniljan aromia. Maku on tuhti mutta samalla nuorekkaan tuntuinen: pirteästi omenainen, kypsähkön sitruunainen, vähän greippinen ja odotuksiin nähden kuitenkin varsin vahvasti hapokas. Kuten odottaa sopii, maku jää pitkäksi ajaksi suuhun viipyilemään. Viimeinen lasillinen on tälläkin kertaa selvästi pyöreimmän hedelmäinen. Tämä viini on, kuten arvata sopii ja kuten Anselmen tekemältä viiniltä vain voi odottaa, omaan makuuni erittäin miellyttävästi lipiteltävä. Kokonaisuutta analyyttisesti arvioiden maku on lisäkypsytystä kaipaavasti v

Jacquesson Cuvée 737

Tämän 2009-pohjaisen, normaalia talotavaraa suuremmalla reserve-viinin osuudella ryyditetyn "vakiosamppanjan" tuoksussa on hiukkasen punaista omenaa, mehukkaan pyöreää sitruunaa, keltaista luumua, cashewpähkinää ja kivasti paahdetta. Muhkeahkossa maussa on tuoretta hunajamelonia ja greippiä; jälkimakua sävyttää raikas limen kirpeys. Tämän on nv-tyyppiseksi tavaraksi runsas ja roteva mutta samalla vivahteikas viini, jonka maun vähäiset särmät epäilemättä pyöristyisivät lisää parin kolmen vuoden kellaroinnilla. 88

Domaine Francois Lamarche La Grande Rue Grand Cru 2000

Maistettu ensiksi runsaan tunnin dekantoinnin jälkeen: Viinin väri on melko syvän punainen. Ensinuuhkimalta tuoksun päällimmäinen elementti on selväpiirteinen brettanomyces-tyyppinen brie-juuston aromi ja sitä säestävä metalliseksi taittuva vivahde. Nämä muuttuvat lasissa vähitellen hieman hienovaraisemmaksi tallin ja lopulta toffeen sävyksi, jonka alta tumma marjaisuus karhuvatukoiden sävyssä pääsee paremmin esille. Tuoksusta löytyy lisäksi ainakin hentoa savuisuutta, punaisia luumuja, kesäisten yrttien aromia ja mustetta - kokonaisuudessa on siis oikein mukavasti sävyjä, mutta ne kaikki vain eivät ole kovin hienostuneita tai ainakaan tässä kontekstissa varsinkaan aluksi itseäni miellyttävän tuntuisia. Maussa on punaisia ja mustia herukoita sekä tuoksusta tuttua karhunvatukkaa, aluksi melko tiukan tuntuisena, hapokkaana ja hiukan tanniinisena kokonaisuutena. Muutama dekantterissa vietetty tunti pyöristää särmiä kuitenkin mukavasti. Tallinen, hikiseen nahkaan taittuva sävy on t

Henriot Cuvée Baccarat 1982

Viinissä on kivan kullankeltainen väri ja oikein mukavasti kuplia. Tuoksussa on klassisen samppanjan klassisesti kypsyneitä sävyjä: Herkkusientä, voita, saksanpähkinää ja myös kypsää päärynää sekä hyvä ripaus paahteisuutta. Aika tuo tähän vähitellen vielä viehättävän pirteää sitrushedelmän tuntua appelsiinin ja verigreipin sävyissä. Maku on jopa nuorekkaan tuntuisesti sitruunainen, lisänä on myös punaisehkoa omenaa ja toffeenekun pyöristävää sävyä. Hedelmäisyys ei tunnu varsinkaan aluksi kovin monimuotoiselta tai konsentroituneelta, mutta kokonaisuus runsastuu viinin hiljalleen avautuessa. Tasapaino on jo vasta-avattuna hyvä, mutta viimeisessä lasillisessa palikat ovat ananaksen sävyttämänä vieläkin viimeistellymmin kohdallaan. Tämä on hillitty eikä järeä, ennemmin tyylikästä vähäeleisyyttä painottava, talon tyylille uskollinen samppanja. Hapokkuus on vuosikerran mukaisesti maltillista; tämäkin kasikakkonen tuntuu runsaassa kolmessakymmenessä vuodessa varsin valmiiksi kypsyneeltä

Deutz Blanc de Blancs 1996

Viinin väri on jo hieman kullankeltaiseksi sävyttynyt ja kuplat jonkin verran tasoittuneet. Raikkaassa, mutta mukavasti kypsyneessä tuoksussa on sitruunaa, briossia, kantarellia ja kokonaisuutta tyylikkäästi sävyttävää paahteisuutta. Lämmetessä voinen aromi voimistuu ja sitruunaisuus vastaavasti vähenee. Maku on nuorekkaan sitruunainen, mutta kypsähkö omenaisuus ja lempeä sitruunaruohon sävy pyöristävät sitä niin, että kevyt kirpeys pyörteilee kielellä lähinnä vain pitkässä ja hapokkaassa jälkimaussa. Tuoksu tuntuu suhteellisen valmiilta, mutta maun tuhdihko, kenties sävyjen kirjoa hieman peittävä hapokkuus vielä ei - aivan vuosikerralleen tyypillisen tuntuinen viini siis ja mainiota kulauteltavaa kesäisenä perjantai-iltana.  92

Pari nuorta punaista

Deutz 2008 Rosé Tuoksu on tässä hennosti hiivaleipäinen, marjaisina aromeina on hiukan vadelmaa ja ripaus metsämansikkaa. Lisänä on vielä mukavaa päättäväistä paahteisuutta, muuten sävyt eivät ole vielä kovinkaan voimakkaita. Maku on näin nuoreksi viiniksi miellyttävä ja aika kivassa tasapainossa: tässä on selvä punaisen omenan ja cantaloupemelonin sävyttämä hedelmäinen komponentti, jonka rinnalla erottuu vadelmaa ja punaisia herukoita. Hapokkuus on tasaista ja vahvaa ilman sanottavaa kirpeyttä. Tämä on oikein miellyttävästi juotava viini, vaikka tuoksu onkin varmasti nuoruudesta johtuen vaisuhko. Rakennetta ja kypsytyspotentiaalia on kuitenkin selvästi saman viinin edellisiä vuosikertoja -05 ja -06 enemmän. 88 Leclerc Briant Rubis de Noirs Brut Millésime 2004 Tämä viini on rosésamppanjaksi äärimmäisen värinen: erittäin tumman mansikanpunainen aavistuksen kupariin vivahtaen. Tuoksussa on lähes ylikypsän tuntuista, hillomaista mansikkaa, viikunaa ja puolukkaa, lisänä jopa h

Vaihtelevia vuosikerrattomia

Krug Grande Cuvee Tämän kultaetikettisen klassikon korkissa on koodi I121 - tämän perusteella viinin korkinvaihto lienee suoritettu vuoden 2001 maalis-huhtikuussa. Pohjavuosikerran arvelisin tämän perusteella olevan -94 tai -93. Viinin väri on keskikullankeltainen. Tuoksussa on kauniin keveää maitokahvia, joka sävyttyy savulla (tuoksu ei ole niin puhtaan kahvinen kuin muutamaa viikkoa aiemmin maistetussa -95 vintagessa). Lisänä on raikasta kypsää omenaa ja tuttu "Krug-parfyymi" vaniljaisine häivähdyksineen säestää kokonaisuutta vienona. Lämmetessä nenään nousee vielä mantelipikkuleipien aromia. Maku on kypsän hedelmäinen: tässä on sekä ananaksen ja mangon trooppista sävyä että mehukasta sitruunaa. Hapokkuus hiipii pitkän jälkimaun myötä tuhdimmaksi ja nuoremman tuntuiseksi sävyttyen jo hienoisesti sitruunankuorella. Tämä on kerrasta toiseen aina yhtä hieno viini ainakin näistä vanhemmista pulloista. 94 Egly-Ouriet Brut Tradition Grand Cru Aikaisemmat, (hy

Joseph Roty Griottes-Chambertin Grand Cru 1991

Maistettu 1,5 h dekantoinnin jälkeen. Viinin väri on lasin reunassa hennosti tiilenpunainen. Tuoksussa on nahkaa, multaa, kypsiä kirsikoita, boysenmarjaa ja häivähdys tammen tuomaa vaniljaista sävyä. Maku on lempeän marjainen: vadelmaa, kirsikkaa ja kypsiä punaisia herukoita. Jälkimaku on pitkä, maltillisen hapokkuuden ja mineraalisuuden sävyttämänä, vielä kevyesti tanniininen ja ripauksen eukalyptuksinen. Vaikuttaa siltä, että viini on nyt hyvässä juomaikkunassa - riskinä lienee, että hedelmä voi alkaa tästä jo vähitellen kuivahtaa. Tasapaino on joka tapauksessa nyt todella hyvä ja suutuntuma silkkisen samettinen - erittäin nautittava viini. 93

Cédric Bouchard Roses de Jeanne Côte de Bechalin 2007

Cédric Bouchardin kaikki viinit ovat mallia yksi rypäle, yksi palsta ja yhden vuoden sato. Tuotokset valmistetaan ilman yhtään dosagea, ainakin toistaiseksi ilman yhtään tammea ja myydään lähtötason Inflorescencea lukuun ottamatta tuotemerkillä Roses de Jeanne. Nyt maistettu tarhaviini Côte de Bechalin on 100 % pinot noiria, ja pullollisen korkki on vaihdettu huhtikuussa 2014. Tämän sokerilisäyksettömän viinin varsin voimakkaan hedelmäisessä tuoksussa on keltaista luumua, verigreippiä, ananasta ja aprikoosia, sekä hennosti yrttejä, lähinnä tilliä ja timjamia. Maku on mehukkaan ananaksinen ja omenainen, melkeinpä makean tuntuinen. Jälkimaku on pitkä, viiltävän tiukka ja mineraalinen, nuoruuden kirpeys tuntuu keveänä kielellä vasta sen loppupuolella. Maukas ja nuorekas, selvästi viimeistellympi viini verrattuna pari vuotta sitten maistettuun perus-Inflorescenceen, joka sekään ei ollut mitenkään huono. 91

Samppanjakekkerit, erät 5 & 6: keskiraskas sarja ja ikääntyneet punaiset

Erä 3 käsitti kolme viiniä peräkkäisiltä vuosilta 80-luvun alusta. Ruinart Dom Ruinart 1981 Tässä on kolmikosta kaikkein maltillisimmat mutta silti ihan riittävät kuplat, sekä hieman muita tummempi väri. Tuoksu on kolmikon varautuneinen: kevyesti hedelmäinen ja itse asiassa vähän herukkainen - samalla kuitenkin myös jonkin verran voinen. Lämmetessä tähän tulee mukaan mukavaa paahteisuutta. Maku on melko voinen ja mausteinen, rinnalla on omenaa ja sitruunaa. Hapokkuudessa on aika paljon potkua, jopa vähän kirpeyttä ja jälkimaku jaksaa melko pitkälle. Hedelmä saattaa kuivua tästä viinistä ennen kuin hapokkuus täysin kesyyntyy? Joka tapauksessa tämä on hyvässä ja miellyttävästi juotavassa vaiheessa juuri nyt. 93 Dom Perignon 1982 Dompassa on vaaleahkon keltainen väri ja mukavat kuplat. Tuoksussa on herkkusientä ja sen rinnalla vaimeampana kahvia, melko voimakasta paahteisuutta ja hasselpähkinää. Maku on mukavan hedelmäinen, siinä on ananasta, raikkaasti päärynää, ma

Samppanjakekkerit, erät 3 & 4: tutumpaa ja oudompaa

Erä kolme käsitti kaksi tutun talon tuttua viiniä, joista Enchanteleursin kyseistä vuosikertaa en kuitenkaan ollut aiemmin maistanut. Taittinger Comtes de Champagne 1988 Comtesin väri on tummempi kuin viereisessä lasissa olevan Enchanteleursin tai pari viikkoa sitten nautitun 88-daamin   – kuplatkin ovat näitä vertailuviinejä vaimeammat. Tuoksu on hivenen vaisun tuntuinen edellisen flightin avoimen ja runsaan kolmikon jälkeen. Aromien kirjo on kuitenkin Comtesiksi tutun tuntuinen: kevyesti voinen, vähän vaniljainen ja kaurakeksinen. Hedelmäsävynä erottuu lähinnää omenaa. Maussa on omenaa, ananasta, vähän sitruunaa ja ripaus paahdettua sokeria sekä näitä lisänä sävyttävää paahteisuutta. Tässä on kyllä miellyttävää trooppisuutta, mutta ei läheskään 70-lukulaisten comtesien ylitsepursuavan runsaaseen hedelmäkorityyliin. Hapokkuus on varsin vahvaa, kuten vuosikerran luonteeseen kuuluu. Kokonaisuus jättää hyvin samankaltaisen vaikutelman kuin edellinen pullollinen vajaat pari

Samppanjakekkerit: 2008-erä ja 1995-erä

Varsinaiset kekkeriviinit maisteltiin 2-3 viinin erissä, itselleni viinit olivat yhtä lukuun ottamatta etukäteen tiedossa, mutta enin osa muista juojista sai lasit eteensä täysin sokkona. Alun aperitiivikortti oli sentään avoin, jo etiketin perusteella kyseisen vuosikerrattoman viinin ei aivan tuoreinta painosta: Mumm de Cramant Tuoksussa on kypsähköä sitruunaa, kepeän tyylikästä paahteisuutta, kevyesti kermaa ja aavistus ananasta.  Maussa jatkuu keveähkö mutta nautittavan tuntuinen yleistuntuma: raikasta vihreää omenaa, greippiäkin. Hapokkuus on aika vahvasti läsnä varsinkin jälkimaun alussa, joka tuntuu hiukan kirpeältä. Jälkimaku kantaa kuitenkin pitkään ja pyöristyy suussa lempeämmäksi jättäen jäljelle kevyen hunajaisuuden tunteen: kaikkiaan maukas ja tyylikäs viini! Maku tuntuu tuoreemmalta kuin tuoksu, tämän perusteella veikkaisin pohjaviini(e)n tulevan 90-luvun lopusta tai 2000-luvun alusta. Näitä avattiin kaksi pulloa, ja kummatkin olivat hyvin samaa tyyliä ja tas

Samppanjakekkerit

Sokkomaistelua pelkäämättömien ennakkoluulottomien viiniystävien avustuksella saatiin kuvan mukaisesti koko rivistö tyhjennettyä yhdessä illassa. Hataria muistiinpanoja viineistä tulossa.

Veuve Clicquot La Grande Dame 1988

Tässä viinissä on ikäisekseen melko vaaleankeltainen väri ja mukavasti myös varsin pirteät kuplat. Tuoksussa on melko runsasta paahteisuutta, vienoa herkkusientä, appelsiinia ja punaista omenaa. Lämmetessä aromi taittuu hedelmäisyyden rinnalla kermaan ja voihin. Suutuntuma on silkkinen, ja maukkaan makeaa trooppista hedelmää löytyy sävyinä vähintään riittämiin: hunajamelonia, passionia, ja mangoa. Hedelmäkimaraa säestää vielä ripaus pähkinäistä toffeenekkua, josta viini taittuu pitkään, vuosikerralla tyypilliseen tuhdin hapokkaaseen ja jonkin verran sitruunaiseen jälkimakuun. Kokonaisuus on tässä iässä yhä melko nuorekas, mutta silti hieno ja herkullinen. Klassisen vuoden klassinen viini tuttuun cliquot'maiseen, moitteettomasti viimeisteltyyn ja paljonkaan itsestään melua pitämättömän vähäeleiseen tyyliin.  95

Diebolt-Vallois Prestige Brut

Tämän chardonnay-viinin tuoksussa on vaniljaa, päärynää, ruusumaista kukkeutta ja ripaus paahdetta. Maussa on päärynää ja siistiä mineraalisuutta sekä häivähdys toffeeta. Jälkimaku alkaa hennolla makeudella ja päättyy pieneen kirpeyteen, hapokkuus on ihan asiallista. Hyvä, mutta ei kylläkään erottuvasti elegantti tai poikkeuksellisesti piirteikäs edes hintaluokassaan - muistan tämän muutaman vuoden takaa hiukan mukavammin juotavaksi.  87

Pol Roger 1988

Viinin väri on ikäisekseen tummahkon kullankeltainen ja kuplat ovat suhteellisen vaisut. Tuoksu on jonkin verran paahteinen ja sävyt varsin kypsiä: hillottua omenaa, voimakkaasti voita sekä ripaus tryffeliä ja häivähdys kanelia monipuolistavina yksityiskohtina. Aluksi mukana on myös sherrymäinen sävy, joka kuitenkin viinin avautuessa pikemminkin hälvenee kuin voimistuu. Maussa on punaista omenaa, kypsää verigreippiä, hiukan herkkusientä ja ripaus savuisuutta. Jälkimaku on pitkä, sitruunainen ja yhä mukavan hapokas. Hyvä ja nautittava kasikasi, jonka rakenne pysyy pienistä ikääntymisen merkeistä huolimatta muutaman tunnin melko mukavasti kasassa: tästä viinistä löytynee myös vielä parempia tai paremmin säilytettyjä pulloja. 91

Jacques Selosse Millésime 2003

Tämän viinin tuoksussa päällimmäisenä on kaunis bourbonvaniljan aromi. Lisänä on voita, kypsää päärynää, karamellisoitua ruskeaa sokeria ja raikas tillikurkun vivahde. Lämpeneminen tuo vielä mukaan hiukan parafiinin häivähdystä. Maussa on ripaus punaista omenaa, selossemainen raikas ananaksen sävy voimistuu sen rinnalla vähitellen. Suutuntuma ja hedelmäisyys on mukavan pyöreää, mutta toisaalta vahva mineraalisuus toimii terävöittävänä elementtinä. Jälkimakua kannattelee tuhti, jonkin verran kirpeä hapokkuus greipin vivahteineen, mutta viimeiseksi kielelle jää lähinnä mukava kypsän sitruunan maku. Kun viini lämpenee ja avautuu, se hunajaistuu vähitellen, mutta kuitenkin ilman että hapot tai rakenne lysähtävät yhtään. Tässä vuosikerrassa on edelleen selvää kypsytyspotentiaalia, vaikka se onkin selvästi edellisestä kerrasta (12/2014) kehittynyt. Tuoksu on kuitenkin ainakin toistaiseksi vaimeampi ja maku yksiulotteisempi kuin vajaa vuosi sitten maistettu fantastinen pullollinen vuo

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja

Pierre Moncuit Millésime Blanc de Blancs 2004

Viljelijäviini ei enempää eikä vähempää kuin itse Mesnilin kylästä: Tämän nuoren bdb-viinin tuoksussa on tyypillisen sitruunaisuuden sijasta melko runsaasti paahteisuutta, saaristolaisleivän imelähköä aromia ja piikiveä, sekä lämmetessä toki myös ripaus omenaisuutta. Maustakin löytyy vähän omenaa ja sen kera inkivääriä,  mutta enemmänkin tässä on ananasta ja makeahkoa päärynää miellyttävän mineraalisuuden ja mukavasti tasapainossa olevan hapokkuuden säestämänä. Jälkimaku on miellyttävän hedelmäinen ilman mitään kirpeyttä tai karvautta. Viinin lämmetessä ananas korostuu vielä lisää - ainakin juuri tässä iässä tämä viini soljuu suorastaan petollisen nautinnollisesti kurkusta alas, muistuttaen tältä osin kovasti Bonnairen saman vuoden tuotosta. Laatu tuntuu samoin vähintäänkin yhtä hyvältä.  90

Chateau Brane-Cantenac 1964

Tämän bordeaux-viinin tuoksussa on melko perinteisiä aromeja: tupakkaa, nahkaa ja kuivattuja luumuja. Maussa sävyinä on lähinnä mentolia ja hiukan herukkaa - kokonaisuus on yksityiskohdiltaan ennemmin niukahko kuin runsas, ja ehkä kypsää hedelmää toivoisi vähän enemmän. Mitään yli-ikäisyyden tai oksidoitumisen merkkejä ei tässä silti ole. Tanniinit tuntuvat yhä hiukan, mutta niitä enemmän on asiallista hapokkuutta - rakenne on kaikkiaan mukavan ryhdikäs ja suutuntuma silti pehmeähkö. Tästä moitteettoman oloisesta pullollisesta tämä on miellyttävä, jopa yllättävänkin hyvä viini juuri nyt nautittavaksi, vaikka hedelmäisyyttä ja nyansseja parempiin pisteisiin uupuukin. Viini oli parhaimmillaan 3-4 tuntia dekantoinnista, mutta kesti hyvänä siitä selvästi pidempäänkin. 91

Gosset Grand Rosé

Blinit ja mateenmäti saivat tänä talvena juomaseurakseen monet kerrat nautitun, kauniin kuparinpunaisen roséklassikon. Tämän pullollisen tuoksussa on kirsikkaa, kypsynyttä omenaa ja kypsähköä paahteisuutta, sekä rinnalla hivenen oksidatiivista tammikypsytyksen tuntua ja sokeroituja mansikoita. Maussa on mansikkaa, persikkaa, ja sitruunankuorta mukavasti kypsyneenä kokonaisuutena. Jälkimaku on tasaisen hapokas ja hiukan kirpeä. Avautuessaan kirpeys tasoittuu punaisten marjojen pitkään suussa viipyvään sävyyn. Tämä pullo oli hankittu tuoreena reilut neljä vuotta sitten: lisäikä on selvästi tehnyt tämän vakioroséiden kruunaamattoman kuningattaren rakenteen sileämmäksi ja kypsyttänyt sävyt herkullisemmiksi. Toivottavasti uusimmatkin painokset ovat edelleen ainakin lisäkypsyttämällä yhtä hyviä. 91

Krugin Grande Cuvéen uudemmat vaatteet

Lauantai-illan juomaksi valikoitui pitkästä aikaa vanha suosikki, Krugin Grande Cuvée, mutta silti jonkin verran tuntemattomalla vireellä: näin nuorta versiota tästä luottosekoituksesta en jostain syystä ollut koskaan aiemmin maistanut. Ulkoasun perusteella pullo oli viimeisiä eriä ajalta ennen tarkemmat sekoitustiedot pullotteista paljastavaa takaetiketin id-koodia. Korkin koodista V1031 pystyi kuitenkin tässäkin toteamaan pullollisen korkinvaihdon tapahtuneen touko-kesäkuussa 2010, joka tietojeni mukaan hyvin todennäköisesti indikoisi viinin pohjavuosikerraksi kuuman 2003:n. Viinin tuoksussa on sitruunaa ja aavistus yrttisyyttä tillin ja korianterin sävyissä. Lämmetessä hedelmäisyys tulee enemmän esiin: pieni ripaus persikkaa ja vähän enemmän tuoreehkoa, raikasta omenaa lopulta vielä kaurakeksillä sävyttyen. Maku on selvästi tuoksua tiukempi: greippiä, sitruunan kuorta, vihreää omenaa ja aika tuhtia mineraalisuutta - viini on suussa suhteellisen kypsymättömän ja suorastaan

Agrapart, Goisses ja mysteeriviini

Agrapart Avizoise 2005 Dosagea on mukana tässä Agrapartin valkoisessa Avize-viinissä 5 g/l ja korkki on vaihdettu 8/2011. Viinissä on lämpimän sävyinen, "pehmeä" tuoksu: kookosta, lempeää vaniljaa ja trooppista hedelmäisyyttä ananaksen ja kypsähkön hunajamelonin sävyissä. Lämpeneminen liittää mukaan toffeetakin - tuoksun pyöreä hedelmäisyys ja tietynlainen särmättömyys tuovat vaikeuksitta mieleen juuri vuosikerran -05, ja trooppiset aromit tämän saman vuoden Comtesin! Maku on, toisin kuin tuoksu, tiukan tuntuinen eikä tietynlainen sulkeutuneisuus hälvene siitä ajankaan kanssa. Tässä on kuitenkin todella tukeva ja ryhdikäs runko vihreän omenaisuuden ja limen aromaattisuuden sävyttämänä, vaikka hapokkuus varsinaisesti ei valtaisalta tunnukaan. Lämpö tuo tähän mukaan ripauksen ananasta, mutta jälkimaku on koko ajan tiukka, sitruunainen ja joka tapauksessa mukavan pitkä. Kokonaisuutena viinin tuoksussa tuntuu tämänikäiseksi miellyttävää kypsyyttä - se lienee tietynlai

Henriot 1995 magnum

Ensimmäinen kokemus itselleni Henriotin vuosikerrasta -95, ja asiallisesti heti magnumista. Viinin tyylikäs tuoksu on sävyiltään mukavan kypsynyt: paahdettua sokeria, hillittyä maitokahvia, voita ja hieman vaniljaakin. Suussa vuosikerralle tyypillinen hapokkuus tuntuu runsaana, ja hedelmäisyys pitää sille omenan, greipin ja kypsähkön sitruunan sävyissä ainakin toistaiseksi hyvin ja nautittavasti pintansa. Lasissa ja avatussa pullossa viinin hedelmäisyys alkaa kuitenkin vähitellen ennemmin kuivua ja latistua kuin avautua lisää. Joko viini on suurin piirtein huipussaan nyt, tai sitten pullollistani oli pitkäaikaisvarastointia ajatellen "pikakypsytetty" lämpimässä jo vähintäänkin riittävän pitkään. Palataan asiaan uudestaan, kunhan löydän näitä jostain lisää tutkittaviksi.  92

Chartogne-Taillet Millésimé 2008

Tämän viinin tuoksu on jonkin verran paahteinen, muuten lähinnä sitruunaisten ja omenaisten sävyjen rinnalla. Aromimaailmaa leimaava tietynlainen vihreä kypsymättömyys ei häviä viinin avautuessa lasissa, mutta toisaalta rakenne pysyy hyvin kasassa lämpenemisestä huolimatta. Maussa on raikkaasti sitruunaa, greippiä ja myös ripaus omenaista kypsyyttä cantaloupemelonin trooppisen häivähdyksen kera. Jälkimaku on nuorekkaan tiukka, mutta ei kirpeä vaan suhteellisen miellyttävän sitruunainen. Tässä on varmasti potentiaalia kypsytykseen, mutta ehkä olisin vuosikerta huomioiden odottanut ripauksen enemmän jo tässä vaiheessa - kolmas maistamani viini tältä viljelijältä, eikä vieläkään sellainen, josta olisin aivan varauksettomasti innostunut. 87