Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2012.

Joseph Perrier Cuvée Royale 2002

Taas vaihteeksi hyvä nollakakkonen: tuoksu on paahteinen ja voimakas ja sen nyanssit ovat klassisen tyylikkäitä, punaista omenaa, briossia, pähkinää ja hentoa siirappisuutta. Runsaassa, melko kypsässä maussa on omenaa, kookosta ja jopa vivahdus rusinaisuutta. Kokonaisuus on jo nyt tasapainoinen ja nautittava, vaikka melko kirpeä hapokkuus epäilemättä kaipaakin paria kolmea vuotta kellaria pyoristyäkseen. Sen jälkeen tämä on varmasti vielä parempaa. Hieno ja talon runsaan hedelmäiselle tyylille uskollinen vuosikertasamppanja. 91

Pari uutta tuttavuutta

Alfred Gratien Brut Tämä pieni ja perinteikäs talo on odottanut tutustumislistallani jo pitkään, ja mikäpä olisi sopivampi aihe ensitapaamiselle kuin jokaisen samppanjatalon käyntikortti, vuosikerraton vakiosamppanja. Gratienin tyylin kulmakiviin kuuluu kaikkien viinien kypsyttäminen tammessa, malolaktisen käymisen välttäminen ja erityisesti myös suhteellisen runsas pinot meunierin osuus useimmissa viineissä. Viinin kuplat ovat isohkot ja väri varsin vaalea. Tuoksussa on kirpeää karviaista, vihreää ruohoa ja orkideaa, kokonaisuutena se on aavistuksen vetinen. Maussa on toffeeta sekä vähän pähkinäisyyttä, hedelmää on kohtuullisesti ja samoin hapokkuutta. Varsinkin alkuun maun makeus häiritsee  –  ihan kuin dosage olisi melko korkea tai sitten huonosti integroitunut. Tämä ongelma onneksi tasaantuu viinin avautuessa ja samalla nuorekas kirpeys tulee itse asiassa enemmän esille. Sain viinin sokkona, enkä onneksi ollut arvailuissani täysin hakoteillä. Kun viinin identiteetti selvisi, aj

Aaltoja kellariin

Pitkästä aikaa varasto sai punaista lisätäytettä, Ribera del Dueroa muutaman Aalto 2009 -pullollisen muodossa. Espanjattaren uusin vuosikerta on vielä maistamatta, mutta pari vuotta vanhempi, 2007, oli viime syksynä sen verran miellyttävä tuttavuus ( 92 ), että eiköhän uudelle tulokkaallekin jotain käyttöä löydy. Viinin hinta, muutaman euron alle kolmekymppiä per puteli, ei kumminkaan tuntunut pahalta oletettuun ja toivottuun laatuun verrattuna.

Lauantaipullot

Piper-Heidsieck 1975 Viinin väri on melko vaalean keltainen ja siinä on yhä kohtuulliset kuplat. Mukava tuoksu on kuivan paahteinen, siitä erottuu kahvia, kantarellia ja toffeeta. Maku sen sijaan on yksioikoisen hapokas, suorastaan hiukan hapan, eikä hedelmäisyyttä tai kypsiä sävyjä oikein ole. Siksi viini on maultaan kokonaisuutena aika mitäänsanomaton, vaikka happorakenne kyllä jaksaa kantaa jälkimaun aika pitkälle. Tuoksu lupasi selvästi parempaa. 89 Laurent-Perrier Brut Tuoksu on hento, kevyen hedelmäinen, siinä mukana sitruunaa ja appelsiininkuorta. Maussa on hiven punaista omenaa, muuten se on kevyen kirpeä ja melko neutraali, vain aavistuksen katkera. Hapokkuus on kohtalaista ja maun pituus riittävä. Keskikastia isojen talojen vakiosamppanjoiden sarjassa, ei huono, mutta ei huippukaan. 86