Pullollisia

Tällaiset laatikot eteisessä saavat bloggaajan näkemään punaista.

Pohdiskelin, että oikeastaan kellarissa ei voi koskaan olla liian paljon Krugia, eikä liian paljon ysikutosia. Muutama viime aikojen hankinta täyttänee jollakin tavalla nämä itselleni asettamat kellarintäyttöohjeet.

Tilaisuus täydentää kellaria parilla Sugotin ikääntyneellä magnumilla olisi ollut synti ja häpeä jättää käyttämättä, varsinkin kun niiden hankintahinta muodostui erittäin kohtuulliseksi. Toinen pulloista oli ilmeisesti kuljetuksen aikana alkanut, harmillista kyllä, heikosti mutta selvästi vuotaa. Järkeviä vaihtoehtoja ei jäänyt paljon muita kuin korkata pullo mahdollisimman pikaisesti ja toivoa parasta. Sugot-Feneuil oli pieni mutta arvostettu viljelijä-tuottaja Cramantin chardonnay-kylästä ja sen vuosikertaviini sekä Special Club -versio tehtiin pelkästään kotikylän rypäleistä. Mennyt aikamuoto on tosiasia siksi, että neljännen polven viinintekijä Sugot lopetti viininteon ja myi tarhansa 2000-luvun puolivälissä. Hieman nestettä menettäneen pullon korkki murtuu avatessa huolestuttavasti kahtia, mutta huoli hälvenee tuota pikaa: korkkiruuvin avustuksella tynkä tussahtaa pois ja päästää ilmoille pirteät hedelmäaromit. Viinin väri on kolmikymppiseksi huomattavan vaaleankeltain...

Joskus vähemmän on enemmän.

Niin kävi kuin aiemmin arvelin: Bollingerin VVF 2002 etsiytyi kellariin Jacquessonin Vauzelleiden viereen, näiden osalta tosin lienee tyytyminen tähän yhteen ainoaan pullolliseen. Aÿ-punaisten pruuvi alkaa jo hahmottua mielessä, sillä keksin mukaan myös kaapista löytyvän Selossen Contrasten, jonka sisältö on sopivasti vuosilta 2002 ja 2003. Bolly-ainokaiseni varjelemiseksi sopii toivoa, että joku ystävällinen sielu osallistuu pruuvikolmikon kokoamiseen omalla VVF:llään...

Sorruin, ja pari pulloa 2008 Chateau Lafite Rothschildia löysi kaapistani itselleen uuden piilon. Ei aavistustakaan, mitä näillä tehdään ja koska. Aika näyttänee.

Pitkästä aikaa varasto sai punaista lisätäytettä, Ribera del Dueroa muutaman Aalto 2009 -pullollisen muodossa. Espanjattaren uusin vuosikerta on vielä maistamatta, mutta pari vuotta vanhempi, 2007, oli viime syksynä sen verran miellyttävä tuttavuus ( 92 ), että eiköhän uudelle tulokkaallekin jotain käyttöä löydy. Viinin hinta, muutaman euron alle kolmekymppiä per puteli, ei kumminkaan tuntunut pahalta oletettuun ja toivottuun laatuun verrattuna.

Rajallisen kellarointikapasiteettini vuoksi jokaisen pitkään kypsytykseen suunnatun hankinnan tekemiseen täytyy keksiä huolelliset perustelut. Erittäin lupaavan samppanjavuoden 2002 kohdalla ostohimojen hillitseminen on tuntunut olevan tavallista hankalampaa, sillä useimmat tältä vuodelta maistamani viinit ovat olleet jo näin nuorina yllättävän nautittavia. Samanaikaisesti useimpien viinien kohdalla tuntuu päivänselvältä, että vasta vuosikausien kypsyttely paljastaa näiden todellisen potentiaalin.  Nyt kyse ei kuitenkaan ollut mistään heräteostoksesta, sillä Vauzelle Terme on ollut ostoslistalla loppukesästä lähtien. Tämä on Jacquessonin single vineyard -sarjan itseäni selvästi eniten kiinnostava viini: 100 % pinot noiria Aÿ:n huippukylästä vuonna 1980 istutetulta pikkuiselta 0,3 hehtaarin palstalta. Edellinen ja ensimmäinen vuosikerta tätä viiniä oli 1996, ja tätä nollakakkosta on pulloihin laitettu kaikkiaan maltilliset 1852 normaalipulloa ja 148 magnumia. Eikä kiinnostusta mi...