Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2016.

Agrapart & Fils Avizoise Extra Brut 2009

Pullotettu 5/2010, korkinvaihto 10/2015, dosage 5 g/l: Tämän lämpimän vuoden viinin sinänsä melko mukavassa tuoksussa on kypsää päärynää, sitruunaa, omenahilloa ja ruusunmarjojen aromia. Maku on kuitenkin selvästi tuoksua heikompi, varsinkin aluksi mitäänsanomattoman sitruunavesimäinen. Viinin avautuessa maun sitruunaisuus hiukan pyöristyy ja runsastuu, ja sen rinnalle tulee myös granny smith -omenan kuoren kirpeän hapanta tuntua sekä selvästi erottuvaa mineraalisuutta. Jälkimaku on kirpeähkön sitruunainen suhteellisen vaimean hapokkuuden rinnalla. Juotava, mutta ei ainakaan tässä hetkessä ja iässä kovin elämyksellinen tai edes hyvä viini, vaan pikemminkin rimanalitus tekijän normaaliin keskimääräiseen tasoon verrattuna. Toisin kuin moni muu nuori samppanja, tämä ei seuraavana päivänä kokeiltunakaan ole juuri avaushetkeä nautittavampaa. Esimerkiksi -05 Avizoise joskus viime vuonna maistettuna oli selvästi parempaa. 87

Helppoja kesälomaviinejä kellarista: uutta ja vanhaa

Bonnaire Blanc de Blancs Vintage 2004 Tähän vanhaan tuttuun oli ilmestynyt yllättävänkin runsaasti kypsiä sävyjä sitten viime maistamisen, mutta muuten kokonaisuuden nautittavuus oli mukavasti entisellään. Vielä näitä taitaa yksi jostain viinivaraston syövereistä löytyä. 89 Aalto 2009 Tämän vanhan tutun kohdalla kyseessä oli jo kellarini viimeinen pullo: ilman dekantointia lasiin kaadettu viini ei kovin hyvin vastannut aiempaa mielikuvaa, vaan tuntui pikemmin jotenkin sekavalta ja outoaromiselta. Parin tunnin odottelu pyöristi tästä kuitenkin ihan hyvän vaikkakin yhä aika nuoren tuntuisen kokonaisuuden, joka ei tällä kertaa tai enää syystä tai toisesta innostanut ihan entiseen malliin. 91 J.-M. Gaunoux Meursault Premier Cru Les Perrières 1992 Tässä uudessa tuttavuudessa ei reilusta paristakymmenestä ikävuodesta ja ainakin valkoisten suhteen melko nimettömästä tekijästä huolimatta ole minkäänlaisia oksidoituneita piirteitä. Sen sijaan tämä viini on hienon vuoden ja

Bouchard Père & Fils Domaines du Chateau de Beaune Montrachet Grand Cru 1988

Värin ja nestepinnan tason suhteen hyvännäköisestä pullosta kaadetun viinin sävy on kullankeltainen. Miellyttävässä tuoksussa on voita, kypsiä sitruunoita, omenaa ja paahdettujen pähkinöiden sävyä. Vähitellen mukaan tulee vielä ripaus hentoa yrttisyyttä. Pyöristyneessä, hillityn tyylikkäässä eikä kovin runsaassa maussa vuorottelevat omena, sitruuna sekä tasapainoinen, simpukankuorien sävyttämä mineraalisuus. Jälkimaku on pitkä ja ikäisekseen varsin hapokas. Hapokkuus tuntuu aluksi särmikkäältä ja suorastaan hedelmäisyyttä latistavalta, mutta se saumautuu viinin hetken ilmaannuttua niin, ettei maunkaan nautittavuudessa ole kerrassaan mitään moitittavaa. Mukaan tulee ajan kanssa hieman trooppistenkin hedelmien sävyä. Tasapainoinen, hieno viini vailla mitään oksidoitumisesta kieliviä elementtejä: Tässä viinissä ei ehkä ole enää potentiaalia paranemiseen, mutta ikääntymistä tämä kestää hyvästä pullosta silti varmasti vielä monia vuosia. 94

Henriot Rose Noire

Väri on vaaleankeltainen ja viinissä on pirteät kuplat. Hienovaraisessa, sopivasti kypsyneen tuntuisessa tuoksussa on kermaa, sitruunaa, briossia ja ripaus paahteisuutta sekä herkkusienen sävyä. Maussa on mehukasta punaista omenaa ja kypsää sitruunaa, jälkimaussa tuntuu hentoista hunajaista makeutta miellyttävän hapokkuuden rinnalla - suutuntuma on pyöreä ja kokonaisuuden tasapaino on henriotmaiseen tapaan erittäin hyvä. Aivan toista (eli Henriotin hyvin kypsyneen vuosikertaviinin tasoista) luokkaa kuin edellinen vialliselta maiskahtanut pullollinen tätä samaa tavaraa viime kesän kekkereillä maistettuna. 92

Chateau Pichon Longueville Comtesse de Lalande 1986

Dekantoitu 2,5 tuntia ennen maistamista: tummanpunaisen viinin väri taittuu reunalta aivan aivan aavistuksen rusehtavaksi. Tiivissä tuoksussa on sikarilaatikkoa, mustaherukkaa, mustikkaa ja lyijykynän kuorta. Maussa on mustaherukoita, mustetta, tuoreita kirsikoita ja nahkaa: hedelmä on suhteellisen runsasta ja jo mukavasti kypsynyttä, mutta tanniinit ovat vuosikerralle tyypillisesti viinin ikään suhteutettuna yhä huomattavan tiukat ja kiristävät suussa pitkän jälkimaun rinnalla. Dekantterissa viipyminen tekee tälle kuitenkin pelkästään hyvää, ja 4-5 tunnin jälkeen makuun alkaa muodostua jo varsin miellyttävää tasapainoa tanniinien tasoittuessa. Samalla tuoksuun ilmestyy ripaus hienoa eksoottista mausteisuutta. Viini on kokonaisuutena jopa aavistuksen askeettinen ja niukka, mutta piirteiltään silti täysin klassinen, moitteettomasti viimeistelty Pauillac. Pelkästään ensivaikutelman perusteella arvioituna pisteitä olisi karttunut pari vähemmän.  94