Pullollisia

Pitkästä aikaa jotain itse järjestettyä: vuosilta 1975–1990 yksi pullo kultakin, sekalaisessa järjestyksessä ja sekalaisissa viineissä. Ensimmäisenä samppanjat. Laurent-Perrier Grand Siècle magnum Alkumaljana nautitun, illan ainoan sekavuosikertaisen ja kuitenkin melko tuoreen viinin tuoksussa on mukavan runsaasti kahvia, paahteisuutta, saksanpähkinää sekä kokonaisuutta mukavasti pyöristävää kermaisuutta. Maku on runsaan hedelmäinen ja kohtuullisen kypsä, sävyinä on punaista omenaa, ananasta ja passionhedelmää. Pitkä sitruksinen jälkimaku viimeistelee jo tässä iässä yllättävän pyöreän ja oikein nautittavan kokonaisuuden. Vaihteeksi hieno Grand Siècle – oikealla pullokoolla on  asiaan epäilemättä vahva vaikutus. 94 --- Flight 1 Bollinger Grande Année 1989 Viinin väri on kevyesti kultaisen keltainen ja siinä on oikein hyvät kuplat. Tuoksu on kypsähkön paahteinen, kevyesti karamellin sävyinen – ja sitten rinnalla tuntuu aavistus kevyestä oksidoitumisesta tai ainak...

Perjantai-illan mukavissa riennoissa sikermä kuohuvaa, enimmäkseen sokkona ja enimmäkseen samppanjaa, lopulta jotain burgundiakin. Abrau Durso Cuvee Alexander II Illan aloittavan sokkokuohuvan tuoksussa on nopeasti haisteltuna mukavan persoonallisesti banaania, saksanpähkinää ja ruutia. Maussa on tuoretta ananasta, ripaus limen kuorta ja hennosti omenaa. Kokonaisuus on kirpeän hapokas, ja dosage tuntuu melko matalalta. Kelvollisen oloinen viini, puristettu veikkaus on muutaman vuoden vanhaa viljelijä-pinotia Aubesta: totuus on sen sijaan usean kympin (euroa) prestige-kuplivaa Mustanmeren rannalta Venäjältä. Erityisesti alkuperä huomioiden ei ollenkaan hassumpaa, mutta onneksi kaikki seuraavat kuohuvat (sokot) osoittautuvat olevan perinteisempää linjaa eli samppanjaa.  85 "Lukon 75-vuotisjuhlasamppanja" Bruno Armand (Germigny) Brut Tämän seuraavan sokon tuoksussa on melko paljon paahdetta, ja sen lisänä ripaukset vaniljaa, sitruunaa ja toffeeta. Makua hallitsevat ...

Erä 3 käsitti kolme viiniä peräkkäisiltä vuosilta 80-luvun alusta. Ruinart Dom Ruinart 1981 Tässä on kolmikosta kaikkein maltillisimmat mutta silti ihan riittävät kuplat, sekä hieman muita tummempi väri. Tuoksu on kolmikon varautuneinen: kevyesti hedelmäinen ja itse asiassa vähän herukkainen - samalla kuitenkin myös jonkin verran voinen. Lämmetessä tähän tulee mukaan mukavaa paahteisuutta. Maku on melko voinen ja mausteinen, rinnalla on omenaa ja sitruunaa. Hapokkuudessa on aika paljon potkua, jopa vähän kirpeyttä ja jälkimaku jaksaa melko pitkälle. Hedelmä saattaa kuivua tästä viinistä ennen kuin hapokkuus täysin kesyyntyy? Joka tapauksessa tämä on hyvässä ja miellyttävästi juotavassa vaiheessa juuri nyt. 93 Dom Perignon 1982 Dompassa on vaaleahkon keltainen väri ja mukavat kuplat. Tuoksussa on herkkusientä ja sen rinnalla vaimeampana kahvia, melko voimakasta paahteisuutta ja hasselpähkinää. Maku on mukavan hedelmäinen, siinä on ananasta, raikkaasti päärynää, ma...

1985 Kasivitonen tuoksuu uhmakkaasti ananakselle ja vihreälle omenalle - ihan kuin se esittäisi olevansa 10-15 vuotta nuorempi. Muut nyanssit ovat vähän kypsempiä, ainakin nugaan ja sitruunan sekä karambolan kirpeän hienostuneet, vähän mausteiset sävyt. Maussa on runsasta vihreää omenaisuutta, mutta myös aprikoosia sekä jälkimaussa maitokahvia. Nuorekkuudesta kielii myös tyylikäs mutta tiukahko hapokkuus, joka jopa hiukan peittää hedelmäsävyjen runsaimpia muotoja alleen. Tässä on yhä kypsytyspotentiaalia, jos vain hedelmäisyys kestää odotella happojen tasaantumista. Pidin kyllä kovasti tämän viinin persoonallisesta tyylikkyydestä juuri tällaisenaan. 94 1982 Tämä viini tuntuu heti alusta lähtien edellistä pyöreämmältä ja runsaammalta. Tuoksun voimakas omenasävy on jo selvästi kypsä, sen rinnalta löytyy crème brûléeta sekä hunajaa, josta erottuu myös hento kirpeämpi sävy. Maussa on hieman hyvää sauternesia muistuttavasti yltäkylläistä hunajaa, persikkaa, sitruunaa ja cantalo...