Pullollisia

de Venoge Millésimé 1988 magnum Myöhään uudelleenkorkitettu versio de Venogen hienon vuoden vuosikertasamppanjasta: korkinvaihdon ajankohtaa ei ole etiketteihin merkitty, mutta korkin tuoreudesta päätellen siitä ei ole kovin monta vuotta kulunut. Väri on tummahkon keltainen, mutta kuplia on kuitenkin mukavasti. Tämä viini on hieman oksidatiivinen tyyliltään, ja runsas hedelmäisyys on pinot-painotteista sävyiltään. Maukas, täysin kypsä samppanja, joka ei konsentraatioltaan tai detaljeiltaan kuitenkaan ole ihan prestige-tasoa. Sokkona veikkasin Pol Rogeria ja ikää runsasta puolta vuosikymmentä vanhemmaksi - kasikasiksi tämän viinin hapokkuus oli minusta yllättävän maltillista. 92 --- Piper-Heidsieck Brut Extra 1964 Tämän viinin tuoksu on voimakkaan kermainen: sen rinnalla on voita, kypsyydestä kielivää toffeeta, maitokahvia sekä raikastavana elementtinä ripaus lempeää ananasta. Maku on miellyttävän hedelmäinen ananaksen ja mangon sävyissä, mutta kermaisuus leimaa vahvasti ...

preludi Gosset Celebris 1995 Viinin väri on hieman tummentuneen kultainen, mutta kuplat ovat silti oikein hyvät. Tuoksu on kypsän hedelmäinen: kunnolla kypsynyttä jopa vähän hillomaista punaista omenaa, kypsää sitruunaa, paahdettua tummaa sokeria. Maku on makeahkon hedelmäinen, sävyinä on omenaa ja hiukan ananasta, karpalon häivähdys, pölyä, paahdetta ja jonkin verran mineraalisuutta. Jälkimaku on tuhdisti kypsähkön sitruunainen, pitkä ja melko hapokas. Viini tuntuu jo nyt hyvin nautittavaksi kypsyneeltä: tämä on oikein maukas, kaunispiirteinen viini, joka kuitenkin kaipaisi lisää nyansseja ollakseen todellinen huippu. Veikkaus oli -95 Henriot, ja kun kuulin että vuosikerta on oikein, tekijä väärin, tarvittiin vielä kaksi iterointikierrosta lisää, ennen kuin jälkimmäinenkin napsahti kohdalleen. 94 --- aperitiivi Krug 1988 magnum Illan varsinaisen istunnon avannut samppanja, kuten muutamaa viimeistä lukuun ottamatta kaikki muutkin viinit, tarjoiltiin enemmän tai väh...

Erä kolme käsitti kaksi tutun talon tuttua viiniä, joista Enchanteleursin kyseistä vuosikertaa en kuitenkaan ollut aiemmin maistanut. Taittinger Comtes de Champagne 1988 Comtesin väri on tummempi kuin viereisessä lasissa olevan Enchanteleursin tai pari viikkoa sitten nautitun 88-daamin   – kuplatkin ovat näitä vertailuviinejä vaimeammat. Tuoksu on hivenen vaisun tuntuinen edellisen flightin avoimen ja runsaan kolmikon jälkeen. Aromien kirjo on kuitenkin Comtesiksi tutun tuntuinen: kevyesti voinen, vähän vaniljainen ja kaurakeksinen. Hedelmäsävynä erottuu lähinnää omenaa. Maussa on omenaa, ananasta, vähän sitruunaa ja ripaus paahdettua sokeria sekä näitä lisänä sävyttävää paahteisuutta. Tässä on kyllä miellyttävää trooppisuutta, mutta ei läheskään 70-lukulaisten comtesien ylitsepursuavan runsaaseen hedelmäkorityyliin. Hapokkuus on varsin vahvaa, kuten vuosikerran luonteeseen kuuluu. Kokonaisuus jättää hyvin samankaltaisen vaikutelman kuin edellinen pullollinen vajaat ...

1971 Tämä pullo vaikuttaa nestepintaansa myöden erittäin hyväkuntoiselta, joten ei tunnu yhtään yllättävältä, että kuplia on yhä hiukan jäljellä. Tuoksu on kaikin puolin siisti ja selkeäarominen: hennon kirpeää sitruunaa, sokerihernettä ja vaniljavanukasta. Maussa on melko monipuolinen valikoima erilaisia sävyjä: appelsiinia, ananasta, hillomaista punaista omenaa ja nokkosta. Hapokkuutta on mukavasti, eli tässä viinissä on yhä hienosti eloa. Ei ole kuitenkaan yhtä runsas tai tyylikäs kuin 70-luvun nuoremmat viinit - omat pisteeni taisivat tämän osalta tosin olla pruuvarien mielipiteistä aivan nuivimmasta päästä. 92 1969 Viinin väri on odotuksia latistavasti jo avaamattomasta pullosta arvioituna varsin tumma, joten ilmestys on lasiin kaadettuna aika odotetun eloton. Tuoksu on melko mitäänsanomaton, lähinnä sherryä muistuttava pienen mausteisuuden ripauksen säestämänä. Maussa on siinäkin lähinnä kuivaa sherryä ja sen rinnalla vähän hunajaa. Hapokkuutta tässä on edelleen, mut...

Tämä päätyi tyhjennettäväksi lauantai-iltana, kun teki mieli jotain hyvää samppanjaa, mutta ei ollut paineita valinnan ehdottomaan onnistumiseen. Aavistelin, että tämä voisi hyvin olla ihan pilallakin eikä ainakaan lisäkellaroinnilla tulisi paranemaan. Itse asiassa pelkäsin jopa sitä, että pullo alkaisi varastossa itsekseen vuotaa muuta arsenaalia tuhrien. Pullossa oli vähän sakkaa, mutta nestepinnan taso oli ikäisekseen moitteettoman korkea. Avaamiseen haastetta toi ainoastaan hapettuneen sidelangan poistaminen pihdeillä, muuten avaustoimenpiteet sujuivat aivan toiveen mukaan: Korkki istui tiukasti ja poistui pullosta pirteän pihauksen saattelemana. Samaa reittiä ilmoille tulvahtivat myös raikkaat hedelmäaromit  –  lupaavaa! 48-vuotias, myöhään, mutta jo ajat sitten uudelleenkorkitettu R.D. Bolly ei jättänyt juojalleen juuri toivomisen varaa. Viinin väri on kullankeltainen ja siinä on yhä pienet, terhakat kuplat. Tuoksun hallitsevimpia elementtejä ovat hasselpä...