Pullollisia

Geoffroy Empreinte 2005 magnum Juhlamagnumiksi valikoitui jo toistamiseen Geoffroytä magnumista, nyt Empreinte vuodelta 2005: Tuoksussa on kypsähköä omenaa, sitruunankuorta, mukavaa mineraalisuutta sekä kesäistä tuoreen kurkun aromia. Maku on melko pyöreä ja runsaasti hedelmäinen, sävyinä on vihreää omenaa, mangoa ja kevyesti kirpeän sitruunan säestämää vuosikerralle maltillista hapokkuutta. Hyvä Geoffroy tämäkin, eikä taaskaan hinnalla pilattuna. 88 Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan 2007 vuoden satoon pohjautuva sekoitus (Mis en crayères 2008), jonka korkki vaihdettu 2014 - Jaskan vakion edellisestä nauttimiskerrasta oli ihme kyllä vierähtänyt jokunen vuosi, joten tätä kyseistä sekoitusta en siten ollut aiemmin maistanut. Tuoksu avautuu runsaan paahteisena, sävyinä siihen sekoittuu hasselpähkinää, sitruunaa ja ananasta. Maku on miellyttävästi ananaksinen ja omenainen, rinnalla miellyttävää mineraalisuutta ja pirteään sitruunaisuuteen taittuva, sopiv...

Agrapart Avizoise 2005 Dosagea on mukana tässä Agrapartin valkoisessa Avize-viinissä 5 g/l ja korkki on vaihdettu 8/2011. Viinissä on lämpimän sävyinen, "pehmeä" tuoksu: kookosta, lempeää vaniljaa ja trooppista hedelmäisyyttä ananaksen ja kypsähkön hunajamelonin sävyissä. Lämpeneminen liittää mukaan toffeetakin - tuoksun pyöreä hedelmäisyys ja tietynlainen särmättömyys tuovat vaikeuksitta mieleen juuri vuosikerran -05, ja trooppiset aromit tämän saman vuoden Comtesin! Maku on, toisin kuin tuoksu, tiukan tuntuinen eikä tietynlainen sulkeutuneisuus hälvene siitä ajankaan kanssa. Tässä on kuitenkin todella tukeva ja ryhdikäs runko vihreän omenaisuuden ja limen aromaattisuuden sävyttämänä, vaikka hapokkuus varsinaisesti ei valtaisalta tunnukaan. Lämpö tuo tähän mukaan ripauksen ananasta, mutta jälkimaku on koko ajan tiukka, sitruunainen ja joka tapauksessa mukavan pitkä. Kokonaisuutena viinin tuoksussa tuntuu tämänikäiseksi miellyttävää kypsyyttä - se lienee tietynlai...

Markkinatunnelmissa tuli maistettua joukko mielenkiintoisia samppanjoita, osa arvioista on aivan pikavaikutelman perusteella, osaan viineistä taas ehdin ja viitsin paneutua vähän perusteellisemmin. Nopeimmat kulaukset jätin suosiolla ilman tarkempia pisteitä. André Clouet Cuvée Un Jour de 1911 André Clouet on hyvään maineeseen noussut pinot-viljelijä Bouzyn grand cru -kylästä. Kuulemani mukaan maineen mukana kasvaneiden tuotantomäärien myötä varsinkin vuosikerrattomien viinien laatu olisi viime vuosina tärveltynyt. Myös huippuviini, kolmen vuosikerran sekoitus Cuvée Un Jour de 1911, on saanut osakseen varsin vaihtelevaa palautetta. Oma aiempi kokemus Clouetin viineistä rajoittui yhteen lasilliseen Grande Réserveä joskus muutama vuosi sitten, joten oli hyvä aika päästä hiukan päivittämään omaa näkemystä tuottajan tasosta ja valikoimasta.  Tämä otsikon mukainen viini tarjoiltiin vuosikertojen -95/-96/-97 sekoituksena, mutta jälkeenpäin asiaa selviteltyäni suhtaudun tietoon e...

Taittinger Millésimé 2005 Tämän tuoksussa on lämmintä paahteisuutta, herukanlehtiä sekä limeä, pieni pähkinäinen sävy tulee vielä mukaan viinin lämmetessä. Maku on kirpeähkö ja siitä erottuu alkuun lähinnä limen ja sitruunan aromit. Hapokkuus on kuitenkin samalla varsin hyvää ja vihreän omenan sävyttämä jälkimaku tuntuu jopa yllättävän pitkältä. Tämä viini on vielä kovin nuori ja kirpeä, mutta hapokkuus lupaa ihan hyvää - enemmän potentiaalia kuin nautittavuutta juuri nyt. 87 Chartogne-Taillet Cuvée Sainte-Anne Vaikka tämä viini on takaetiketin mukaisesti sekoitus vuosilta 2007 ja 2008, on tämän tuoksussa silti Taittingeria enemmän kypsyyden tuntua: vähän melonia, punaista omenaa sekä häivähdys toffeeta kuitenkin melko neutraalina ja vähän vaimeana kokonaisuutena. Maku on kevyen omenainen, lisänä siinä on sitruunan kuoren kirpeyttä sekä kohtuullinen hapokkuus. Yleisvaikutelma on silti sitruunavesimäinen ja vähän laimea, eli hedelmäisyyttä saisi olla enemmän. T...

Agrapart on Selossen jalanjäljissä kulkeva, lyhyessä ajassa huomattavasti profiiliaan nostanut viljelijä-tuottaja. Mikä mielenkiintoisinta, kotikylä on juuri sama kuin legendalla itsellään eli Avize, ja viljely- sekä viinintekometodit ovat juuri vastaavalla tavalla biodynaamisia ja käsityövaltaisia. Minéral on  Cramantin ja Avizen chardonnayn sekoituksena  Agrapartin valikoiman  kenties "tavallisin" vuosikertaviini. Dosage on nyt nautitussa viinissä extra brut -kategoriassa eli 5 g/l ja korkinvaihto on tehty 3/2012. Persoonallisena yksityiskohtana viinissä on kyllä aito vuosikertamerkintä, mutta julkisivun sijaan se on vaatimattomasti näkyvissä ainoastaan takaetiketissä.  Tyylipuhtaassa tuoksussa on päärynää ja hennosti vaniljaa. Mukana on myös kukkeita ruusunlehtien ja jasmiinin sävyjä sekä hyvän vaalean leivän aromi. Maussa on omenaa ja sitruunankuorta, sekä tässäkin kevyt vaniljainen vivahde. Jälkimaussa on varsin tuhdin hapokkuuden lisänä hiukan kirpeyttä s...

Kiusaus maistaa Chétillonsin uutta vuosikertaa kävi jälleen kerran ylivoimaiseksi. Viinin tuoksussa on appelsiinia, kumia, kosiskelevan kukkeaa päärynäisyyttä sekä jonkin verran lämmintä paahteisuutta. Maun keskeisiä elementtejä ovat appelsiininkuori, vähän karvaskin sitruuna ja ruusuvesimäinen kukkaisuus. Suussa tuntuu myös viinin leppeä mineraalisuus, ja jälkimaku sävyttyy kookoksella nuorelle bdb:lle varsin tyypilliseen tapaan. Hedelmäisyys ei tunnu Chétillonsin tämän vuoden versiossa kovin runsaalta, eikä hapokkuuskaan jää erityisenä mieleen. Viini on turhan nuori kunnolla nautittavaksi, mutta suuriin ihmeisiin en tämän kohdalla usko päästävän kellaroimallakaan - selvästi heikompi esitys kuin 2000-luvun aikaisemmat pullotteet (vuosikertaa 2001 en tosin ole maistanut). Ei tämä sinänsä huono viini ole, mutta Chétillonsin kohdalla rima on hyvien edeltäjien ansiosta asettunut hyvää perustasoa selvästi korkeammalle. 88

Juhannus korkattiin aurinkoisessa säässä käyntiin lähes perinteeksi tulleella tavalla rosésamppanjan säestyksellä. Viinin tuoksussa on aprikoosia, sokeroituja manteleita, banaania ja jo hiukan kypsyneen samppanjan sävyjä sekä kevyttä paahteisuutta. Maussa on kepeää vadelmaisuutta ja karhunvatukkaa, hapokkuutta on aika maltillisesti, mutta nuoruuden kirpeyttäkin on toisaalta vain hyvin kevyesti. Tasapaino on siksi jo tässä iässä hyvä, eikä erityistä syytä kovin pitkään lisäkellarointiin tämän viini kohdalla varmasti ole. Viis mahdollisesta pienestä tulevaisuuden lisäpotentiaalista, sillä tämä on oikein nautittavaa nyt muutenkin kuin hyvän viilennyksen ansiosta. Kellaria ehtii täyttää Deutzin roséilla myöhemminkin, vaikkapa punaisten vuoden 2002 Cuvée William Deutzien ilmaantuessa toivottavasti pikapuoliin saataville. 89