Pullollisia

Tammikuun alkuun sovitetun, burgundipainotteisen pruuvin alkumaljana nautittiin Henriot'n 1996 magnumista : viini oli parin viimevuotisen, lievästi oksidoituneen sävyisen normipullollisen (huono säilytys vai ero korkinvaihdon ajankohdassa?) jälkeen taas sitä mitä pitäisikin: lempeää paahteisuutta yhdistettynä raikkaisiin sitruunasävyihin ja omenaan tasapainoisen vahvan hapokkuuden saattelemana. Näin magnumista viinin olemus on edelleen varsin nuorekas: täyteen kypsyyteen ja kehittyneisyyteen on hyvin kellaroituna edelleen matkaa useita vuosia. 93 --- Goissesit puolisokkona: vuosikerrat tiedossa, järjestys ei Philipponnat Clos des Goisses 1999 Korkinvaihto 3/2007, dosage 4,5 g/l. Tuoksussa on kermaa, sopivasti toffeeta, cashewpähkinää ja reilulla kädellä annosteltua kypsää sitruunaa. Maku on nuorekas, mutta tasapainoinen ja aika runsaan hedelmäinen: kultaposkista omenaa ja mehukasta sitruunaa, joista jälkimmäinen kantaa miellyttävän hapokkuuden kanssa jälkimaun mukav...

Taittinger Comtes de Champagne 1998 Raikkaan hedelmäisestä tuoksusta erottuu lempeää sitruunaa, keltaposkista omenaa, kypsää vihreää karviaista, briossia ja miellyttävää voin aromia, terästettynä ripauksella mineraalia. Makukin tuntuu näin parikymmenvuotiaana varsin miellyttäväksi kypsyneeltä: sitruuna ja lime ryydittävät maukkaita omenan ja ananaksen sekä myöhemmin hunajameloninkin sävyjä. Jälkimaun hapokkuus tuntuu sopivan vahvalta, lime sävyttää sitä mukavasti. Maukas, kypsähkön tuntuinen viini, joka toki kestää kellarointia varmasti vielä pitkään ja saattaa sen myötä parhaimmillaan pyöristyä ripauksen lisää. 94 Moët & Chandon Cuvée Dom Perignon 1988 Viinissä on edelleen asialliset kuplat ja sen värisävy on selvästi kullankeltaisempi kuin Comtesissa. Tuoksussa on kermatoffeeta, tilkka kahvia, kypsää punaista omenaa ja sitruunaa, crème brûléeta ja hienovireistä paahteisuutta. Maku on muhkean hedelmäinen: omenaa, kypsää sitruunaa, vaaleaa persikkaa ja cantaloupemelonia, s...

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon. Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua. Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenk...

Viinissä on kevyen kullankeltainen väri ja ikään nähden suhteellisen vähäiset kuplat. Miellyttävän tasapainoisessa tuoksussa on paahdettua sokeria, pikkuleipiä, punaista jauhoista omenaa, nektariinia ja sitruunaa. Maku on mehukkaan hedelmäinen, sävyinä on lähinnä omenaa ja ananasta sekä niiden rinnalla myös tyylikästä mineraalisuutta. Hieman kirpeässä mutta mukavan pitkässä jälkimaussa on sitruunaa ja limen kuorta pirteän hapokkuuden saattelemana. Viinissä on hyvää kypsyyttä, ja ainakin tämän pullollisen kuplaisuus antaa aiheen aavistella, ettei ysikasi SWC-versiona ole kestävyydeltään maratonjuoksijan tasoa - vähintään mainio (teko)syy nauttia näistä juuri nyt.  94

1998 Viehättävä on hyvä sana kuvaamaan tämän viinin tuoksua, jossa on mukavaa eksoottista mausteisuutta: korianteria, orkideaa, appelsiinia ja vähän paahteisuutta. Maku on melko nuoren oloinen limen ja sitruunan sävyineen - tässä mielessä viini muistuttaa melko paljon -04:sta. Viinin hiukan lämmetessä erottuu kuitenkin myös hieno hunajainen sävy. Hapokkuus on kepeää ja hiukan kirpeää, eikä jälkimaun pituuskaan pärjää vertailussa viereisessä lasissa ärjyvään ysikutoseen. Tuoksu on tämän viinin parasta antia, eikä kokonaisuuskaan ole erityisesti vuosi huomioon ottaen ollenkaan hassumpi. 93 1996 Ysikutosen tuoksu säväyttää heti ensimmäisessä nuuhkaisussa. Aromikirjastosta löytyy esimerkiksi piikiveä, tilliä, paahdettua hasselpähkinää, sitruunaruohoa ja jo vähän kahviakin. Sävyt ovat kauniita ja monipuolisia, vaikka ne eivät ehkä runsaudeltaan olekaan vielä täyteen loistoonsa kypsyneet. Maun suhteen runsautta ja hedelmäisyyttä on sen sijaan jo nyt aivan riittämiin: makeaa anan...

De Saint Gall on osuuskunta Avizen grand cru -kylästä, ja Orpale kyseisen kooperatiivin blanc de blancs -tyylillä toteutettu prestige-cuvée. Tuotetun viinin laadulla mitattuna osuuskunta lienee yksi Champagnen parhaista, tosin omat aikaisemmat kokemukseni De Saint Gallista rajoittuvat yksinkertaiseen vakioroséeseen. Viinin väri on kevyen kultaisen keltainen. Tuoksu on runsas ja melko voimakas: sen kirjossa erottuu briossia, kanelia, kullankeltaista omenaa ja hentoisesti herkkusientä. Maun hedelmäisyys on eninnä makean ananaksen sävyistä. Hennompina piirteinä on vaniljaa, pikkuleipiä sekä punaista omenaa, jotka tarjoillaan verhoiltuna siistiin kevyeen mineraalisuuteen. Jälkimaku on suhteellisen lyhyt ja siinä erottuu hentoista kirpeyttä; viinin hapokkuus on jo talttunut selvästi säestävään rooliin. Tämä on minusta jo varsin kypsä viini nyt: runsaan mehukas, vaikkakin sävyiltään vähän yksinkertainen, helposti juotava samppanja. Aromit ovat sellaisia, että sokkona tämän tunnistaminen...

Voisikohan uusi samppanjavuosi vesisateen keskellä alkaa paremmin kuin silloin, kun lautasella on hummeri ja lasissa Krug? Krugin ysikasin testaamiseen aika oli jo vähintään kypsä, sillä pykälää uudempikin (2000) lähti ensi kertaa maailmalle jo viime vuonna. Toisaalta, nollakakkosta joutunee vielä odottelemaan kieli pitkällä vuoden tai kaksi. Vuosikerran 1998 viinin erikoisuus on chardonnayn suuri määrä: 45 prosentin siivulla sitä on enemmän kuin pinot noiria, mikä on päinvastoin kuin vuosikerta-Krugissa normaalisti. Viinin väri on vaalean kullankeltainen. Tuoksussa on kypsähköä sitruunaa, savuisuutta ja miellyttävää paahdetta, kermatoffeeta ja hiukan mineraalisuutta. Vasta-avatussa pullossa läsnä olevat herkkusienen selvä ja kahvin heikompi aromi kaikkoavat melko nopeasti. Kaikkiaan, tuoksun perusteella tämä vaikuttaa ehkä keveämmältä kuin Krug yleensä. Sokkona voisin ehkä kuvitella nuuhkivani hiukan kypsynyttä Perignonia, joka aromeiltaan jo vähitellen taittuu chardonnayn hall...

Perjantai-iltana oli taas aika kaivella kaapista jotain uutta tutustuttavaa. Tunnustan julkisesti: Tätä pulloa korkatessani tiesin toki hyvin, että Clicquot'n, toiseksi suurimman samppanjatalon, prestige-versio on jäänyt itseltäni aiemmin maistamatta. Sen lisäksi havahduin kuitenkin siihen tosiasiaan, että tässä todellakin olisi tasan ensimmäinen maistamani samppanja vuosikertaa -98! Viinissä on suhteellisen suuret kuplat ja hennohko, paahteinen tuoksu. Lisänä siinä on mantelia, nugaata, hunajamelonia, ruokosokeria ja kevyt herkkusienen vivahdus. Maussa on myös pientä paahteisuutta ja aavistus toffeen sävyttämää hedelmäisyyttä; muuten se on aika ohut ja sitruunan ja greipin hallitsema. Vaikka kirpeys tuntuu kielellä terävänä, on hapokkuus siitä huolimatta maltillista. Kokonaisuus on jälkimaun kirpeydestä huolimatta melko hyvin tasapainossa, mutta muuten viini on maultaan aika lattea ja mitäänsanomaton. Voi olla, että tästä saisi lisäkellaroinnilla irti vielä paljonkin: Tämä...