Pullollisia

Tammikuun alkuun sovitetun, burgundipainotteisen pruuvin alkumaljana nautittiin Henriot'n 1996 magnumista : viini oli parin viimevuotisen, lievästi oksidoituneen sävyisen normipullollisen (huono säilytys vai ero korkinvaihdon ajankohdassa?) jälkeen taas sitä mitä pitäisikin: lempeää paahteisuutta yhdistettynä raikkaisiin sitruunasävyihin ja omenaan tasapainoisen vahvan hapokkuuden saattelemana. Näin magnumista viinin olemus on edelleen varsin nuorekas: täyteen kypsyyteen ja kehittyneisyyteen on hyvin kellaroituna edelleen matkaa useita vuosia. 93 --- Goissesit puolisokkona: vuosikerrat tiedossa, järjestys ei Philipponnat Clos des Goisses 1999 Korkinvaihto 3/2007, dosage 4,5 g/l. Tuoksussa on kermaa, sopivasti toffeeta, cashewpähkinää ja reilulla kädellä annosteltua kypsää sitruunaa. Maku on nuorekas, mutta tasapainoinen ja aika runsaan hedelmäinen: kultaposkista omenaa ja mehukasta sitruunaa, joista jälkimmäinen kantaa miellyttävän hapokkuuden kanssa jälkimaun mukav...

Viinin väri on vaalean kullankeltainen ja kuplat kaikin puolin pirteät. Tuoksussa on melko voimakasta paahteisuutta ja mantelin sekä hasselpähkinän sävyä, rinnalla myös ripaus kermaa sekä hennohkoja punaisen omenan ja aprikoosin hedelmäisiä aromeja. Maku ei ole mitenkään ylitsevuotavan hedelmäinen, sävyinä erottuu tuoretta omenaa, limeä ja sitruunaa. Jälkimaku on nuorekas, melko hapokas ja greipin sävyttämä. Viini on ilmaisultaan mukavan tyylikäs ja sen tasapaino on oivallinen, toisaalta hedelmäisyys on varmaan vuosikerrasta johtuen askeettisen ja kapeahkon oloista, eikä kokonaisuudessa ole mitään erityisen mieleen jäävää elementtiä. Voihan kuitenkin olla, että lisävuodet parantavat tätä vielä: nyt tämä on joka tapauksessa vähemmän kypsän tuntuinen kuin viime vuonna maistetut SWC:n vuosikerrat 1998 ja 2002. Tässä viinissä / pullollisessa ei onneksi ole mitään ennenaikaisen oksidoitumisen häivähdystä, joka on muutamissa tuoreehkoissa Pol-pullollisissa herättänyt itselleni jonkinaste...

Deutz Cuvée William Deutz 1990 magnum Illan alkumaljana tarjoiltu viini on väriltään kullankeltainen ja siinä on kaikin puolin mukavat kuplat. Tuoksun aromeina erottuu mantelia ja muuta pähkinäisyyttä, melko paljon paahdetta, hieman sitruunaa ja häivähdys vaniljaa. Pähkinäisiin sävyihin sekoittuu pieni ja tässä yhteydessä juuri häiritsemätön häivähdys jonkinlaista kärähtäneen karamellin tai aavistuksenomaisen oksidoitumisen tuntua - uskon elementin olevan ennemmin vuosikerralle tyypillinen tunnusmerkki (silti veikkasin iän vuodella pieleen) kuin mikään viallinen piirre tässä muhkeassa pullollisessa. Maku on rotevan sitruunainen ja suorastaan huokuu pinotia. Lisänä on toki myös muhevan mehukasta kypsää omenaa, kevyttä mausteisuutta ja pitkä sitruunainen jälkimaku. Maukas viini - veikkasin identiteetiksi vähän sinne päin eli -89 Krugia. Joka tapauksessa oiva esimerkki oikein hyvästä mutta ei ihan huipusta ysikymppisestä: tässäkin viinissä kasikasi on hieman puhdaspiirteisempi ja...

Perjantai-illaksi kyhättiin pruuvi kolmesta minulle uudesta viinistä; tällä kertaa pääsin pulloihin käsiksi puolisokkona. Jérôme Prévost La Closerie Les Béguines Extra Brut 2009 Jérôme Prévost viljelee pientä kahden hehtaarin Béguines-tarhaansa Reimsin kupeessa Gueuxin kylässä ja tuottaa sieltä säännöllisesti vain kahta samppanjaa: nyt kyseessä olevaa viiniä sekä rosé-versiota fac-simile-nimellä. Kummatkin viinit ovat 100 % pinot meunieria: perinteisesti yksinkertaisimpana pidetyn työrukkaslajikkeen käytöstä huolimatta viinit ovat lyhyessä ajassa nousseet hyvään maineeseen. Viininteon oppi-isänä vasta 2000-luvun alussa aloittaneella Prévostilla on ollut Champagnen kulttiviljelijä numero yksi, Anselme Selosse. Viinissä ei ole virallista vuosikertamerkintää, mutta etiketistä löytyvä koodi LC09 paljastaa rypäleiden olevan vuodelta 2009. Kuuman paahteisessa tuoksussa on poltettua sokeria ja kumia, mutta myös pehmeämpiä sävyjä, toffeeta ja vaniljaa. Maku on aromeistaan ...