Pullollisia

Deutz Cuvée William Deutz 2000 Aromeiltaan mukavan pyöreässä ja kivasti kypsyneessä tuoksusta erottuu vahvoja sitruunan sävyjä, keltaista omenaa, kaurapikkuleipiä ja pientä paahteisuutta, sekä häivähdykset vaaleaa persikkaa ja ananasta.  Maku on varmaankin kohtuullisen anteliaan dosagen säestämänä aika makean hedelmäinen, mutta kuitenkin talon tyylin mukaisesti oivallisen tasapainoinen: persikkaa, täyteläistä omenaa ja kokonaisuutta raikastavaa sitruunankuoren sävyä. Jälkimaussa on lämpimästä vuodesta huolimatta ihan sopivasti hapokkuutta sekä pirteitä sitruunan ja greipin vivahteita. Lempeäsävyinen, helposti juotava ja hyväksi kypsynyt helleillan avausviini. 93 Weingut Keller Kirchspiel Riesling GG 2017  Nautittu dekantoimatta muutaman tunnin aikana. Tässä viinissä on tutun kellermäinen, voimakas ja kirkaspiirteinen tuoksu: jykevää sitruunaa, tuoretta vihreää omenaa, maukasta vaaleaa persikkaa, häivähdys kanelin ja neilikan sävyttämää mausteisuutta sekä kliini...

Tammikuun alkuun sovitetun, burgundipainotteisen pruuvin alkumaljana nautittiin Henriot'n 1996 magnumista : viini oli parin viimevuotisen, lievästi oksidoituneen sävyisen normipullollisen (huono säilytys vai ero korkinvaihdon ajankohdassa?) jälkeen taas sitä mitä pitäisikin: lempeää paahteisuutta yhdistettynä raikkaisiin sitruunasävyihin ja omenaan tasapainoisen vahvan hapokkuuden saattelemana. Näin magnumista viinin olemus on edelleen varsin nuorekas: täyteen kypsyyteen ja kehittyneisyyteen on hyvin kellaroituna edelleen matkaa useita vuosia. 93 --- Goissesit puolisokkona: vuosikerrat tiedossa, järjestys ei Philipponnat Clos des Goisses 1999 Korkinvaihto 3/2007, dosage 4,5 g/l. Tuoksussa on kermaa, sopivasti toffeeta, cashewpähkinää ja reilulla kädellä annosteltua kypsää sitruunaa. Maku on nuorekas, mutta tasapainoinen ja aika runsaan hedelmäinen: kultaposkista omenaa ja mehukasta sitruunaa, joista jälkimmäinen kantaa miellyttävän hapokkuuden kanssa jälkimaun mukav...

Bollinger Grande Année 2000 Tuoksussa on lämpimän vuoden ja tammikypsytyksen tuomaa runsautta: punaista omenaa, nugaata, voita, ripaus inkivääriä sekä kukkaisia ja kevyesti parfyymisiä sävyjä. Aromit tuntuvat siis jo tässä iässä avoimilta ja melko kypsiltä. Maku on raikkaan omenainen ja hunajainen, lisänä tuntuu jonkin verran kenties epä-bollingermaista mineraalisuutta. Viinin hapokkuus on ihan sopivaa ja pyöreää, jälkimaussa tosin on kevyesti kirpeitä sitruunankuoren sävyä. En usko, että lisäkellarointi tekee tälle enää mitään suuria ihmeitä, joten tämä viini lieneekin parhaimmillaan jo nyt tai viimeistään suhteellisen pian lähitulevaisuudessa. 91 Taittinger Millésimé 2006 Tässä viinissä on makeahko, kookosmainen tuoksu, jota ananas, sitruuna ja lämmin paahteisuus kuitenkin mukavasti monipuolistavat. Makua hallitsee nuoren omenan sävyttämä mukava hedelmäisyys yhdistettynä pirteään mineraalisuuteen ja varsinkin viinin lämmetessä myös toffeeseen taittuvaan, taloll...

Tässä viinissä on lämmin, selvästi pinot-vetoinen tuoksu, ja sen runsasta hedelmäisyyttä syventää hentoinen paahteisuus. Päällimmäisinä sävyinä erottuu punaista omenaa, kanelia ja ananasta. Maussa hyvä tasapaino ja sileä rakenne korostuvat vielä selvemmin: sitä värittävät papaija, ananas sekä eksoottiset mausteet. Hapokkuus on maltillista ja se kannattelee melko pitkää, päärynäistä jälkimakua ilman mitään havaittavaa kirpeyttä. Tässä viinissä on tuoreeksi julkaisuksi tosiaan mainio tasapaino, ja lisäksi viini tuntuu jo suhteellisen kypsältä, mikä lienee paljolti vuosikerran ominaispiirteistä johtuvaa. Uusin SWC on kokonaisuutena kelpo viini, ja varsinkin Viking Linen tämänhetkisellä hinnalla sitä voisi jopa harkita hankkivansa lisää. 92

Päätin korkata Bdb-pruuvista saman vuoden Comtesin tieltä pudonneen pullollisen nyt, kun pruuvin viinitkin olisivat vielä etäisessä makumuistissa. Tämän Roedererin tuoksu on runsaahko: herukanlehtiä, vihreää ruohoa ja hasselpähkinöitä käärittynä lempeän lämpimään paahteisuuteen. Maussa on vihreää omenaa ja sitä mehukkaampaa päärynää, sekä tuoksusta tuttua ruohon ja lehtien terävähköä makua. Jälkimaun limen kuoren ja sitruunan sävyt ovat aika kirpeitä, vaikkei hapokkuus kokonaisuudessaan olekaan mitenkään huomattavan runsasta. Viini jättää hiukan ristiriitaisen vaikutelman: tuoksu tuntuu runsaudestaan huolimatta hiukan keskeneräiseltä, maku taas kaipaisi runsaampaa hedelmää reilun kirpeyden vastapainoksi. Osaltaan ongelmaa voinee ratkoa lisäkellaroinnilla, mutta osaksi kyse on varmasti myös vuosikerran ominaispiirteistä. Lisäksi pitää todeta, että ilmaantuminen ja rinnalla nautitut höyrytetyt ahvenet parsakaalirisoton kera korostivat toisena päivänä mukavasti viinin hyviä puolia...

Perjantai-iltana pantiin viisi blanc de blancs -samppanjaa vierekkäisiin laseihin toisten käsien toimesta, itselläni oli siis ilo päästä näihin käsiksi puolisokkona. Deutz Blanc de Blancs 1996 Tämän tuoksussa on mandariinia, karambolaa ja vihreää ruohoa sekä myöhemmin myös häivähdys crème brûléeta. Osin kirpeiden, osin kypsempien sävyjen välinen jännite tekee tästä hiukan valtavirrasta poikkeavan samppanjan jakaen varmasti myös mielipiteitä. Maussa on raikkaita hedelmiä ja jo vähän talttunutta mutta tuhtia hapokkuutta: sitruunaa, limeä, omenaa ja ananasta. Kun viini lämpenee ja avautuu, mukaan tulee vielä hunajainen häivähdys ja hentoa herkkusientä. Rotevat hapot kannattelevat pitkää jälkimakua - vuosikerta lyö kyllä selvän leimansa tähän muuten tyyliltään raikkaan keveään viiniin. Monet ysikutoset vaikuttavat olevan mainiossa kehityksensä vaiheessa juuri nyt, sillä tämäkin on parhaillaan erittäin nautittavaa juotavaa. 93 Roederer Blanc de Blancs 1997 Viinin tuoksussa on ...