Otsikko on parhaita tietämiäni vastauksia kysymykseen, mitä viiniä tai samppanjaa tarjoaisin vieraille. Henriotin viinit ovat klassisia, puhdaspiirteisiä samppanjoita, joista on erittäin helppo pitää harrastuneisuuden ja asiaan vihkiytymisen tasosta riippumatta. Mikä parasta, tässä tapauksessa pelkkä talon nimi on tosiaan riittävän tarkka ohje, sillä hintaluokasta riippumatta en toistaiseksi ole onnistunut maistamaan huonoa Henriotin nimellä varustettua viiniä. Tällä kertaa tarjosin vanhaa tuttua, jota oli toki erittäin mukava päästä itsekin pitkästä aikaa taas maistamaan: Henriot 1996 Tuoksussa on sopivasti painoa ja hienosti kypsyyttä: paahdettua sokeria, karamellia, häivähdys kantarellia ja kruununa vielä mukava kermainen sävy. Hapokkuus on tasoittunut nätisti, runsaan pyöreä hedelmäisyys täyttää suun kypsähkön sitruunan ja raikkaiden omenoiden sävyissä. Tällaista tuttua samppanjaa nauttii paljon mieluummin kuin analysoi - klassinen samppanja tosiaan ja tällaisesta normipullo
Muistiinpanoja mielellään mahdollisimman tyylikkäistä viineistä