Pullollisia

Miellyttävän syksyisen arki-illan yksinkertainen resepti: alkuun kattaus vuosikerran -88 samppanjoita ja jatkoilla Selossea. Veuve Clicquot Vintage Réserve 1988 Tätä samaa viiniä myöhemmin korkitettuna Rare-versiona olen nauttinut vuosien mittaan usemmasta pullosta, mutta vasta nyt maistoin ensimmäistä kertaa alkuperäistä julkaisua. Pullollisessa on vaaleahkon keltainen väri ja pirteät kuplat. Viinin tuoksu on heti aluksi melko voimakas ja sienimäinen, mutta jollain pistävän tunkkaisella tai jopa käyneen sävyisellä tavalla epämiellyttävään vivahtava. Muut juojat eivät ole ihan samaa mieltä, ja onneksi tilanne omassakin nenässäni paranee viinin avautuessa.  Kun epämiellyttävä kerros tuoksusta hälvenee, paljastuu alta jonkin verran kahvia ja paahdetta, sekä lämmetessä vielä toffeeta. Maku on hienon vuoden vuosikertaviiniksi ohuehko ja sitruunasoodamainen, vaikka tässäkin on rinnalla ripaus kivaa kahvin sävyä. Hedelmäisyys, sikäli kun sitä on, tuntuu peittyvän tiukan vaikka si

Tuoksu on pirteä ja nuorekas: aromeina erottuu hasselpähkinää, maltillista paahteisuutta, omenankuorta ja hentoinen herkkusienimäinen sävy. Suussa viini on tuoksua hedelmäisempi, omena ja päärynä tuntuvat tässä tuoksua kypsemmiltä ja sopivasti hapokasta jälkimakua saatteleva sitruunaisuus on sekin lempeää. Pyöreämakuinen, siististi viimeistelty vaikkakin suuria tunteita herättämätön viini, 10 grammaa dosagea tuntuu kyllä pienenä makeutena mutta ei vielä häiritse. Ei kenties merkittävää kypsytyspotentiaalia mutta miellyttävä nyt, kuten tilanne tuntuu olevan monen muunkin tämän vuosikerran viinin kohdalla. 87 --- Juhlakäytössä tyhjeni myös muutama  Pierre Gimonnet'n Fleuron 2006 . Viini oli vuodentakaisesta vielä lisää pyöristynyt, muuten gimonnet'maiset hyvät piirteet olivat ennallaan: puhdas, raikas hedelmäisyys ja sopiva hapokkus. Kokonaisuutena tässä iässä ja vuosikerrassa siis edelleen aivan mainiosti kulauteltava viini.  88