Ei dekantoitu, mutta pullo avattu muutaman tunnin ennen maistamista. Melko monipuolisessa ja yllättävänkin burgundimaisessa tuoksussa on miellyttävää punaista hedelmää vadelman, kypsän veriappelsiinin ja granaattiomenan sävyissä. Rinnalla on rosmariinin ja rakuunan yrttistä aromia, hieman tupakan tuntua, viikunaa ja kevyt häivähdys rasvaisen lihan sävyä. Maku on tuoksua niukempi ja ohuehko, olisikohan hedelmäisyydestä jo parhain terä hiipunut pois: kypsähköjä punaisia herukoita, kevyesti granaattiomenaa ja hieman savun sävyä. Suuta kevyesti kiristävän hapokas jälkimaku on lyhyehkö mentolin tahdittamaan yrttisyyteen sävyttyen, tanniineja ei erityisemmin tunnu. Kokonaisuutena joka tapauksessa ihan kelpo esitys, lähinnä hennohkon tyylikäs eikä lainkaan muhkea tai erityisen rustiikkinen viini. Kaikki kalpeatkin piirteet ovat tässä klassisia - tekijä ja vuosikerta lienevät tähän selkeimmät selitykset. 90
Muistiinpanoja mielellään mahdollisimman tyylikkäistä viineistä