Pullollisia

R. Lopez de Heredia Vina Tondonia Gran Reserva Rosado 2008 Runsaasta ja melko voimakkaasta tuoksusta erottuu kruunutilliä, persikkaa, kirsikkaa, mansikkaa sekä silaus kanelin sävyttämää mausteisuutta. Harteikkaassa maussa on sitruunaa, punaista omenaa sekä vahvaa mustapippurin, tillin ja korianterin sävyttämää yrttistä mausteisuutta. Jälkimaku on miltei purevan sitruunainen ja vahvasti hapokas, lempeä oksidaatio kuitenkin pyöristää sopivasti kokonaisvaikutelmaa. Mielenkiintoinen viini, joka varmasti pehmenisi kellaroimalla vielä lisää. 92 --- Krug 1996 Viinin väri on vaaleahkon keltainen ja siinä on kaikin puolin terhakat kuplat. Alkuun ainakin hedelmäisyytensä suhteen hieman varautuneen tuntuisesta tuoksusta erottuu maitokahvia, hieman herkkutatin aromia ja kinuskia. Pienellä odottelulla mukaan tulee kuitenkin mukavasti myös vihreää omenaa, sitruunaa, limeä ja punaisten herukoiden sävyä.  Maussa viinin tiivis ja runsas hedelmä on vielä tuoksua paremmin esill...

Alkukesän pruuvissa maistettiin alkuun muutama muikea samppanja, sen perään useampi hieno burgundi ja lopuksi muutama muukin viini. Kiitokset järjestäneelle taholle! samppanjat Piper-Heidsieck Brut Rose 1979 Tässä sokkosamppanjassa on tumman kuparinpunainen väri; kuplista on jäljellä pieni aavistus heti avaamisen jälkeen. Suhteellisen runsaassa ja melko hedelmäisessä tuoksussa on voita, persikkaa ja aprikoosia. Maku on myös varsin konsentroitunut ja tukeva: sävyinä erottuu aluksi jotenkin hieman turhan ikääntyneen oloista mansikkaa ja persikkaa, joka kuitenkin jälkimaun tiiviin sitruunaisen hapokkuuden myötä raikastuu melko mukavasti. Kuplien vähäisyydestä huolimatta hyvässä kunnossa oleva ja varsinkin tuoksunsa osalta miellyttävä viini: kokonaisuus on kuitenkin hieman raskas ja suhteellisen yksinkertainen seuraavan kaksikon tasolle kohotakseen. Veikkasin tätä ison talon (M&C) vuosikertaroséeksi 80-luvun alkupuolelta.  92 Pommery Louise Pommery Rosé 1982 Tässä ...

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon. Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua. Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenk...

Marqués de Riscal Reserva 1947 Väriltään tämä trion vanhimmaksi osoittautunut viini on syystä tai toisesta aavistuksen tummempi kuin toiset. Rotevahkossa tuoksussa on sammaleista maanläheisyyttä, ripaus viikunaa ja vähän tupakkaa, sekä häivähdys lihalientä. Maussa on viikunaa ja muuta kypsän sävyistä hedelmäisyyttä, mutta aika paljon myös VA:ta lakkamaiseen sävyyn taittuen, joka omaan makuuni pudottaa muuten melko mukavan tuntuisen viinin kokonaisarvosanaa. 90 Marqués de Murrieta Chateau Ygay 1952 Syvän aromikkaassa tuoksussa on päällimmäisenä intensiivinen tillin aromi, sen rinnalla on punaista lihaa ja kirsikkaa sekä muuta punaista hedelmäisyyttä. Maussa on sama voimakas tillin sävy, ja sen kera tummaa marjaisuutta. Viini tuntuu suhteellisen hapokkaalta ja samalla myös huomattavan nuorekkaalta: tämä on kaikin puolin maukas ja kaunispiirteinen kokonaisuus, mutta nyansseiltaan ja kerronnaltaan mielestäni kuitenkin lähinnä "yhden tarinan viini". 93 C.V.N.E. Vi...

ensimmäinen flight Château Laville Haut Brion 1971 Kolme ensimmäistä viiniä ovat kaikki värisävyltään enemmän tai vähemmän kupariin taipuvia. Tämän ensimmäisen tuoksussa on salmiakkia, aprikoosia ja ripaus botrytistä. Kuitenkin selkeästi kuivassa ja melko hapokkaassa maussa on vielä pyöreää hedelmäisyyttäkin erottuvammin herukanlehtiä ja nokkosen sävyä. Jälkimaku on mukavan pitkä. Ensivaikutelma pian avaamisen jälkeen kaadetusta viinistä oli vaisuhko, mutta tämä tasoittui ja parani merkittävästi lasissa, päätyen lopulta omassa arvojärjestyksessäni tasaisen kolmikon niukasti parhaimmaksi. Viinissä on miellyttäviä, jopa hienoja aromeja, mutta ehkä se kaipaisi hiukan lisää konsentraatiota vielä parempiin pisteisiin - tai sitten näiden kuivien valkoisten bordeaux'laisten suhteen kokeneempaa arvostelijaa.  93 Castillo Ygay Reserva Especial Blanco 1962 Tämän viinin tuoksussa on mehiläisvahaa, jonkin verran mineraalisuutta ja kypsiä valkoisia herukoita. Lempeän maun erot...

Bonnaire Blanc de Blancs Vintage 2004 Tähän vanhaan tuttuun oli ilmestynyt yllättävänkin runsaasti kypsiä sävyjä sitten viime maistamisen, mutta muuten kokonaisuuden nautittavuus oli mukavasti entisellään. Vielä näitä taitaa yksi jostain viinivaraston syövereistä löytyä. 89 Aalto 2009 Tämän vanhan tutun kohdalla kyseessä oli jo kellarini viimeinen pullo: ilman dekantointia lasiin kaadettu viini ei kovin hyvin vastannut aiempaa mielikuvaa, vaan tuntui pikemmin jotenkin sekavalta ja outoaromiselta. Parin tunnin odottelu pyöristi tästä kuitenkin ihan hyvän vaikkakin yhä aika nuoren tuntuisen kokonaisuuden, joka ei tällä kertaa tai enää syystä tai toisesta innostanut ihan entiseen malliin. 91 J.-M. Gaunoux Meursault Premier Cru Les Perrières 1992 Tässä uudessa tuttavuudessa ei reilusta paristakymmenestä ikävuodesta ja ainakin valkoisten suhteen melko nimettömästä tekijästä huolimatta ole minkäänlaisia oksidoituneita piirteitä. Sen sijaan tämä viini on hienon vuoden ja ...

osa 1 R & L Legras Cuvée Saint-Vincent 1988 Miellyttävä, kypsä samppanja: paahtovanukasta, saksanpähkinää ja kermaa. Hapokkuus on jo siten tasaantunutta, että tämä viini tuskin lisäkellaroinnilla enää paranee. 94 Domaine de Beaucastel Châteauneuf-du-Pape 1970 Voimakkaassa tuoksussa on kypsiä luumuja, viikunaa sekä beaucastel-tyyppistä lantaa ja tallia kokonaisuuteen tasapainoisesti nivoutuvalla tavalla. Viinin tanniinit ovat täysin pehmenneet, mutta viini on silti ikäisekseen moitteettoman oloisessa kunnossa ja kestää vielä varsin hyvin lasissa. Harmoninen ja yllättävän tyylikäs pappi.  94 Domaine du Pégau  Châteauneuf-du-Pape  Cuvée Réservée 1989 Beaucastelia tummemman sävyinen, rustiikkinen viini: tummaa marjaisuutta, multaa ja muita maanläheisiä aromeja yhä suhteellisen tiukan ja nuoren tuntuisena, mutta ehdottoman siististi viimeisteltynä kokonaisuutena. Tavaraa on, mutta tämä tarvitsisi vieläkin paremmin aikaa joko lasissa, dekantterissa tai ...

Lopez de Heredia Vina Tondonia Blanco Gran Reserva 1976 Ensimmäisen valkoviinikolmikon ensimmäisen viinin tuoksussa on piikiveä ja mineraalia, sekä voita, parafiinia ja kuumaa paahteisuutta. Jossain määrin oksidatiivisen tyylisessä maussa on samoja elementtejä ja hasselpähkinää: tässä on myös kevyttä kirpeyttä tai jopa tanniinisuuden tuntua, jota kuitenkin kypsyyden tuoma hunajaisuus tasapainottaa. Maku ei kaiken kaikkiaan ole kovin runsas tai voimakas, eikä minusta yllä monimuotoisen tuoksun tasolle - hyvä kokonaisuus toki silti.  92 Jean-Louis Chave Hermitage Blanc 1985 Kolmikon kakkosviini poikkeaa tuoksunsa elementeiltä ykkösviinistä selvästi. Tässä on kumia, salmiakkia, yrttiä, petrolia ja vieläpä kevyt villainen sävy. Sileässä ja tasapainoisessa maussa on myös petrolisuutta, mutta lisäksi vihreää ruohoa ja miellyttäviä kasvissävyjä. Tämä viini tuntuu jo täysin kypsyneeltä, ja vaikka tuoksun monimuotoisuus ei aivan yllä ykkösen tasolle, on maku minusta parempi, viim...

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten...

Pitkästä aikaa varasto sai punaista lisätäytettä, Ribera del Dueroa muutaman Aalto 2009 -pullollisen muodossa. Espanjattaren uusin vuosikerta on vielä maistamatta, mutta pari vuotta vanhempi, 2007, oli viime syksynä sen verran miellyttävä tuttavuus ( 92 ), että eiköhän uudelle tulokkaallekin jotain käyttöä löydy. Viinin hinta, muutaman euron alle kolmekymppiä per puteli, ei kumminkaan tuntunut pahalta oletettuun ja toivottuun laatuun verrattuna.