Pullollisia

Tämä toukokuussa 2019 nautittu, vahvasti 1996 vuosikerran samppanjoihin keskittynyt tasting vahvisti käsitystäni siitä, että vuosikerta on ihan maineensa veroisesti yksi parhaista: onnistuneet vuoden 1996 samppanjat ovat jo nykyisessä kehitysvaiheessaan erittäin upeita. --- Cristian Senez Brut 1996 Tämän viinin suhteellisen pelkistetystä tuoksusta erottuu sitruunaa ja leipätaikinaa, sekä jonkin verran herkkusienen aromia yhdistettynä sherrymäiseen, jo jonkin verran oksidoituneeseen sävyyn. Maussa on kohtuullisen mukavasti hedelmää: kypsää punaherukkaa, sitruunaa ja hieman omenaa. Kokonaisuuden verhoaa kenties reiluhkosta dosagesta peräisin oleva sokerinen huntu, joka kääntyy jälkimaun myötä asiallisen sitruunaiseen hapokkuuteen. Lopussa tuntuu tuoksun mukainen kevyt annos oksidoitumista, joka lienee kypsän vuosikerran ominaispiirre tässä lähtökohtaisesti melko yksinkertaisessa viinissä. 86 --- Moët & Chandon Millésime 1996 Tuoksusta erottuu ensimmäisenä varsin vo...

Alkukesän pruuvissa maistettiin alkuun muutama muikea samppanja, sen perään useampi hieno burgundi ja lopuksi muutama muukin viini. Kiitokset järjestäneelle taholle! samppanjat Piper-Heidsieck Brut Rose 1979 Tässä sokkosamppanjassa on tumman kuparinpunainen väri; kuplista on jäljellä pieni aavistus heti avaamisen jälkeen. Suhteellisen runsaassa ja melko hedelmäisessä tuoksussa on voita, persikkaa ja aprikoosia. Maku on myös varsin konsentroitunut ja tukeva: sävyinä erottuu aluksi jotenkin hieman turhan ikääntyneen oloista mansikkaa ja persikkaa, joka kuitenkin jälkimaun tiiviin sitruunaisen hapokkuuden myötä raikastuu melko mukavasti. Kuplien vähäisyydestä huolimatta hyvässä kunnossa oleva ja varsinkin tuoksunsa osalta miellyttävä viini: kokonaisuus on kuitenkin hieman raskas ja suhteellisen yksinkertainen seuraavan kaksikon tasolle kohotakseen. Veikkasin tätä ison talon (M&C) vuosikertaroséeksi 80-luvun alkupuolelta.  92 Pommery Louise Pommery Rosé 1982 Tässä ...

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon. Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua. Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenk...

Ei dekantoitu, slow-ox pari tuntia ennen maistamista. Väriltään yhä melko tummanpunaisen viinin tuoksu on miellyttävän hedelmäinen ja sopivasti intensiivinen: kypsähköjä boysenmarjoja, hennohkosti raikkaita luumuja, selvä maanläheinen mullan aromi ja häivähdys seetripuuta - ihan kuin cabernet'lla sävytetyltä sangioveselta sopii olettaa. Viinin viivähtäessä lasissa tammen tuoma vaniljainen elementti tulee esille ja ehkä hiukan peittää muita aromeita. Maku on tuoksua jonkin verran yksinkertaisempi ja särmikkäämpi: maanläheinen elementti on tässäkin vahvasti läsnä punaisten herukoiden ja hapokkaiden maatiaisluumujen rinnalla. Jälkimaun annos tanniineja yhdistettynä reiluhkoon hapokkuuteen on aika kipakka yhdistelmä, vaikka taitaakin kuulua viinin ja pääosarypäleen luonteeseen. Tasapainoisempi ja avoimempi kyllä kuin ensimmäinen pullollinen vajaat viisi vuotta sitten: maistaja harmi kyllä on tainnut kypsyä ennemmin ranskalaisia pullotteita suosivaksi vielä tämän Tignanellon positii...

Dekantoitu runsaat 2 tuntia ennen maistamista. Rypäleelleen (100 % sangiovese)  uskollisessa tuoksussa on muhevaa multaista maanläheisyyttä ja sen rinnalla miellyttävää punaista hedelmää ja tummahkoa marjaisuutta: kypsää viikunaa, tummia kirsikoita ja ripaus mausteisuutta laakerinlehden ja timjamin sävyissä. Mukana on vielä häivähdys lihalientä ja kipakahkoa palsternakan aromia. Maussa on hapokkaan punaherukoiden ja kirsikoiden kirjoman puhdaspiirteisen marjaisuuden ja suhteellisen sileän hedelmäisyyden rinnalla ripaus multaa ja tupakkaa. Tanniinit ovat jo kohtuullisen hyvin pehmenneet, jälkimaku on tiukahkon hapokas mutta samalla oikein asiallisen pitkä. Kokonaisuutena mukava, erittäin toscanalaiselle alkuperälleen tyypillinen ja suhteellisen kypsä viini –vaikea nähdä että tämä viini nousisi lisäkypsytyksellä enää merkittävästi nykyistä suurempiin korkeuksiin.  92

Flight 3 – burgundit Leroy Gevrey-Chambertin Les Corbeaux 1985 Dekantoitu nopeasti 20 minuuttia ennen maistamista, kuten erän kaksi muutakin burgundia. Viini on Leroyn maisonin, ja ilman Gevrey-Chambertin premier cru -merkintää, vaikka ko. status Les Corbeaux -tarhalla onkin. Viinin tuoksu on heti hyvässä tasapainossa ja  vaikutelma on lämpimän hedelmäinen: viikunaa ja mulperimarjoja, mutta myös salmiakkia ja lakritsia sekä sipaus voita viinin lasissa avautuessa.  Maku on särmikkään yrttinen, ja mentolin tuntu vielä korostaa vaikutelmaa. Jälkimaku on tiukahko ja hapokas, ja jatkaa mustaherukan sävyssä suussa pitkään. Tyylikäs ja viimeistellyn oloinen, maukas viini, vaikka maussa tietynlainen terävyys hieman korostuukin. Piirre kielinee siitä, että hyvästä vuodesta ja tekijästä huolimatta rypälemateriaali ei ole raskaan sarjan grand cru:ta. Vaikka voisihan tämä kai lisävuosilla jopa vielä vähän pyöristyäkin?  94 Charles Vienot Richebourg 1976 Riche...

Domaine Comte de Vogue Musigny Vieilles Vignes Grand Cru 1990 Ainakin lasien perusteella voi arvailla, että seuraavan flightin viinikolmikko on kotoisin Bourgognesta. Tämän ensimmäisen viinin heti melko oudon oloisessa tuoksussa erottuu lähinnä toffeeta ja briejuustoa - vaikuttaa siltä, ettei tässä ole pullon osalta kaikki aivan kunnossa. Maku on melko hedelmäinen ja hiukan animaalinen, mutta samalla todella tiukan tanniininen ja hapokas. Edes mitään ikäarvausta tekemättä arvioin, että tämä pitäisi laittaa vielä 10 vuodeksi kellariin ja sen jälkeen toivoa parasta.  Kun viinin identiteetti paljastuu, pidän selvänä, että kyseessä tosiaan on jollain tavalla heikohko pullo, tai jos näin ei ole, on viini sitten nyt todella kiinni ja ikävässä vaiheessa. Antamani ennemminkin turhan anteliaat pisteet ovat jykevästä rakenteesta ja paremman tulevaisuuden lupauksesta - tällaisenaan ja erityisesti etiketti tiedettynä tämä oli itselleni kuitenkin illan selvin pettymys.  91 ...

Äitienpäivänä liikuttiin minulle tuntemattomilla punaisilla teillä: viinivarastosta löytyi korkattavaksi hieman ikääntynyt Barolo, joka aikanaan oli sinne haettu ihan alkuperämaasta asti. Viini vietti dekantterissa puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin väri on lasin reunalla jo kevyesti tiilen sävyyn taittuva. Viehättävän ja mukavan moniuloitteisen tuoksun keskeisimmät elementit ovst kirsikka, viikuna, karhunvatukka ja lakritsi - varsinkin kahden viimeisen osalta aromissa on hienosti painoa ja päättäväisyyttä. Suutuntumaltaan viini on miellyttävän pehmeä. Maun ensimmäinen kerros muodostuu kirsikoista ja tummista marjoista, toisessa ja tuhdimmassa on lisänä savua ja hiukan mentolia. Voimakkaat, mutta jo pehmenneet tanniinit kannattelevat viinin kevyen pippurista jälkimakua mukavan pitkälle. Kokonaisuudessa on tässä iässä mukavasti eri tyyppisiä mutta silti yhtä miellyttäviä, selvästi kypsyneen tuntuisia sävyjä. Tätä olisikin varmaan ollut tarpeetonta piilot...

Tammikuisen lauantai-illan agendana oli pruuvata muutama hyvä punainen ja syödä siihen päälle illallista. Työnteon eli dekantoinnin vauhdittamiseksi tarvittiin kuitenkin ensin hiukan samppanjaa. Henriot Rosé 2003 Sain tämän sokkona, ja ilokseni aavistin vuosikerran ihan oikein. Vieläpä tekijäkin loksahti kohdalleen pienellä avustamisella. Talo on tuttu mutta viini ei, ja tämä oli nyt vasta ensimmäinen maistamani kuuman vuoden 2003 tuotos. Tuoksussa on lämpimän kypsän sävyisiä kirsikoita ja mansikkaa sekä keralla pientä paahteisuutta. Maku on runsaahko punaisine karpalon ja luumun sävyineen. Hapokkuutta on suhteellisen vähän eikä jälkimakukaan ole kovin pitkä, mutta kokonaisuuden tasapaino on Henriotille tuttuun tapaan oikein hyvä - tämän talon tuotoksia juo joka kerta yhtä mielellään.  87 Sitten illan viiteen punaiseen, kaikki dekantoitiin runsaat kaksi tuntia ennen tarkempaa paneutumista. Ensiksi ei-bordeaux'laiset : Tignanello 2004 Tämän viini tuoksu on mui...