Ensimmäinen kokemus itselleni Henriotin vuosikerrasta -95, ja asiallisesti heti magnumista. Viinin tyylikäs tuoksu on sävyiltään mukavan kypsynyt: paahdettua sokeria, hillittyä maitokahvia, voita ja hieman vaniljaakin. Suussa vuosikerralle tyypillinen hapokkuus tuntuu runsaana, ja hedelmäisyys pitää sille omenan, greipin ja kypsähkön sitruunan sävyissä ainakin toistaiseksi hyvin ja nautittavasti pintansa. Lasissa ja avatussa pullossa viinin hedelmäisyys alkaa kuitenkin vähitellen ennemmin kuivua ja latistua kuin avautua lisää. Joko viini on suurin piirtein huipussaan nyt, tai sitten pullollistani oli pitkäaikaisvarastointia ajatellen "pikakypsytetty" lämpimässä jo vähintäänkin riittävän pitkään. Palataan asiaan uudestaan, kunhan löydän näitä jostain lisää tutkittaviksi. 92
Muistiinpanoja mielellään mahdollisimman tyylikkäistä viineistä