Siirry pääsisältöön

Selossea Sinnessä: ensimmäinen erä

Jacques Selosse Initial

Ennen kuin varsinaisia aarteita aletaan kantaa pöytään, asetetaan illan askelmerkit kohdalleen Selossen perusviinillä eli Initialilla. Tämän pullon korkki on on vaihdettu 13/5/2011, viini on siis pyöreästi vuoden vanhempaa kuin parisen kuukautta sitten maistettu pullollinen. Tuoksussa on yrttejä, inkivääriä ja voita - selossemaiset oksidatiiviset piirteet ovat lisänä läsnä vain hyvin kevyinä. Maku on raikkaan omenainen, sen rinnalla on sitruunan kuorta ja kevyt tammen sävy. Kokonaisuus on melko kirpeä ja hapokas, tämä tuntuu hiukan kevyemmältä kuin vuoden 2012 versio, eikä tasapaino ole ainakaan tällä hetkellä aivan yhtä hyvä. 91

Jacques Selosse Les Chantereines (Avize)




Tämä Selossen kotikylän, Avizen, viini on yhdessä Cramantin Chemin de Châlonsin kanssa lieux dits -kuusikon harvinaisin - minimaalinen tuotantomäärä on lähteestä riippuen 600 pullon tai yhden "tynnyrillisen" luokkaa per vuosi. Korkki on vaihdettu 9/5/2012, joka vuosikerraksi käännettynä tarkoittanee tässä vuotta 2004 tai vuosien 2004 ja 2005 yhdistelmää. Jatkossa tämä, kuten muutkin tarhaviinit, on tarkoitus tuottaa soleramenetelmällä tuorein vuosikerta joukon jatkoksi tynnyriin lisäämällä.

Tuoksu on tässä jopa yllättävän voimakas, hallitsevimmat elementit ovat salmiakin ja aniksen aromit miltei ylikypsän tuntuiseen ananaksen sävyyn yhdistettyinä. Viinin hiljalleen lämmetessä rinnalle ilmaantuu tumman leivän paahteista kuorta,  parafiinia ja lähinnä kantarellin mieleen tuova sienimäinen vivahdus.

Viinin suutuntuma on pehmeän samettinen ja makupaletti on sekin kaunis: limeä, vaniljaa, tryffelin sävyä ja nuorta, vihreää omenaisuutta. Hapokkuus on nuorta ja tiukkaa, mutta ei silti mitenkään päällekäyvää, ja lisäksi ilmaantuminen ja hetken odottelu lasissa pehmentää sitä mukavasti vielä lisää. Jälkimaku on toki todella pitkä, kirpeän limen kevyesti sävyttämä - tätä voisi ja pitäisi kypsyttää vuosikaupalla. Tästä huolimatta kuta kuinkin suurten odotusten mukainen eli kerrassaan mahtava viini jo nyt! 95


Jacques Selosse Chemin de Châlons (Cramant)




Korkinvaihdon ajankohta on tässäkin 9/5/2012, joten vuosikerta tai niiden kombinaatio lienee yhteneväinen Avize-sisaruksen kanssa ja viinin harvinaisuusastekin on siis samaa luokkaa. Keskeiset yhtäläisyydet loppuvat siihen, sillä viinit ovat keskenään aivan erilaiset - ja samalla varsinkin juuri Chemin de Châlons on minusta tyylillisesti erittäin omalle kylälleen tyypillinen.

Tämän tuoksu on todella hienovireinen, ja varsinkin alkuun kukkaissävyjen täyttämä: aistihavainnot tuovat mieleen jasmiinin ja ruusun terälehdet. Hiljalleen mukaan hiipii vihreää omenaa, kurkkua, ja lopulta aromit taittuvat tyylikkään bourbon-vaniljan ja akaasiahunajan pehmeisiin sävyisiin.

Maku on samanaikaisesti todella mehukas ja hengästyttävän elegantti: hapokkuus on suuntäyttävää, mutta silti siloitellun pehmeää, ikäisekseen suorastaan hämmentävän hienolla tavalla. Omena-aromit tuntuvat höyhenenkeveiltä, niiden rinnalla on hienoa sitruunaa, kermaista toffeeta ja kruununa ripaus tryffeliä.  Huolimatta viinin näennäisestä keveydestä, sen kaikki sävyt jäävät pitkiksi ajoiksi kielelle viipyilemään. Tämä on hienovireisin ja puhdaspiirteisin kaikista illan viineistä, ja huolimatta epä-selossemaisuudestaan, nykykunnossaan mielestäni myös paras. Koska nektari on jo tässä iässä näin huippuunsa viritettyä, jään miettimään ainoastaan sitä, mahtaisinko pitää tästä vanhempana enää yhtään enempää? 97 

Jacques Selosse Les Carelles (Mesnil)

Carellesin korkki on vaihdettu 25/4/2012. Tuoksu on voimakas, siinä on tuhdisti ananasta, kermaa ja voita. Näiden pyöreiden sävyjen rinnalla erottuu heikompana jopa tupakkaisen paahtunut aromi sekä myös aavistuksen vihreä, parsamainen vivahde.

Runsas omenaisuus on maun keskeinen hedelmäsävy, sen ohella siinä on paahdettuja pähkinöitä, savua ja tuoreen korianterin mieleen tuovaa yrttisyyttä. Selossen oksidatiivinen solera-tyyli on varsinkin maussa hyvin leimallisesti läsnä ja tammi tuntuu koko kolmikosta kaikista selvimmin - tämä on näistä viineistä selvästi rotevin ja raskain. Viinin hapokkuus on kuitenkin aika kirpeää, ja kokonaisuutena tämä tuntuu hiukan keskeneräiseltä ja huonossa vaiheessa olevalta juuri nyt. Tarvitsisi siis ilman muuta lisäkypsytystä, potentiaalia ja tavaraa riittää kyllä runsain mitoin. 93


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…