Siirry pääsisältöön

Selossea Sinnessä: tuoreet vuosikerrat haastajan seurassa

Jacques Selosse Millésime 2002




Vuosikertaa 2002 on tehty maltilliset 3600 pulloa, eli mistään tusinatavarasta ei ole Selossen vuosikertaviinienkään kohdalla kysymys; nyt korkatun pullollisen korkki on vaihdettu 23/2/2012. Tämän tuoksu on suhteellisen voimakas, ja siinä on ananasta, päärynää, tuoretta hunajamelonia, inkivääriä sekä vaniljaa siloiteltuna ja raikasta hedelmäisyyttä kauniisti säestävänä komponenttina. 

Suussa tuntuu selvä limen kirpeys, mutta toki myös ananas ja punainen omena ovat sen rinnalla vähintään tasavahvoina elementteinä. Lämmetessä mukaan makuun tulee myös keltaista luumua, hentoa hunajaisuutta sekä tammen tuntua kevyen vaniljaisen vivahteen muodossa; lisäksi sävyiltään yllättävän punainen jälkimaku kantaa viiniä pitkään suussa. Minusta tämä on ikäisekseen jo nyt suhteellisen hyvin juotavissa, mutta tietynlainen yksiulotteisuus erityisesti maussa kertoo nuoruudesta ja toisaalta myös kypsytyspotentiaalista. Tästä tulee vuosien saatossa mitä luultavimmin häikäisevän hieno viini. 94

Jacques Selosse Millésime 2003




Vuosikerran -03 tuotantomäärä on tasan 3000 pulloa ja tämän pullollisen korkinvaihto on hoidettu 11/3/2013. Tämän tuoksu on selvästi vaimeampi, mutta silti samalla kypsemmän tuntuinen kuin nollakakkosessa: ananasta, jonka rinnalla tyylikästä vaniljaa, cashewpähkinää, sekä kevyttä yrttisyyttä. Maku on nuorekkaan kirpeä ja hyvin limevetoinen, tyypillinen ananaksen sävy tulee sen rinnalle hennohkona vasta kun viini vähitellen aukeaa lasissa. Lämpeneminen korostaa hedelmäisyyttä, mutta siitä huolimatta tämä on ennemmin kirpeyden ja vuosikertaan nähden jopa hämmästyttävän runsaan hapokkuuden hallitsema nyt. Tätä pitäisi siis selvästi kypsyttää lisää, mutta omaan kellariini valitsisin silti selvästi mieluummin 2002:en - paitsi että se on nautittavampi nyt, tuntuu myös sen potentiaali kertaluokkaa suuremmalta. 92

Ulysse Collin Les Maillons 2008




Tämä viini kuuluu sarjaan viljelijäviini ilman virallista vuosikertamerkintää, mutta jossa siitä huolimatta takaetiketti kertoo satovuoden, tässä tapauksessa 2008:n, ja jonka korkinvaihdon ajankohta on vastaavasti 05/03/2012. Ulysse Collin on viinintekijä Congyn kylästä, ja blanc de noirs Les Maillons on yksi hänen kolmesta melko hiljattain lanseeratusta palstaviinistään. Kun tiedossa on vielä, että yksi Collinin viininteon oppi-isistä on ollut Anselme Selosse, on tilaisuus hieno saada maistaa tätä ensimmäistä kertaa heti suorassa vertailussa Selossen omien aikaansaannosten rinnalla.

Tuoksu vaikuttaa aluksi varsin selossemaiselta ja voimakkaalta, mutta myöhemmin se tuntuu jostain syystä sulkeutuneemmalta. Aromien kokonaisuus on joka tapauksessa hieno yhdistelmä piikiveä, mineraalia, vaaleaa leipää, hentoa kermaisuutta, sekä tämän kaiken kruunavana vielä kevyttä appelsiinisuklaan sävyä.

Jos tuoksu ei tunnukaan jäävän juuri jälkeen mestarin itsensä tuotoksista, on suutuntuma Maillonsissa kuitenkin selvästi kevyempi ja ohuempi kuin Selosseissa. Sävyinä erottuvat lähinnä sitruuna ja punainen omena, ja lisäksi jälkimaku on hennohkosti kermainen. Muuten viiniä dominoi tällä hetkellä kova hapokkuus, kertoen toisaalta siitä, että potentiaalia kypsytykseen kyllä löytyy tästä palstaviinistä - varsinkin tällaisena erittäin lupaavalta vaikuttavan vuoden versiona. 91


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja