Siirry pääsisältöön

1988-1990-pruuvi: ensimmäinen erä


Roederer Blanc de Blancs 1988

Tämän viinin väri on ehkä tummin kaikista pruuvin viineistä ja kuplatkin kenties vähäisimmät. Tuoksu avautuu voimakkaana heti alusta lähtien, ja sen aromit ovat jo herkullisiksi kypsyneitä: kermaa, tummassa sokerissa kandeerattua ananasta, voita ja kypsää vihreää omenaa. Tuoksun kaikki elementit toistuvat runsaan hedelmäisessä ja suutuntumaltaan samettisessa maussa. Pitkässä jälkimaussa on hyvä hapokkuus ja vielä tyylikäs säväys limeä; viini tuntuu joka tapauksessa suhteellisen kypsältä ja valmiilta juotavaksi.

Erittäin mainio avaus pruuville ja eränsä paras viini siitäkin huolimatta, että muut kirivät lasissa auetessaan tämän aluksi suvereenin tuntuista etumatkaa aika tavalla kiinni. Tätä Roedererin kenties harvinaisinta viiniä olen maistanut aiemmin vain muutamaa selvästi nuorempaa vuosikertaa, joten nyt oli vihdoin hienoa päästä maistamaan tällaista kauniisti kypsyneenä - parhaimmillaan bdb on tosiaan laadultaan hyvinkin Cristalin veroista! 95

Roederer Blanc de Blancs 1990

Tuoksussa on jonkin verran herkkusientä, joka pysyy kuvioissa mukana myös viinin lämmetessä lasissa. Lisänä on paahdettua sokeria, kevyesti hasselpähkinää, sekä myös vihreämpi, vähän kypsymättömän tuntuinen herukkainen sävy. Kokonaisuutena tämä tuntuu tuoksultaan kasikasia selvästi varautuneemmalta, vaikka mukana on varsinkin aluksi myös aavistus oksidoitumiseen viittaavaa sävyä.

Maku ei ole ollenkaan niin runsas kuin pari vuotta vanhemmassa verrokissa: tässä on toki oikein miellyttävä toffeen sävy, mutta lähinnä vihreän omenan sävyinen hedelmä on yhä aika kirpeää, vaikka lisänä samalla onkin myös häivähdys sherrymäistä oksidoitumista. Tässä viinissä on kivoja elementtejä, mutta myös jotain vähemmän kivaa, ja vaikka viini paraneekin lasissa, jää se silti parhaimmillaankin selvästi heikommaksi kuin vertailuparinsa. 91

Veuve Clicquot Rare Vintage 1988

Tämä viini on vanhalla Rare-merkinnällä nimikoitu, myöhään korkkiaan vaihtanut versio Clicquotin normaalista vuosikertaviinistä. Korkinvaihdon ajankohtaa ei ole annettu etiketteihin tiedoksi, mutta ostoajankohdan perusteella voisin kuvitella sen tapahtuneen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolenvälin tienoilla.

Tuoksussa on tässäkin herkkusienen ja kantarellin mieleen tuovia sienimäisiä vivahteita. Muut aromit eivät ole ylitsepursuavan runsaita, vaikka nyansseja kyllä mukavasti löytyykin: mangoa, punaista omenaa, voita ja kanelia. Maku on omenainen ja mineraalinen - tämä on suussa klassisten mittojen samppanja jopa tylsyyteen asti. Hapokkuus on hiipivää: se ei äkkipäätä tunnu kovin voimakkaalta, mutta jää kuitenkin pitkäksi ajaksi suuhun vaeltelemaan. Tuoksu on tässä ehkä parempi eli monipuolisempi kuin maku ja ensiksi mainitun perusteella viini tuntuukin näennäisen kypsältä. Hapokkuutensa ansiosta viini kestänee silti kellarointia vuosikaupalla ainakin tällaisena suhteellisen nuorekkaana painoksena - tämä oli oman kellarini neljäs ja viimeinen pullo tätä viiniä, ja pari näistä on ollut nyt juotua selvästi kypsemmän tuntuisia. 93


Veuve Clicquot Cave Privée 1990

Cave Privée on Clicquotin tuorein nimitys edellisen viinin kaltaista enoteekki-konseptia mukailevalle viinille: tässä korkki on vaihdettu 10/2008 ilmeisen vähäisen sokerilisäyksen saattelemana. Tuoksussa on kanelia, hiukan kirpeäntuntuista sitruunaa ja aivan aavistus herukanlehtiä. Lasissa lämmetessään aromeihin tulee mukaan myös kaunis briossin sävy.

Maku on tiukahkosti tyylikkään hapokas, esittäytyen lähinnä kirpeähkön punaisen omenan sekä sitruunan sävyissä, ja tämä sama linja jatkuu aina pitkään jälkimakuun saakka. Viini tuntuu vielä melko nuorelta ja se paraneekin lasissa koko ajan. Samalla viinissä kenties piilevä potentiaalikin tulee jotenkin ilmeisemmäksi - näistä neljästä rinnakkain maistetusta viinistä tämä kaipaisi ilman muuta selvimmin lisäkellarointia osakseen. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…