Siirry pääsisältöön

1988-1990-pruuvi: ensimmäinen erä


Roederer Blanc de Blancs 1988

Tämän viinin väri on ehkä tummin kaikista pruuvin viineistä ja kuplatkin kenties vähäisimmät. Tuoksu avautuu voimakkaana heti alusta lähtien, ja sen aromit ovat jo herkullisiksi kypsyneitä: kermaa, tummassa sokerissa kandeerattua ananasta, voita ja kypsää vihreää omenaa. Tuoksun kaikki elementit toistuvat runsaan hedelmäisessä ja suutuntumaltaan samettisessa maussa. Pitkässä jälkimaussa on hyvä hapokkuus ja vielä tyylikäs säväys limeä; viini tuntuu joka tapauksessa suhteellisen kypsältä ja valmiilta juotavaksi.

Erittäin mainio avaus pruuville ja eränsä paras viini siitäkin huolimatta, että muut kirivät lasissa auetessaan tämän aluksi suvereenin tuntuista etumatkaa aika tavalla kiinni. Tätä Roedererin kenties harvinaisinta viiniä olen maistanut aiemmin vain muutamaa selvästi nuorempaa vuosikertaa, joten nyt oli vihdoin hienoa päästä maistamaan tällaista kauniisti kypsyneenä - parhaimmillaan bdb on tosiaan laadultaan hyvinkin Cristalin veroista! 95

Roederer Blanc de Blancs 1990

Tuoksussa on jonkin verran herkkusientä, joka pysyy kuvioissa mukana myös viinin lämmetessä lasissa. Lisänä on paahdettua sokeria, kevyesti hasselpähkinää, sekä myös vihreämpi, vähän kypsymättömän tuntuinen herukkainen sävy. Kokonaisuutena tämä tuntuu tuoksultaan kasikasia selvästi varautuneemmalta, vaikka mukana on varsinkin aluksi myös aavistus oksidoitumiseen viittaavaa sävyä.

Maku ei ole ollenkaan niin runsas kuin pari vuotta vanhemmassa verrokissa: tässä on toki oikein miellyttävä toffeen sävy, mutta lähinnä vihreän omenan sävyinen hedelmä on yhä aika kirpeää, vaikka lisänä samalla onkin myös häivähdys sherrymäistä oksidoitumista. Tässä viinissä on kivoja elementtejä, mutta myös jotain vähemmän kivaa, ja vaikka viini paraneekin lasissa, jää se silti parhaimmillaankin selvästi heikommaksi kuin vertailuparinsa. 91

Veuve Clicquot Rare Vintage 1988

Tämä viini on vanhalla Rare-merkinnällä nimikoitu, myöhään korkkiaan vaihtanut versio Clicquotin normaalista vuosikertaviinistä. Korkinvaihdon ajankohtaa ei ole annettu etiketteihin tiedoksi, mutta ostoajankohdan perusteella voisin kuvitella sen tapahtuneen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolenvälin tienoilla.

Tuoksussa on tässäkin herkkusienen ja kantarellin mieleen tuovia sienimäisiä vivahteita. Muut aromit eivät ole ylitsepursuavan runsaita, vaikka nyansseja kyllä mukavasti löytyykin: mangoa, punaista omenaa, voita ja kanelia. Maku on omenainen ja mineraalinen - tämä on suussa klassisten mittojen samppanja jopa tylsyyteen asti. Hapokkuus on hiipivää: se ei äkkipäätä tunnu kovin voimakkaalta, mutta jää kuitenkin pitkäksi ajaksi suuhun vaeltelemaan. Tuoksu on tässä ehkä parempi eli monipuolisempi kuin maku ja ensiksi mainitun perusteella viini tuntuukin näennäisen kypsältä. Hapokkuutensa ansiosta viini kestänee silti kellarointia vuosikaupalla ainakin tällaisena suhteellisen nuorekkaana painoksena - tämä oli oman kellarini neljäs ja viimeinen pullo tätä viiniä, ja pari näistä on ollut nyt juotua selvästi kypsemmän tuntuisia. 93


Veuve Clicquot Cave Privée 1990

Cave Privée on Clicquotin tuorein nimitys edellisen viinin kaltaista enoteekki-konseptia mukailevalle viinille: tässä korkki on vaihdettu 10/2008 ilmeisen vähäisen sokerilisäyksen saattelemana. Tuoksussa on kanelia, hiukan kirpeäntuntuista sitruunaa ja aivan aavistus herukanlehtiä. Lasissa lämmetessään aromeihin tulee mukaan myös kaunis briossin sävy.

Maku on tiukahkosti tyylikkään hapokas, esittäytyen lähinnä kirpeähkön punaisen omenan sekä sitruunan sävyissä, ja tämä sama linja jatkuu aina pitkään jälkimakuun saakka. Viini tuntuu vielä melko nuorelta ja se paraneekin lasissa koko ajan. Samalla viinissä kenties piilevä potentiaalikin tulee jotenkin ilmeisemmäksi - näistä neljästä rinnakkain maistetusta viinistä tämä kaipaisi ilman muuta selvimmin lisäkellarointia osakseen. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…