Siirry pääsisältöön

1988-1990-pruuvi: toinen erä



Dom Ruinart 1988

Muutama vuosi sitten maistetun, huippuhienona muistamani pullon vuoksi olin odotuksissani sijoittanut tämän viinin illan oletettavaan top-3:een. Jo ensihaistaminen pani kuitenkin viinin varsin varautuneiden tuntuisten aromien myötä epäilemään pilvilinnojen ainakin osittaista latistumista. Onhan tämänkin pullollisen tuoksussa tosiaan hienoja, tutuntuntuisia sävyjä: kaunista kahvia, mantelipikkuleipiä ja trooppista hedelmäisyyttä mangon ja passionin merkeissä. Tuoksu ei kuitenkin aluksi eikä myöhemminkään avaudu samanlaiseksi ilotulitukseksi kuin edellisellä kerralla.

Maussa on tummaa paahtoleipää, jonkin verran kypsynyttä vihreää omenaa ja kypsähköä sitruunaa. Kokonaisuus on sileän hedelmäinen ja runsas hapokkuus saattelee pitkäksi venyvää jälkimakua. Hyvä viinihän tämä on nytkin, mutta runsautta ja sävyjä uupuu huippupullolliseen verrattuna - ehkä tämä pullo ei ehtinyt kunnolla avata kaikkea potentiaaliaan, ehkä korkeiden odotusten vuoksi arvioin tämän tarpeettomankin tiukan suurennuslasin kanssa, ehkä kertakaikkisen hienot Perignonit viereisissä laseissa pääsivät nyt varastamaan suuren osan show:sta, ehkä... 93

Dom Ruinart 1990

Ysikymppisen tuoksu on aivan eri maata vertailuparinsa kanssa: herukanlehtiä, kaurakeksejä ja makeaa, jopa hienoisesti esanssisen tuntuisesti sävytettyä toffeenekkua. Maussa on vihreitä karviaisia ja tuoksusta tuttua kirpeää herukkaisuutta, toisaalta mukana on hunajaakin ja jopa ripaus lakritsia. Jälkimaku taittuu yllättävänkin makeaksi ja viinin lämmetessä siitä alkaa paistaa läpi aavistus alkoholia. Kokonaisuus on jo monista muistakin tämän vuosikerran viineistä tuttuun tapaan varsin ristiriitainen - osa aromeista on oikein miellyttäviä, osa ei niinkään ja kokonaisuudesta on todella vaikea aavistella, mitä tälle mahtaa tulevina vuosina tapahtua. Illan varsinaisista pruuviviineistä mielestäni heikoin esitys, mutta silti korkeasta kokonaistasosta kertoen vuosikertaa vastaavat pisteet! 90

Dom Perignon 1988

Tämän viinin väri on havaittavasti tummempi kuin paria vuotta nuoremmassa sisaressaan, aivan kuin viiniin rakentuneesta sädehtivästä sävykkyydestä kertoen: Tuoksussa on ensiksi runsain mitoin todella lempeää vaaleapaahtoista kahvia maitotilkkasella höystettynä, sitten mukaan tulee koko hedelmäosasto kypsän mangon, pirteän karambolan ja raikkaan punaisen omenan elementteineen. Kokonaisuuden kruunaavat seasta vielä poimittavissa olevat lihan ja nahan eksoottisemmat vivahteet.

Maussa on hienostunutta limeä, appelsiininkuorta, häivähdys tryffeliöljyä sekä mehukasta ananasta ja täydellisesti kypsynyttä päärynää. Jälkimakua kannattelee yhä nuorekas hapokkuus, jossa tuntuu aavistus kirpeää sitruunaisuutta - siinä on samalla tämän viinin vara ja potentiaali tulla lisäkypsytyksen myötä jopa vieläkin paremmaksi. Joka tapauksessa todella vakuuttava esitys nyt ja epäilemättä pullollinen tätä viiniä aivan parhaasta päästä! 96

Dom Perignon 1990

Tässäkin Perignonissa on hienovireinen tumman maitokahvin sävy, muuten tuoksu on jonkin verran vihreämmän tuntuinen kuin pari vuotta vanhemmassa versiossa - tässä omenaisuus on kipakampaa, enemmän omenan kuoren aromiin taittuvaa. Seasta erottuu toki myös ripaus kermaa ja voita, sekä kevyttä pähkinäisyyttä.

Maku on varsin nuorekas mutta samalla tutun tyylikäs vihreän omenan, kahvin ja sitruunan vivahteineen. Ryhdikäs hapokkuus tuntuu vielä osin kypsymättömältä, herukanlehtien sävyyn taittuvalta, joten tämän viinin pisteissä on vielä varmasti varaa nousta tulevaisuudessa - tämä originaalikorkinvaihtoinen tuntui joka tapauksessa nyt jonkin verran pyöristyneemmältä kuin oenotheque-versio parisen vuotta sitten. Hieno näinkin ja selvästi eränsä elegantein viini. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…