Siirry pääsisältöön

1988-1990-pruuvi: toinen erä



Dom Ruinart 1988

Muutama vuosi sitten maistetun, huippuhienona muistamani pullon vuoksi olin odotuksissani sijoittanut tämän viinin illan oletettavaan top-3:een. Jo ensihaistaminen pani kuitenkin viinin varsin varautuneiden tuntuisten aromien myötä epäilemään pilvilinnojen ainakin osittaista latistumista. Onhan tämänkin pullollisen tuoksussa tosiaan hienoja, tutuntuntuisia sävyjä: kaunista kahvia, mantelipikkuleipiä ja trooppista hedelmäisyyttä mangon ja passionin merkeissä. Tuoksu ei kuitenkin aluksi eikä myöhemminkään avaudu samanlaiseksi ilotulitukseksi kuin edellisellä kerralla.

Maussa on tummaa paahtoleipää, jonkin verran kypsynyttä vihreää omenaa ja kypsähköä sitruunaa. Kokonaisuus on sileän hedelmäinen ja runsas hapokkuus saattelee pitkäksi venyvää jälkimakua. Hyvä viinihän tämä on nytkin, mutta runsautta ja sävyjä uupuu huippupullolliseen verrattuna - ehkä tämä pullo ei ehtinyt kunnolla avata kaikkea potentiaaliaan, ehkä korkeiden odotusten vuoksi arvioin tämän tarpeettomankin tiukan suurennuslasin kanssa, ehkä kertakaikkisen hienot Perignonit viereisissä laseissa pääsivät nyt varastamaan suuren osan show:sta, ehkä... 93

Dom Ruinart 1990

Ysikymppisen tuoksu on aivan eri maata vertailuparinsa kanssa: herukanlehtiä, kaurakeksejä ja makeaa, jopa hienoisesti esanssisen tuntuisesti sävytettyä toffeenekkua. Maussa on vihreitä karviaisia ja tuoksusta tuttua kirpeää herukkaisuutta, toisaalta mukana on hunajaakin ja jopa ripaus lakritsia. Jälkimaku taittuu yllättävänkin makeaksi ja viinin lämmetessä siitä alkaa paistaa läpi aavistus alkoholia. Kokonaisuus on jo monista muistakin tämän vuosikerran viineistä tuttuun tapaan varsin ristiriitainen - osa aromeista on oikein miellyttäviä, osa ei niinkään ja kokonaisuudesta on todella vaikea aavistella, mitä tälle mahtaa tulevina vuosina tapahtua. Illan varsinaisista pruuviviineistä mielestäni heikoin esitys, mutta silti korkeasta kokonaistasosta kertoen vuosikertaa vastaavat pisteet! 90

Dom Perignon 1988

Tämän viinin väri on havaittavasti tummempi kuin paria vuotta nuoremmassa sisaressaan, aivan kuin viiniin rakentuneesta sädehtivästä sävykkyydestä kertoen: Tuoksussa on ensiksi runsain mitoin todella lempeää vaaleapaahtoista kahvia maitotilkkasella höystettynä, sitten mukaan tulee koko hedelmäosasto kypsän mangon, pirteän karambolan ja raikkaan punaisen omenan elementteineen. Kokonaisuuden kruunaavat seasta vielä poimittavissa olevat lihan ja nahan eksoottisemmat vivahteet.

Maussa on hienostunutta limeä, appelsiininkuorta, häivähdys tryffeliöljyä sekä mehukasta ananasta ja täydellisesti kypsynyttä päärynää. Jälkimakua kannattelee yhä nuorekas hapokkuus, jossa tuntuu aavistus kirpeää sitruunaisuutta - siinä on samalla tämän viinin vara ja potentiaali tulla lisäkypsytyksen myötä jopa vieläkin paremmaksi. Joka tapauksessa todella vakuuttava esitys nyt ja epäilemättä pullollinen tätä viiniä aivan parhaasta päästä! 96

Dom Perignon 1990

Tässäkin Perignonissa on hienovireinen tumman maitokahvin sävy, muuten tuoksu on jonkin verran vihreämmän tuntuinen kuin pari vuotta vanhemmassa versiossa - tässä omenaisuus on kipakampaa, enemmän omenan kuoren aromiin taittuvaa. Seasta erottuu toki myös ripaus kermaa ja voita, sekä kevyttä pähkinäisyyttä.

Maku on varsin nuorekas mutta samalla tutun tyylikäs vihreän omenan, kahvin ja sitruunan vivahteineen. Ryhdikäs hapokkuus tuntuu vielä osin kypsymättömältä, herukanlehtien sävyyn taittuvalta, joten tämän viinin pisteissä on vielä varmasti varaa nousta tulevaisuudessa - tämä originaalikorkinvaihtoinen tuntui joka tapauksessa nyt jonkin verran pyöristyneemmältä kuin oenotheque-versio parisen vuotta sitten. Hieno näinkin ja selvästi eränsä elegantein viini. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vielä riittää 2002 samppanjoita, tasting osa V: mm. Vilmart Coeur de Cuvée, Comtes de Champagne Rosé, Egly-Ouriet

Vuoden 2018 maaliskuussa maistettiin osaltani vuosikerran 2002 samppanjasaagan viides osa.

1. erä
Françoise Bedel L'Âme de la Terre Millésimé 2002 Tuoksu on runsaahko: lämmintä paahdetta ja paahdettua sokeria, kypsää omenaa ja ja ripaus vaniljaista kermaa. Aromit taittuvat kuitenkin valitettavan pian alkavaa oksidoitumista kohti. Maku on miellyttävä ja sinänsä melko tasapainoinen, sävyinään vihreää omenaa ja pirteää sitruunaa. Vaikka viinissä on ihan asialliset hapot, se kuitenkin latistuu lasissa melko nopeasti. 87
Vincent Brochet Espionne Brut Premier Cru 2002 Tämän viinin tuoksu on paahteinen saaristolaisleivän sävyttämänä, sen rinnalta erottuu metallinen häivähdys, voita, hasselpähkinää, sekä mangon ja banaanin trooppisen tuntuisia hedelmäaromeja. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole kovin puhdassävyinen, vaan ennemmin jo jonkin verran oksidoitunut.  Maussa on tuoksua seurailevasti trooppista mangon ja persikan sävyttämää hedelmäisyyttä, mutta turhan kosiskelevan makealla tavalla ilm…

Joulupäivän viinit: Leoville Las Cases 1990, Brusset Cairanne Cuvée Hommage à André Brusset 1999 jne.

Domaine Brusset Cairanne Cuvée Hommage à André Brusset 1999 magnum Tämä viini on käsitykseni mukaan grenache-mourvèdre-sekoitus vanhoista köynnöksistä: Dekantoitu ja maistettu 30 min dekantoinnin jälkeen sekä myöhemmin. Tuoksu on miellyttävän tasapainoinen ja yllättävän tyylikäs: mustaherukkaa ja tumma kirsikkaa, joiden lisänä hieman savua ja salmiakkijauhetta sekä paahdetun lihan sävyä. 
Keskitäyteläisessä maussa on sopivan kypsää marjaisuutta: punaisia ja mustia herukoita, sekä keveää rakuunan sävyttämää yrttisyyttä ja mustapippuria siinä rinnalla. Jälkimaku on melko hapokas, ja sitä sävyttää sopiva annos kypsiä tanniineja. Kenties lähellä lakipistettään nyt, ja sen siivittämänä suorastaan yllättävän hyvä ja odotuksiin nähden moniulotteinenkin viini itselleni varsin vieraalta viinialueelta. 92


Chateau Figeac 1985 Viini on harmi kyllä lievästi korkkivikainen. -
Chateau Leoville Las Cases 1990 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Täysin odotusten mukaisesti tuoksu on erittäin tas…