ensimmäinen pari
Chateau Haut-Brion 1966
Tämä ja viereisessä lasissa oleva viini ovat kummatkin väriltään suhteellisen tummanpuhuvia. Tasapainoisessa tuoksussa on yllin kyllin luumua ja viikunaa, sekä monimuotoinen sikermä muikeita ikääntyneen bordeaux'n aromeja: lihaa, tupakkaa, mentolia, sikarilaatikkoa ja ripaus savuisuutta.
Maussa erottuu tuoksun sävyistä hedelmää edelleen kohtuullinen annos, mutta hallitsevimmin sitä leimaavat klassiset tupakkaiset ja nahkaiset piirteet. Jälkimaussa tanniiinit kuivattavat jonkin verran suuta, ehkäpä juuri tälle vuosikerralle tyypilliseen tapaan.
Kauniiden piirteiden ohella viinin moitteeton tasapaino ihastuttaa eniten: kun viiniparin identiteetti rajattiin first growth -joukkoon, oli tästä ensimmäisestä helppo arvata Haut-Brionia, ja jopa vuosikertakin napsahti tuurilla kohdalleen. HB:n hienostunut tyyli puhuttelee minua kovasti, eikä tämä erittäin herkullinen, varmaankin jo lakipisteensä saavuttanut viini tee kaavaan minkäänlaista poikkeusta. 96
Kauniiden piirteiden ohella viinin moitteeton tasapaino ihastuttaa eniten: kun viiniparin identiteetti rajattiin first growth -joukkoon, oli tästä ensimmäisestä helppo arvata Haut-Brionia, ja jopa vuosikertakin napsahti tuurilla kohdalleen. HB:n hienostunut tyyli puhuttelee minua kovasti, eikä tämä erittäin herkullinen, varmaankin jo lakipisteensä saavuttanut viini tee kaavaan minkäänlaista poikkeusta. 96
Chateau Latour 1966
Tämän viinin tuoksu on edellistä mausteisempi ja pippurisempi: aluksi siinä on kenties ripaus vähän epämääräistä vihreyttä, mutta se hälvenee nopeasti ja taittuu ennemmin kokonaisuutta monipuolistavaksi paprikan vivahteeksi. Muita elementtejä ovat mustapippuri, salmiakki ja mentoli, upean hedelmäinen ja syvä luumun aromi sekä sen rinnalle lähes kouriintuntuvasti kohoava suurien mustaherukoiden sävy.
Maussa on samoja muhkeita mustaherukoita, jotka suussa sävyttyvät seetripuulla: tämän viinin hedelmäisyys on todella tiivistä ja konsentroitunutta, mutta suutuntuma on silti miellyttävän pehmeä. Jälkimaku on tässä aivan upean pitkä ja tanniinit sen rinnalla yhä erittäin jykevät: viinin olemus on huomattavasti ikäänsä nuoremman tuntuinen. Keskinkertainen veikkaukseni tämän viinin identiteetistä oli 1986 Mouton. Jopa vähän hämmentyneenä jäin pohtimaan, oliko tämä sinänsä lähes virheettömän oloinen viini kuitenkin itselleni jo liiankin iso ja konsentroitunut, varsinkin äärimmäisen charmantin Haut-Brionin rinnalla. Ennen äkkiväärien johtopäätösten tekemistä täytyy ehdottomasti yrittää opiskella Latouria lisää, mieluiten isoina kulauksina. 96
---
toinen pari
Chateau Haut-Brion 1998
Puhdaspiirteisessä tuoksussa on luumua ja kirsikkaa, joka vielä vahvistuu viinin avautuessa lasissa ja dekantterissa. Hedelmäisten sävyjen rinnalla erottuu vaimeampana myös tiiliseinää ja klassista sikarilaatikkoa.
Tuoksua seurailevasti kirsikkainen maku on varsin sulkeutuneen tuntuinen, ja siksi kokonaisuus jää tässä hetkessä jonkin verran viereisen, selvästi avoimemman ja runsaamman tuntuisen viinin varjoon. En arvannut tätä alkuunkaan illan toiseksi Haut-Brioniksi, mutta parin tunnin odottelun jälkeen tähän alkaa ilmaantua tupakkaa ja muita tutun tuntuisia sävyjä. Tämä viini olisi varmasti hyötynyt pidemmästä, useamman tunnin dekantointiajasta. Tässä on yhtään epäilemättä hieno viini kellaroitavaksi tuleville vuosikymmenille. 93
Tuoksua seurailevasti kirsikkainen maku on varsin sulkeutuneen tuntuinen, ja siksi kokonaisuus jää tässä hetkessä jonkin verran viereisen, selvästi avoimemman ja runsaamman tuntuisen viinin varjoon. En arvannut tätä alkuunkaan illan toiseksi Haut-Brioniksi, mutta parin tunnin odottelun jälkeen tähän alkaa ilmaantua tupakkaa ja muita tutun tuntuisia sävyjä. Tämä viini olisi varmasti hyötynyt pidemmästä, useamman tunnin dekantointiajasta. Tässä on yhtään epäilemättä hieno viini kellaroitavaksi tuleville vuosikymmenille. 93
Chateau L'Eglise-Clinet 1998
Huomattavan runsaan hedelmäisessä tuoksussa on kirsikkaa, mansikkaa, luumuja, ruskistettua voita ja lihaa - tämä on jo nyt aromeiltaan huomattavan monipuolinen viini, varsinkin viereiseen samanikäiseen Haut-Brioniin verrattuna.
Maultaan viini on kauniisti paksun luumuinen ja samalla samettisen sileä: tanniinit ovat kuitenkin yhä suhteellisen tiukkoja, vaikka ne toki lasissa hiljalleen lempeytyvät. Tämä bordeaux-viini paranee varmasti vielä lisävuosien mittaan, vaikka onkin todella nautittava sekä absoluuttisesti että erityisesti ikäisekseen jo nyt. Sokkona tämä vaikutti suhteellisen selvästi alkuperältään pomerolilaiselta, mutta sen tarkempaan oikeaan arvaukseen ei itselläni ollut tällä kertaa kykyä. 95
---
digestiivi
---
digestiivi
Niepoort Porto Colheita 1935
Tätä ruskeahkonsävyistä viiniä löytyi dekantterissa pöytään illan viimeiseksi viiniksi, pullo oli avattu jo kolmisen kuukautta aiemmin. Tuoksu on tasapainoinen, sitä hallitsevat rusinasopan ja ylitsepursuavasti kypsien viikunoiden aromit. Maku on samoin aivan mainio: runsas, syvä eikä hitustakaan alkoholisen tuntuinen, sävyinään ainakin neilikkaa, kanelia, taatelia ja viikunaa. Kuinkahan portviinien suhteen kovin kokematon juoja voisi tätä loppuillasta arvioida tai mitä syväluotaavaa tästä lausua - aika hieno? 94
Kommentit
Lähetä kommentti