Siirry pääsisältöön

Poikien viini-ilta: samppanjat, mm. Henriot 1976 ja Dom Ruinart Rosé 1988


de Venoge Millésimé 1988 magnum

Myöhään uudelleenkorkitettu versio de Venogen hienon vuoden vuosikertasamppanjasta: korkinvaihdon ajankohtaa ei ole etiketteihin merkitty, mutta korkin tuoreudesta päätellen siitä ei ole kovin monta vuotta kulunut. Väri on tummahkon keltainen, mutta kuplia on kuitenkin mukavasti. Tämä viini on hieman oksidatiivinen tyyliltään, ja runsas hedelmäisyys on pinot-painotteista sävyiltään. Maukas, täysin kypsä samppanja, joka ei konsentraatioltaan tai detaljeiltaan kuitenkaan ole ihan prestige-tasoa. Sokkona veikkasin Pol Rogeria ja ikää runsasta puolta vuosikymmentä vanhemmaksi - kasikasiksi tämän viinin hapokkuus oli minusta yllättävän maltillista. 92

---

Piper-Heidsieck Brut Extra 1964

Tämän viinin tuoksu on voimakkaan kermainen: sen rinnalla on voita, kypsyydestä kielivää toffeeta, maitokahvia sekä raikastavana elementtinä ripaus lempeää ananasta. Maku on miellyttävän hedelmäinen ananaksen ja mangon sävyissä, mutta kermaisuus leimaa vahvasti myös suutuntumaa. Selvästi täysin kypsässä viinissä on edelleen raikas, napakka hapokkuus ja pehmeän sitruunainen jälkimaku. Veikkasin vuosikerraksi -61:stä, mutta oikea olikin itselleni tutumpi -64, ja viinikin oli vajaa vuosi sitten maistettuna ennalta tuttu. Tämä pullollinen oli minusta hieman parempi kuin edellinen, mutta hyvästä tasapainosta huolimatta näinki silti "vain" yhden tarinan viini. 93

Henriot Brut Millésimé 1976

Väri on tässä edellistä selvästi vaaleampi, mutta yhtäläisyytenä viinissä on samoin hyvät kuplat. Tyylikkäässä ja tasapainoisessa tuoksussa on voimakkaasti kahvia, ja sen rinnalla myös erottuvaa mineraalisuutta sekä ripaus tryffeliä. Maku on täynnä hunajaista hedelmää omenan ja ananaksen sävyissä, mutta kokonaisuus tuntuu siitä huolimatta kaikin puolin raikkaalta.

Nuorekkaan olemuksen viimeistelee tämän lämpimän vuosikerran viiniksi yllättävän napakka hapokkuus: sokkona veikkasinkin kirkkain silmin identiteetiksi 80-luvun (1985) Oenotheque-Domppaa. Kerrassaan hieno vuosikertaviini, ja jälleen kerran osoitus Henriotin samppanjatalon tasaisen korkeasta laadusta ja ensiluokkaisesta nautittavuudesta. Sopivasti vanhalta näyttävän korkin perusteella kyseessä oli ilmeisesti alkuperäisessä aikataulussaan korkitettu pullo. 95

---


Veuve Clicquot Cave Privée Rosé 1978

Myöhään uudelleenkorkitetun Clicquot'n vuosikertarosén korkki on vaihdettu 10/2008 ja dosage on 4 g/l. Viinissä on hyvät kuplat, ja tuoksusta erottuu kiehtova yhdistelmä sitruunaruohoa, persikkaa ja vihreää omenaa. Maussa on makeaa hunajamelonin ja persikoiden sävyä, tasapaino on moitteeton ja hapokkuus juuri riittävää.

Ehdin hetken arvailla alkuperää ennen identiteetin paljastumista, ja jostain ihmeen syystä (savuisten pinot-sävyjen puute?) en viereisistä vahvoista väitteistä huolimatta Clicquot'hon uskonut, vaikka talon tyylin pitäisi olla melko tuttu ja näissä vanhemmissa roséissa ennenkin hyväksi havaittu. Oikein miellyttävä ja maukas, hienoksi kypsynyt viini, joka lähinnä vain tietynlaisen yksinkertaisuuden ja detaljien vähäisyyden vuoksi välttyi vieläkin korkeammilta pisteiltä. Itselleni muistaakseni ensimmäinen tämän hiukan unohduksiin painuneen samppanjavuoden viini koskaan. 94

Dom Ruinart Rosé 1988

Tämän samoin mukavasti kuplivan viinin väri on sävyltään vahvasti kuparinpunertava. Mahtavan tyylikkäästä tuoksusta erottuu ainakin kermaa, cantaloupemelonia ja voita. Maku on sileän tasapainoinen ja kerrassaan mehukas: vahvaa nektariinien ja persikoiden sävyä sekä lisäksi raikasta ananasta. Kokonaisuuden viimeistelee miellyttävä hapokkuus ja tässä hetkessä erittäin sopivan tuntuinen kypsyys. Tämä on erottuvan hieno tapaus erityisesti rosé-genressä, mutta myös verrattuna melkein mihin tahansa muuhunkin samppanjaan - vieläpä hivenen epäkiitollisella paikallaan pitkän tasting-illan viimeisenä varsinaisena viininä. Vielä kertaluokkaa sädehtivämpi tapaus kuin myöskin mainio vuoden -90 versio samasta viinistä viime keväänä. 96

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

DRC Domaine de la Romanée-Conti 2012 -tasting

Vuoden kenties odotetuin viini-istunto, Domaine de la Romanée-Contin koko valikoima Montrachet'a lukuun ottamatta lupaavalta burgundivuodelta 2012. Vain muutaman vuoden iästä huolimatta viinit onnistuivat vastaamaan vähintäänkin korkealle nousseisiin odotuksiin aina hinnaltaankin häikäisevää Romanée-Contia myöden. Viinien pienimpiä yksityiskohtia myöden hiotun laadun ohella asiaa varmasti edesauttoi asiantuntevan sommelierin oikein mitoitettu ennakkovalmistelu: ensiksi neljä tuntia dekanttereissa viettäneet viinit oli kaadettu laseihin jo vaikuttavat 1,5 tuntia ennen pruuvaamisen alkua.


DRC Corton Grand Cru 2012 Tämä DRC-joukon tuorein tulokas ja itse asiassa näistä punaisista kaikista harvinaisin viini on ainakin tänä vuosikertana kenties joukon positiivisin yllätys. Tuoksu tuntuu aluksi jossain määrin muita kirpeämmän marjaiselta, mutta makeutuu vähitellen selvästi. Aromeina on karpaloa, puolukkaa ja pieniä maatiaisluumuja: voimaa ja rotevuutta on selvästi enemmän kuin viereises…

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…