Siirry pääsisältöön

Poikien viini-ilta: valkoiset, mm. Coche-Dury Les Rougeots 2005 ja viiniä vanhalta vuosisadalta


ensimmäinen flight

Château Laville Haut Brion 1971

Kolme ensimmäistä viiniä ovat kaikki värisävyltään enemmän tai vähemmän kupariin taipuvia. Tämän ensimmäisen tuoksussa on salmiakkia, aprikoosia ja ripaus botrytistä. Kuitenkin selkeästi kuivassa ja melko hapokkaassa maussa on vielä pyöreää hedelmäisyyttäkin erottuvammin herukanlehtiä ja nokkosen sävyä. Jälkimaku on mukavan pitkä.

Ensivaikutelma pian avaamisen jälkeen kaadetusta viinistä oli vaisuhko, mutta tämä tasoittui ja parani merkittävästi lasissa, päätyen lopulta omassa arvojärjestyksessäni tasaisen kolmikon niukasti parhaimmaksi. Viinissä on miellyttäviä, jopa hienoja aromeja, mutta ehkä se kaipaisi hiukan lisää konsentraatiota vielä parempiin pisteisiin - tai sitten näiden kuivien valkoisten bordeaux'laisten suhteen kokeneempaa arvostelijaa. 93

Castillo Ygay Reserva Especial Blanco 1962

Tämän viinin tuoksussa on mehiläisvahaa, jonkin verran mineraalisuutta ja kypsiä valkoisia herukoita. Lempeän maun erottuvimmat elementit ovat voi ja vaaleat persikat, miellyttävässä jälkimaussa tuntuu sopivasti kevyttä hapokkuutta. Ikäänsä selvästi nuoremman oloisen viinin tasapaino on tämän kolmikon paras, eikä sävyjen kirjossakaan ole mitään valittamista - maukas kokonaisuus siis. 93

R. Lopez de Heredia Vina Tondonia Blanco 1976

Tuoksussa on voita ja voissa haudutettua maissia, cashewpähkinää ja ripaus yrttien sävyä. Makua leimaa hento hunajaisuus ja kevyt ruohon sävy. Kokonaisuutena viinin tuoksu on oikein mukava, mutta maun suhteen viini tuntuu jossain määrin lattealta, varsinkin kahteen edeltävään viiniin verrattuna. 91

Clos Mercier Barsac 1898

Tämä flightin bonusviini on väriltään keltaisempi kuin edeltäjät, eli ei millään tavoin korkeasta iästä kielivästi tummunut. Tuoksussa on hauskaa suklaapraliinin sävyä, joka kyllä taittuu melko liköörimäiseksi, sekä tämän rinnalla myös valitettavan paljon ei niin miellyttävää pahvin aromia. Maku on makeahko, eli sokeria tässä vaikuttaa olevan alkuperään sopivasti jälkiruokaviinin tapaan. Vaikka jonkinmoista oksidoitumista onkin havaittavissa, on viini silti uskomattoman hyvin säilynyt, jos nesteen aito alkuperä on, kuten olettaa toki sopii, etiketin mukaisesti pitkälti yli sadan vuoden takaa. Pahvin sävyn ja liköörimäisyyden vuoksi mutta toisaalta suuren kuriositeettiarvon huomioiden en poikkeuksellisesti edes yritä antaa tälle mitään numeerisia pisteitä. -

---


toinen flight

Domaine Comte de Vogüé Bourgogne Blanc 2005

Tämä viini on olemukseltaan hyvin robusti, suorastaan karkea, varsinkin kolmoslasin kaunottareen verrattuna. Tuoksua leimaa vahva oksidatiivisuus, ja sen alla erottuu hasselpähkinää ja hedelmäisyyttä lähinnä kypsän ananaksen sävyssä. Maku seuraa tuoksua: tässäkin on runsautta ja jykevyyttä, mutta ei huomionarvoisia detaljeja saati eleganssia. Luulen, ettei viini ollut mitenkään viallinen vaan kiertelemättä ilmaistuna en vain pitänyt tämän viinin tyylistä. Enpä myöskään auttamatta tunnistanut tätä valkoiseksi burgundiksi, mutta kun alue ja viinikolmikon luokitusten jakauma paljastui, arvasin oikein, että tämän teoksen "täytyy" olla näistä se Bourgogne Blanc ja edelleen de Vogüén deklassifioitu valkoinen Musigny. 88

Domaine Blain-Gagnard Le Montrachet 2005

Tuoksussa on miellyttävästi vaniljaa ja sitruunalla sävytettyä kermaa, mutta myös selvä häivähdys laktisuutta, joka kaikeksi onneksi tuulettuu viinin lasissa avautuessa melko hyvin pois. Makukin on vaniljalla sävytetty, ja lisäksi siinä on runsasta trooppista hedelmäisyyttä mangon ja ananaksen sävyissä.

Jälkimaussa tuntuu jonkin verran hapokkuutta, mutta kokonaisuus on huomattavan kehittynyt: tuoksussa häirinnyt maitohapon sävy yhdistettynä identiteetin paljastumiseen antaa aiheen selvähköön diagnoosin siitä, että tämä pullollinen oli jo ripeällä matkalla kohti ennenaikaista premox-hautaa (missä saman viinin viime keväänä avattu pullo vuoden -02 versiota jo olikin). Näin hetkellä h nautittuna ja laktisuuden hälvettyä lopulta ihan miellyttävä viini, jos palstan mainetta ja viinin sitä vastaavaa hintaa ei ota liiaksi huomioon. 92

Domaine Coche-Dury Les Rougeots 2005

Heti ensinuuhkaisun perusteella tässä lasissa on aivan päivän selvästi hieno valkoinen burgundi! Tuoksussa on terävästi ruutia, salmiakkia ja huippuunsa viritetyn tyylikästä mineraalia. Maku on myöskin vahvan mineraalinen, sen rinnalla on hieman kypsyyttä kerännyttä vihreää omenaa, limeä sekä hieman sitruunaa. Viinin hieno hapokkuus ja mineraalisuus suorastaan väreilevät kielellä pitkän jälkimaun saattelemana. Ensimmäinen arvaukseni tästä oli Ramonet'n Grand Cruta 90-luvun lopulta, ja lopulta pidin pehmeän pääni siitäkin huolimatta, että aloin ääneen pohtia kyseessä voivan hyvin olla myös Coche-Duryn... Ei hienon illan ehkä aivan absoluuttisesti paras, mutta itselleni lopulta kenties kuitenkin se kaikista inspiroivin viini. 95

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…

DRC Domaine de la Romanée-Conti 2012 -tasting

Vuoden kenties odotetuin viini-istunto, Domaine de la Romanée-Contin koko valikoima Montrachet'a lukuun ottamatta lupaavalta burgundivuodelta 2012. Vain muutaman vuoden iästä huolimatta viinit onnistuivat vastaamaan vähintäänkin korkealle nousseisiin odotuksiin aina hinnaltaankin häikäisevää Romanée-Contia myöden. Viinien pienimpiä yksityiskohtia myöden hiotun laadun ohella asiaa varmasti edesauttoi asiantuntevan sommelierin oikein mitoitettu ennakkovalmistelu: ensiksi neljä tuntia dekanttereissa viettäneet viinit oli kaadettu laseihin jo vaikuttavat 1,5 tuntia ennen pruuvaamisen alkua.


DRC Corton Grand Cru 2012 Tämä DRC-joukon tuorein tulokas ja itse asiassa näistä punaisista kaikista harvinaisin viini on ainakin tänä vuosikertana kenties joukon positiivisin yllätys. Tuoksu tuntuu aluksi jossain määrin muita kirpeämmän marjaiselta, mutta makeutuu vähitellen selvästi. Aromeina on karpaloa, puolukkaa ja pieniä maatiaisluumuja: voimaa ja rotevuutta on selvästi enemmän kuin viereises…