Siirry pääsisältöön

Chartogne-Taillet Millésimé 2008



Tämän viinin tuoksu on jonkin verran paahteinen, muuten lähinnä sitruunaisten ja omenaisten sävyjen rinnalla. Aromimaailmaa leimaava tietynlainen vihreä kypsymättömyys ei häviä viinin avautuessa lasissa, mutta toisaalta rakenne pysyy hyvin kasassa lämpenemisestä huolimatta. Maussa on raikkaasti sitruunaa, greippiä ja myös ripaus omenaista kypsyyttä cantaloupemelonin trooppisen häivähdyksen kera. Jälkimaku on nuorekkaan tiukka, mutta ei kirpeä vaan suhteellisen miellyttävän sitruunainen. Tässä on varmasti potentiaalia kypsytykseen, mutta ehkä olisin vuosikerta huomioiden odottanut ripauksen enemmän jo tässä vaiheessa - kolmas maistamani viini tältä viljelijältä, eikä vieläkään sellainen, josta olisin aivan varauksettomasti innostunut. 87

Kommentit

  1. Tervehdys! Mitäs on aiemmin tullut CT:ltä maistettua? Itse olen kovasti ihastunut tuottajaan, parhaimpana toistaiseksi tajunnan räjäyttävä 2007 Les Orizeaux. Olen miettinyt hankkivani tätä 2008:a kypsytykseen, mutta vuosikerran maineen huomioiden en tohtisi hetkeen korkata, sikäli kun niin monet 2002-vuoden laatusamppanjat ovat vielä lapsenkengissään. Hieno blogi sulla muuten, kiva todistaa moista omistautumista yhdelle viinityylille!

    VastaaPoista
  2. Tämän nyt maistetun lisäksi Sainte Annen (-08 pohja) ja -07 Les Barresin. -08 Millésimé on näistä ollut selvästi potentiaalisin, eli epäilemättä voi palkita kärsivällisen kellaroijan hyvinkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be