Pieni kasikasipruuvi ja Selossea

Miellyttävän syksyisen arki-illan yksinkertainen resepti: alkuun kattaus vuosikerran -88 samppanjoita ja jatkoilla Selossea.

Veuve Clicquot Vintage Réserve 1988

Tätä samaa viiniä myöhemmin korkitettuna Rare-versiona olen nauttinut vuosien mittaan usemmasta pullosta, mutta vasta nyt maistoin ensimmäistä kertaa alkuperäistä julkaisua. Pullollisessa on vaaleahkon keltainen väri ja pirteät kuplat. Viinin tuoksu on heti aluksi melko voimakas ja sienimäinen, mutta jollain pistävän tunkkaisella tai jopa käyneen sävyisellä tavalla epämiellyttävään vivahtava. Muut juojat eivät ole ihan samaa mieltä, ja onneksi tilanne omassakin nenässäni paranee viinin avautuessa. 

Kun epämiellyttävä kerros tuoksusta hälvenee, paljastuu alta jonkin verran kahvia ja paahdetta, sekä lämmetessä vielä toffeeta. Maku on hienon vuoden vuosikertaviiniksi ohuehko ja sitruunasoodamainen, vaikka tässäkin on rinnalla ripaus kivaa kahvin sävyä. Hedelmäisyys, sikäli kun sitä on, tuntuu peittyvän tiukan vaikka sinänsä vuosikerralle tyypillisen hapokkuuden alle. Kovin innostunut en tästä esityksestä kokonaisuutena ollut. 88

Gosset Celebris 1988

Viinin väri on tummahkon kullankeltainen, mutta kuplat ovat silti tallella ja aivan asialliset. Tuoksussa on punaista omenaa, runsasta mineraalisuutta, kypsää päärynää ja vielä lämmetessä kahviin taittuvaa sävyä. Maku on runsaan hedelmäinen: punaista omenaa, appelsiinia ja myös hyvin kypsynyttä sitruunaa, joka saattelee miellyttävää jälkimakua. Napakka kasikasi-hapokkuus ja hienoinen saksanpähkinän sävy viimeistelevät viinin juuri sopivalla tavalla. 

Tämä pyöreä ja varsin roteva, pinot-voittoisen oloinen viini on hyvässä, kypsässä vaiheessa juuri nyt. Sopivuudesta paremmin lasiin kuin kellariin kielii sekin, että lasissa lämmetessään viini alkaa lopulta osoittaa jo vähäisiä väsymisen merkkejä - sitä ennen tämä on kuitenkin ehtinyt osoittaa herkullisuutensa aivan täysimittaisesti. 94

Henriot Cuvée des Enchanteleurs 1988 magnum

Tämä magnum-pullollinen aiempien kohtaamisten perusteella hienoa viiniä ei valitettavasti jättänyt jälkipolville paljoa kerrottavaa: vaikka nestepinnan taso pullossa on ulkoisesti moitteeton, on korkki ilmeisesti silti vuotanut - juoma lasissa on tummaa ja vailla kuplia. Tuoksu on selvästi maderoitunut, maussa on ripaus hedelmää jäljellä, mutta jälkimaku on jo silkkaa rusinaista sherryä. Harmillista näin. -

Dom Perignon 1988 magnum

Tämä viini on edelliseen verrattuna jo ulkoisesti aivan toista maata vaaleine väreineen ja suorastaan huomattavan runsaine kuplineen. Tuoksu on seurassaan nuorekas ja varsinkin aluksi jossain määrin sulkeutunut: sävyinä on hentoa kahvia, kermaa ja nuorehkoa vihreää omenaa. Kahvin aromi voimistuu ajan kanssa, mutta taittuu maitokahvin sijaan paahteisempaan, pakokaasujen sävyttämään suuntaan.

Maku on tuoksua myötäilevästi nuoren oloinen, sen keskeisimmät elementit ovat sitruuna, greippi ja omenankuori. Hapokkuus on miltei purevaa ja jossain määrin kulmikasta, vaikka aika lasissa sitä tasoittaakin. Minusta tämä viini on ainakin nyt tyhjennetystä magnumista liian nuori ollakseen nautittava edes lähellekään koko potentiaalinsa mukaisella tasolla. Viimevuotiseen normipullolliseen verrattuna kahvin aromit olivat nyt paljon hennompia ja hedelmäisyys selvästi kirpeämpää ja särmikkäämpää. 93

Roederer Cristal 1988

Tämä pullo näyttää ulkoisesti tarkasteltuna tyypilliseltä riski-Cristalilta, ja lasiin kaadettuna havainto vahvistuu: viinin väri on turhan tummunut, eikä kuplia ole. Tuoksussa on lähinnä herkkusientä ja hentoisia hedelmäsävyjä. Maku on voimakkaan sienimäinen, mutta jopa yllättävän raikas kantarellin ja herkkusienen sävyissä. Hapokkuus on aika vahvaa, mutt jälkimaku on jo jonkin verran oksidoituneen tuntuinen. Viini on tästä pullollisesta alamäessä, mutta kuitenkin vielä ihan nautittavissa. Odotuksissa olevan, kolmannen kohtaamisen tämän viinin kanssa toivon silti lopulta tapahtuvan moitteettomasti säilytetyn pullon kanssa. 89

Salon Le Mesnil Blanc de Blancs 1988

Omassa kellarissani lymyilevät tuoreemmat Salon-pullolliset ovat toistaiseksi kategorisesti onnistuneet korkkinsa säilyttämisessä, joten nyt avattu kasikasi oli itselleni vasta aivan ensimmäinen maistamani pullollinen tätä kaiketi kulttimaineista monocru-samppanjaa. Korkeahkoilta odotuksilta ei voinut välttyä, vaikka viini ja varsinkin nämä lähimenneisyyden vuosikerrat ovatkin oikukkaiksi kerrottuja.

Pullo aukenee pirteän poksahduksen saattamana, ja kun viini vielä lasiin kaadettuna on kevyesti kullankeltaista ja hyvin kuplivaa, voi ainakin ulkoisten tekijöiden todeta olevan tämän pullollisen kohdalla kunnossa. Ensinuuhkimisen perusteella vähän varautuneessa, mutta hienoksi viritetyssä tuoksussa on voita sekä normaalina että ruskistettuna versiona, mantelia, minttua, herukanlehtiä ja ananasta. Tuoksuun ilmestyy melko nopeasti hyvin kypsä, ja pian jo oksidoituneen tuntuinen komponentti, joka lasissa vähitellen voimistuu. 

Maussa on ananasta, kypsää keltasävyistä omenaa ja limeä. Viini on runsaan hapokas, ja sen erittäin pitkä sekä tuhti jälkimaku on raikkaan sitruunainen. Maku on kaikkiaan kypsytystä kaipaavan tuntuisesti nuorekas, mikä aiheuttaa kokonaisuutena sen, että kun maku lasissa kehittyy ja pyöristyy, kulkee tuoksu jo alamäen ja oksidoitumisen puolelle. Pisteitä on vaikea antaa: aivan aluksi ne ovat ehkä nyt antamiani korkeammat, kun taas viimeinen kulaus on jo merkittävästi heikompaa tasoa. 93

Pol Roger Sir Winston Churchill 1988

Tässä viinissä on hyvät kuplat ja verrokkejaan hiukan tummemman kullankeltainen väri. Tuoksussa on runsaasti kypsää punaista hedelmäisyyttä: omenaa ja mangoa, sekä ripaus niitä mukavasti pyöristävää toffeeta.

Maku on eksoottisen hedelmäinen, mango ja papaija ovat sen päällimmäisinä sävyinä. Lämmetessä sävyjen kirjo runsastuu vielä hunajalla ja hillomaisella omenalla. Jälkimaku on mehukas ja hapokas, pyöreä ja raikas samaan aikaan. Hieno, kauniiden hedelmäsävyjensä ja tasapainonsa vuoksi pruuvin paras viini. Uskon silti, että täydellisestä pullollisesta ja joitain lisävuosia kypsempänä nautittuna tämä voi olla vieläkin parempaa.  95

---

Jatkoilla, huolimatta siitä että pohjina oli rivi nimekkäitä -88-samppanjoita, Anselmen viinit vetivät, miltei yllätyksettömän tuntuisesti, omassa arviossani lopulta illan pisimmän korren. Viinit ilmestyivät pöytään yksi kerrallaan ja osin sokkoina tai puolisokkoina.

Jacques Selosse Rosé

Kolmas kohtaamiseni rosé-Selossen kanssa, ja vihdoin sellainen pullollinen (korkinvaihto 27/10/2014), että ymmärrän kaiken hehkutuksen tämänkin viinin kohdalla. Tässä on todella voimakas kirsikan tuoksu, ja sen ympärillä on nahkaa, karhunvatukkaa ja jopa mustaherukkaa. Jo tuoksun perusteella tässä viinissä on melkoisesti ryhtiä ja raamikkuutta.  

Maku on runsaan hedelmäinen: aprikoosia, metsämansikkaa ja cantaloupemelonia. Yllättävänkin pyöreä kokonaisuus, jonka jälkimaku on viehättävän tumman marjainen, pitkä ja erittäin sopivan hapokas. Tässä ei, yllättävää kyllä, ole minusta oikein lainkaan selossemaista oksidatiivisuutta vaan lähinnä runsaasti raikasta hedelmää.Todella nautittava rosésamppanja nuoresta iästään huolimatta, jos nyansseja löytyisi enemmän olisivat pisteet vieläkin huipummat. Silti en osaa toivoa tähän yhtään mitään lisää! 95

Jacques Selosse Les Carelles

Tämä 10/4/2013 korkkinsa vaihdattanut viini tuntuu varsinkin aluksi tuoksultaan melko sulkeutuneelta. Siinä on kuitenkin nippu kauniita sävyjä: voita, paahdetta, salmiakkia, omenaa, päärynää sekä häivähdys banaania. Maku on kirpeähkön hapokas, limen ja greipin virittämä; vihreästä omenasta on samoin mukana toistaiseksi lähinnä kuoriosaa ja siemenkotaa. Hapot ovat todella tuhdit ja nuoren oloiset - tälle viinille pitäisi ilman muuta antaa lisää aikaa kellarissa. 92

Jacques Selosse Le Bout du Clos

Tuoksussa on tässä vaniljaa, ananasta, kanelia ja kandeerattuja hedelmiä - jo tällä perusteella viini on Carellesia selvästi voimakkaamman ja avoimemman tuntuinen. Maku on runsaan hedelmäinen ja pyöreä, keskeisimpinä sävyinä ovat ananas ja keltaiset luumut. Jälkimaku on kokonaisuuden viimeistelevästi juuri sopivan hapokas tässä kuitenkin suhteellisen nuorekkaassa, 13/4/2012 korkkinsa vaihdattaneessa viinissä. Uskaltaisinkohan jo todeta tämän Ambonnay-viinin olevan Selossen Lieux-Dits-sarjan parhaiten saavutettavissa olevasta nelikosta takuuvarmin valinta, vai pitäisikö sitä ennen saada nauttia näitä kaikkia kuitenkin vielä muutama pullollinen lisää? 94

Jacques Selosse Chemin de Châlons

Viehättävässä ja moniulotteisessa tuoksussa on tasapainoisesti liljaa, vaniljaa ja miellyttävää vihreän ruohon tuntua. Hedelmäosastolla aromit tulvivat erityisesti mangoa ja vihreää omenaa, mutta myös hentoa banaanin tuntua. Maku on jossain määrin nuorekkaampi kuin edellisessä viinissä, mutta hienostunut ja täysin tarvittavan sileä: vihreää omenaa, limeä, nuorta ananasta ja raikasta hunajamelonia verhottuna jälleen erittäin sopivan tuntuisella hapokkuudella. 

En tiedä, voiko tämä Cramant-pullote kenties olla sokea pisteeni, mutta lasissa on jälleen kerrassaan hieno viini, jonka maistamisen mahdollisuus tuntuu yhä suorastaan kunnialta. Hauskana ja poikkeavana yksityiskohtana mestari ei ole syystä tai toisesta merkinnyt etikettiin lainkaan tämän pullollisen korkinvaihdon ajankohtaa. Paitsi viimeinen, minusta hienoisella marginaalilla myös illan paras viini. Kiitos! 96