Siirry pääsisältöön

Sugot-Feneuil BdB 1982 magnum



Tilaisuus täydentää kellaria parilla Sugotin ikääntyneellä magnumilla olisi ollut synti ja häpeä jättää käyttämättä, varsinkin kun niiden hankintahinta muodostui erittäin kohtuulliseksi. Toinen pulloista oli ilmeisesti kuljetuksen aikana alkanut, harmillista kyllä, heikosti mutta selvästi vuotaa. Järkeviä vaihtoehtoja ei jäänyt paljon muita kuin korkata pullo mahdollisimman pikaisesti ja toivoa parasta.

Sugot-Feneuil oli pieni mutta arvostettu viljelijä-tuottaja Cramantin chardonnay-kylästä ja sen vuosikertaviini sekä Special Club -versio tehtiin pelkästään kotikylän rypäleistä. Mennyt aikamuoto on tosiasia siksi, että neljännen polven viinintekijä Sugot lopetti viininteon ja myi tarhansa 2000-luvun puolivälissä.

Hieman nestettä menettäneen pullon korkki murtuu avatessa huolestuttavasti kahtia, mutta huoli hälvenee tuota pikaa: korkkiruuvin avustuksella tynkä tussahtaa pois ja päästää ilmoille pirteät hedelmäaromit. Viinin väri on kolmikymppiseksi huomattavan vaaleankeltainen ja tuoksun diskreettien sävyjen kirjo kauniin monipuolinen: maitokahvia ja paahdettuja kahvipapuja, vaniljaa, mangon trooppista hedelmäisyyttä sekä vähän hunajaa.

Maku on puhdaspiirteinen ja mehukkaan hedelmäinen: siinä on kypsää ananasta ja omenaa sekä huippukylän chardonnayn tiukkaa, suuntäyttävää mineraalisuutta. Hyvä, tasaiseksi kypsynyt hapokkuus kannattelee napakkaa, pitkää jälkimakua. Tässä viinissä ei ole mitään oksidoituneita sävyjä eikä pienimpiäkään väsymisen merkkejä - tällaista viiniä pitäisi tarjoilla sille, joka kuvittelee, ettei samppanja kestä pitkää kellarointia tai ikäänny kauniisti. Kolmantena päivänä avaamisesta viileässä säilytetty viini on menettänyt jonkin verran parhaasta hedelmäisyydestään, mutta on silti yhä nautittavasti juotavissa. Toivottavasti maltan jemmata jäljellä olevaa pulloani mahdollisimman pitkälle kohti seuraavia tasavuosia, sillä historian siivet tuskin havisuttavat näitä pulloja minulle enää mistään lisää. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Moët & Chandon Cuvée Dom Perignon Rosé 1985

Viinissä on kaunis, tumman kuparinpunainen väri, pulloa avatessa kuuluu mukava pihaus ja kupliakin löytyy siis mukavasti. Hienovireisen tyylikkäästä tuoksusta erottuu upeita hedelmäisiä ja marjaisia sävyjä: kypsiä vadelmia ja mansikoita, punaista omenaa, persikkaa, sitruunaruohon aromia, hieman vaniljaa ja lempeää maitokahvin, fariinisokerin sekä hennon savuisuuden sävyttämää paahteisuutta. Maku on ehkä hieman keveämpi kuin mitä tuoksun perusteella voisi päätellä, mutta myös siinä on tyyliä ja hienoa intensiivisyyttä: hedelmältään keskitäyteläisessä ja kauniin tasapainoisessa maussa on vadelmaa, metsämansikkaa, nuorekasta omenan sävyä ja tarmokasta sitruunaisuutta. Jälkimaku on lempeän hapokas ja tiiviisti mineraalinen. Viimeiseen pisaraan saakka miellyttävä ja kaunispiirteinen viini - Perignon ja Rosé hyvältä samppanjavuodelta ovat lähes takuuvarmasti hieno yhdistelmä, kunhan löytää tällaisen sopivasti kypsyneen ja kunnollisesti säilytetyn pullollisen.  96

2 x Rousseau 2013: Chambertin ja Clos de la Roche

Muikean 2002-samppanjapruuvin viimeiseksi silaukseksi vertailuun kaksi Rousseauta vuodelta 2013, kumpikin oli noin tunnin dekantterissa ennen tarkempaa tutustumista. Domaine Armand Rousseau Clos de la Roche 2013 CdlR:n tuoksu on jopa vähän yllättäen mukavan avoin: siitä erottuu aluksi kirsikkaa, hivenen hillomaista makeahkoa mansikkaa, rautamalmin aromia, jonkin verran mineraalia sekä hieman vaniljaista tuntua. Mukaan tulee myös hiljalleen vahvistuvaa savuisuutta sekä ripaus grafiitin sävyä. Maku on viinin ikä huomioiden miellyttävän pyöreä: tässä on todella kivasti kirsikkaa ja sitä monipuolistavia hennompia mansikan ja punaherukan sävyjä. Jälkimausta erottuu vielä häivähdys boysenmarjan tummempaa tuntua keveän mineraalisuuden ja sopivan hapokkuuden kyydittämänä. Suhtaudun vuosikertaan kevyen kokemuksen perusteella varauksellisesti, mutta tämän viinin perusteella ehkä turhaan: tässä on jo nyt oikein nautittava nuori Rousseau ja CdlR, vaikka viini hyvällä kellaroinnilla varm