Siirry pääsisältöön

Sugot-Feneuil BdB 1982 magnum



Tilaisuus täydentää kellaria parilla Sugotin ikääntyneellä magnumilla olisi ollut synti ja häpeä jättää käyttämättä, varsinkin kun niiden hankintahinta muodostui erittäin kohtuulliseksi. Toinen pulloista oli ilmeisesti kuljetuksen aikana alkanut, harmillista kyllä, heikosti mutta selvästi vuotaa. Järkeviä vaihtoehtoja ei jäänyt paljon muita kuin korkata pullo mahdollisimman pikaisesti ja toivoa parasta.

Sugot-Feneuil oli pieni mutta arvostettu viljelijä-tuottaja Cramantin chardonnay-kylästä ja sen vuosikertaviini sekä Special Club -versio tehtiin pelkästään kotikylän rypäleistä. Mennyt aikamuoto on tosiasia siksi, että neljännen polven viinintekijä Sugot lopetti viininteon ja myi tarhansa 2000-luvun puolivälissä.

Hieman nestettä menettäneen pullon korkki murtuu avatessa huolestuttavasti kahtia, mutta huoli hälvenee tuota pikaa: korkkiruuvin avustuksella tynkä tussahtaa pois ja päästää ilmoille pirteät hedelmäaromit. Viinin väri on kolmikymppiseksi huomattavan vaaleankeltainen ja tuoksun diskreettien sävyjen kirjo kauniin monipuolinen: maitokahvia ja paahdettuja kahvipapuja, vaniljaa, mangon trooppista hedelmäisyyttä sekä vähän hunajaa.

Maku on puhdaspiirteinen ja mehukkaan hedelmäinen: siinä on kypsää ananasta ja omenaa sekä huippukylän chardonnayn tiukkaa, suuntäyttävää mineraalisuutta. Hyvä, tasaiseksi kypsynyt hapokkuus kannattelee napakkaa, pitkää jälkimakua. Tässä viinissä ei ole mitään oksidoituneita sävyjä eikä pienimpiäkään väsymisen merkkejä - tällaista viiniä pitäisi tarjoilla sille, joka kuvittelee, ettei samppanja kestä pitkää kellarointia tai ikäänny kauniisti. Kolmantena päivänä avaamisesta viileässä säilytetty viini on menettänyt jonkin verran parhaasta hedelmäisyydestään, mutta on silti yhä nautittavasti juotavissa. Toivottavasti maltan jemmata jäljellä olevaa pulloani mahdollisimman pitkälle kohti seuraavia tasavuosia, sillä historian siivet tuskin havisuttavat näitä pulloja minulle enää mistään lisää. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1995

Tässä pullollisessa on pirteät kuplat, viinin väri on hiukan tummuneen kullankeltainen, kuten 25-vuotiaalta pinot-vetoiselta samppanjalta sopinee olettaa. Tuoksussa on melko runsasta ruskean sokerin sävyttämää paahteisuutta, kypsähköä sitruunaa ja sopivan kypsiä punaisen omenan sävyjä.  Maussa on tuhti annos sitruunaa, tasapainoisesti kypsyneitä omenasävyjä ja lempeästi ananasta. Tiivistä, pirteän hapokasta ja mukavan mittaista jälkimakua saattelee mehukkaan greipin sekä sitruunankuoren keveän kirpeät piirteet. Hedelmäisyys on siten mukavaa, että vahvahkon sitruunaisesta yleisilmeestä huolimatta kokonaisuudesta jää miellyttävä ja tasapainoinen vaikutelma. Kypsyys tuntuu sopivalta nyt, mutta ehkä tämä voisi hyvässä kellarissa vietettyjen lisävuosien myötä vielä kehittyäkin vähän.  94