Pullollisia

Pääsin kirpeän syksyisenä perjantai-iltana vieraaksi maistelemaan hienon samppanjavuoden parhaita paloja. Odotukset olivat ajoissa tiedossa olleen viinilistan myötä lähes kattoon ladatut - jo tyhjentyneistä pulloista otettu huonohko yhteiskuva kuvannee niitä paremmin kuin tuhat turhaa sanaa: Krug Grande Cuvée Alkulämmittelyksi saatiin valkoetikettistä Krugin Grande Cuvéeta (pohjavuosikerta lienee 80-luvulta), jollaista olen maistanut kerran aikaisemmin. Sinänsä tutusta viinistä oli sokkona yllättävän vaikea saada otetta, varsinkin kun isäntä esitteli juoman "vaatimattomana alkumaljana". Viinin identiteetin paljastuttua palaset toki loksahtivat kohdalleen: sherrysävyjen myötä päässä viivähtänyt krugmainen ajatus tuli mieleen hyvästä syystä. Tuoksussa on kypsää karamellia, melko paljon paahteisuutta sekä oikein mukava, lähinnä herkkutatin mieleen tuova sienisävy. Kokonaisuuden viimeistelevät hennot hedelmäsävyt ovat jonkin verran oksidoituneen oloisia. Mehukkaassa m...

Comtes-vertikaalipruuvin oma top-3 oli kuvan ja edeltäneiden kirjoitusten mukaisesti 1976 (98), 1979 (97) ja 1996 (96). 1982 (95)   ei ollut kaukana pronssipaikasta, ja sen takana tuli tiiviissä rykelmässä monta hienoa viiniä. Kymmenen viinejä pisteyttäneen pruuvarin konsensusmielipiteellä viisi parasta viiniä keskiarvopisteineen olivat seuraavat: 1976 (96,80); 1973 (94,70); 1979 (94,50); 1996 (94,30) ja 1982 (93,0). Heikoimmiksi arvioidut ja samalla kaikki 90 keskiarvopisteen alle jääneet taas olivat: 1969 (87,40); 1989 (88,10); 1995 (89,10); 1990 (89,10) ja 1964 (89,70) - kirjurille kiitos tilastoinnin mahdollistaneesta huolellisesta kirjanpidosta.

Henriot 1985 magnum Illan Comtes-urakoinnin päätökseksi kaiveltiin vielä ylläripullona esille Henriotin perusvuosikertaa tyylikkäästä magnumista. Vaikka pullo oli viime etapin kuljetuksessa vuotanut aavistuksen ja sen korkki antautui vasta kahdessa palassa, oli sisältö kuitenkin kaikin puolin kunnossa. Loppuillan heikoista muistiinpanoista löytyi vielä seuraavaa: Tuoksussa on vähän herkkutattia ja paahdettua karamellia, mutta yhtä lailla myös nuorta herukkaisuutta. Maussa korostuvat lime, sitruuna ja herukoiden melko vihreät sävyt - hedelmä ei ole vielä alkuunkaan kypsää, vaan tuhti hapokkuus dominoi sinänsä tyylikästä suutuntumaa. Tätä olisi kannattanut säästellä vielä kymmenen vuotta kellarissa, vaikka viinin juotavuus oli Henriotille tuttuun tapaan mainio näinkin. 91  

1971 Tämä pullo vaikuttaa nestepintaansa myöden erittäin hyväkuntoiselta, joten ei tunnu yhtään yllättävältä, että kuplia on yhä hiukan jäljellä. Tuoksu on kaikin puolin siisti ja selkeäarominen: hennon kirpeää sitruunaa, sokerihernettä ja vaniljavanukasta. Maussa on melko monipuolinen valikoima erilaisia sävyjä: appelsiinia, ananasta, hillomaista punaista omenaa ja nokkosta. Hapokkuutta on mukavasti, eli tässä viinissä on yhä hienosti eloa. Ei ole kuitenkaan yhtä runsas tai tyylikäs kuin 70-luvun nuoremmat viinit - omat pisteeni taisivat tämän osalta tosin olla pruuvarien mielipiteistä aivan nuivimmasta päästä. 92 1969 Viinin väri on odotuksia latistavasti jo avaamattomasta pullosta arvioituna varsin tumma, joten ilmestys on lasiin kaadettuna aika odotetun eloton. Tuoksu on melko mitäänsanomaton, lähinnä sherryä muistuttava pienen mausteisuuden ripauksen säestämänä. Maussa on siinäkin lähinnä kuivaa sherryä ja sen rinnalla vähän hunajaa. Hapokkuutta tässä on edelleen, mut...

1979 Tässä viinissä on kivasti kuplia ja väri on ikään nähden vaaleahko. Tuoksu on moniulotteinen sekä samalla todella tiivis ja intensiivinen: orkideaa, ananasta, aprikoosia, hedelmätoffeeta ja suklaista briossia. Kristallinkirkkaassa maussa on kypsää vihreää omenaa, kypsää sitruunaa ja paljon paljon persikkaa. Suutuntuma on silkkinen ja hapot ovat niin tiiviit ja tyylikkäät, että tätä kelpaisi kyllä kypsytellä vielä vuosia eteenkinpäin. Klassisen vuoden superhieno viini josta voi jopa tulla vieläkin parempi - toivottavasti ysikutosesta kehittyy aikanaan jotain tällaista. 97 1976 Tämän viinin osalle oli sen legendaarisen maineen vuoksi ladattu kenties kaikista pruuvin viineistä suurimmat odotukset. Siksi avaustunnelma oli harras mutta jännityksestä sähköinen - aina siihen asti, kunnes korkki kaikeksi onneksi poistui pirteän pihahduksen saattelemana. Kuplia näkyi vielä vähän, ja viini vaikutti ensimmäisten nuuhkaisujen perusteella olevan muutenkin kaikin puolin kunnossa. ...

1985 Kasivitonen tuoksuu uhmakkaasti ananakselle ja vihreälle omenalle - ihan kuin se esittäisi olevansa 10-15 vuotta nuorempi. Muut nyanssit ovat vähän kypsempiä, ainakin nugaan ja sitruunan sekä karambolan kirpeän hienostuneet, vähän mausteiset sävyt. Maussa on runsasta vihreää omenaisuutta, mutta myös aprikoosia sekä jälkimaussa maitokahvia. Nuorekkuudesta kielii myös tyylikäs mutta tiukahko hapokkuus, joka jopa hiukan peittää hedelmäsävyjen runsaimpia muotoja alleen. Tässä on yhä kypsytyspotentiaalia, jos vain hedelmäisyys kestää odotella happojen tasaantumista. Pidin kyllä kovasti tämän viinin persoonallisesta tyylikkyydestä juuri tällaisenaan. 94 1982 Tämä viini tuntuu heti alusta lähtien edellistä pyöreämmältä ja runsaammalta. Tuoksun voimakas omenasävy on jo selvästi kypsä, sen rinnalta löytyy crème brûléeta sekä hunajaa, josta erottuu myös hento kirpeämpi sävy. Maussa on hieman hyvää sauternesia muistuttavasti yltäkylläistä hunajaa, persikkaa, sitruunaa ja cantalo...

1990 Kolmikon muihin viineihin verrattuna tämän viinin väri on huomiotaherättävän tumma. Tuoksussa on jo ylikypsäksi taittuvaa omenaa, kypsää sitruunaa, nugaata ja myös vähän sherrymäistä sävyä. Maku on tämänikäiseksi Comtesiksi raskas: kaneliomenaa, ananasta, vähän savua - sherry on lisänä läsnä tässäkin. Viinin hapokkuus tuntuu toisaalta niin kovalta ja runsaalta, että täysin kypsä hedelmäisyys jää pahasti sen jalkoihin. Tämä pohjimmiltaan mukavan oloinen mutta jonkin verran oksidoitunut viini vaikuttaa jo olevan alamäen puolella. Pruuvissa kuullun kommentin mukaan pullossa ei välttämättä ollut viinin tummasta väristä huolimatta sinänsä vikaa, vaan -90 Comtes on kuulemma ollut aiemminkin vastaavanlainen. Joka tapauksessa suuri pettymys - ristiriitaisia mielipiteitä herättävä vuosikerta näyttää tässä nurjia puoliaan parin kesällä maistetun vahvan esimerkin vastapainoksi. 91 1989 Siinä missä -90 erottuu joukosta väriltään selvästi tummimpana, on -89 ikäänsä nähden jopa huo...

1998 Viehättävä on hyvä sana kuvaamaan tämän viinin tuoksua, jossa on mukavaa eksoottista mausteisuutta: korianteria, orkideaa, appelsiinia ja vähän paahteisuutta. Maku on melko nuoren oloinen limen ja sitruunan sävyineen - tässä mielessä viini muistuttaa melko paljon -04:sta. Viinin hiukan lämmetessä erottuu kuitenkin myös hieno hunajainen sävy. Hapokkuus on kepeää ja hiukan kirpeää, eikä jälkimaun pituuskaan pärjää vertailussa viereisessä lasissa ärjyvään ysikutoseen. Tuoksu on tämän viinin parasta antia, eikä kokonaisuuskaan ole erityisesti vuosi huomioon ottaen ollenkaan hassumpi. 93 1996 Ysikutosen tuoksu säväyttää heti ensimmäisessä nuuhkaisussa. Aromikirjastosta löytyy esimerkiksi piikiveä, tilliä, paahdettua hasselpähkinää, sitruunaruohoa ja jo vähän kahviakin. Sävyt ovat kauniita ja monipuolisia, vaikka ne eivät ehkä runsaudeltaan olekaan vielä täyteen loistoonsa kypsyneet. Maun suhteen runsautta ja hedelmäisyyttä on sen sijaan jo nyt aivan riittämiin: makeaa anan...

Nämä uusimmat kreivit maistettiin parina ja kaikki seuraavat kolmen viinin trioissa. 2004 Comtesin uusimman vuosikerran tuoksu on varsin nuorekas: limen kuorta, herukanlehtiä ja jopa vähän yllättävänä kypsänä häivähdyksenä hentoa herkkusienen aromia. Maussa on tyypillisiä tuoreen bdb:n vielä kypsymättömiä sävyjä kuten ananasta, vihreää omenaa, limeä ja sitruunaa. Tässä on myös ihan kivaa mineraalisuutta ja kokonaisuus on keveän elegantti, vaikka hapokkuus onkin vielä kulmikasta. 91 2002 Tämän tuoksu on sulkeutunut nollaneloseen verrattuna, vaikka ihan vähän kypsyyden tuntua onkin jo havaittavissa. Paahteisuutta on vähän, ja sen ohesta löytyy saksanpähkinää, minttua sekä pientä kermaisuutta. Maun omena ja ananas tuntuvat samoin jo hiukan kypsyneiltä, niiden ohella on myös mukavan hienostunut vaniljakastikkeen sävy. Tässä viinissä on ikäisekseen hienosti runsautta ja painoa - hapokkuus ei ole kovin jykevää mutta hedelmäisyys on. Tämä on suussa paljon tasapainoisempi kuin -...

Oli hieno lauantai-ilta - kiitos kaikille, jotka auttoivat näiden pullollisten tyhjentämisessä. Viineistä lisää seuraavissa kirjoituksissa.