Siirry pääsisältöön

Comtes-pruuvi: huikea kolmikko

1979

Tässä viinissä on kivasti kuplia ja väri on ikään nähden vaaleahko. Tuoksu on moniulotteinen sekä samalla todella tiivis ja intensiivinen: orkideaa, ananasta, aprikoosia, hedelmätoffeeta ja suklaista briossia. Kristallinkirkkaassa maussa on kypsää vihreää omenaa, kypsää sitruunaa ja paljon paljon persikkaa. Suutuntuma on silkkinen ja hapot ovat niin tiiviit ja tyylikkäät, että tätä kelpaisi kyllä kypsytellä vielä vuosia eteenkinpäin. Klassisen vuoden superhieno viini josta voi jopa tulla vieläkin parempi - toivottavasti ysikutosesta kehittyy aikanaan jotain tällaista. 97

1976

Tämän viinin osalle oli sen legendaarisen maineen vuoksi ladattu kenties kaikista pruuvin viineistä suurimmat odotukset. Siksi avaustunnelma oli harras mutta jännityksestä sähköinen - aina siihen asti, kunnes korkki kaikeksi onneksi poistui pirteän pihahduksen saattelemana. Kuplia näkyi vielä vähän, ja viini vaikutti ensimmäisten nuuhkaisujen perusteella olevan muutenkin kaikin puolin kunnossa.

Tuoksu on tässä ihan uskomaton sävyjen ilotulitus: banaania, mansikkaa, kermaa, tyylikästä paahdetta ja tryffelin sekä kantarellin hienostuneimmat piirteet yhdistävää sieniaromia. Hedelmäisyys on todella runsasta mutta raikasta, eikä ollenkaan raskasta - esimerkiksi tämän hienompaa banaanin tuoksua ei ole aikaisemmin samppanjassa vastaan tullut.

Suutuntuma on sileän samettinen: toffeeta, ananasta, omenaa, voita, kermaa, eikä näiden ohella pienintäkään merkkiä oksidaatiosta. Jälkimaku kestää melkein iäisyyden kun hapokkuuttakin löytyy vähintään riittävästi, antaen tähän uskomattoman iskun lämpimästä vuodesta huolimatta. Huikea viini ja merkkipaalu tähänastisella samppanjataipaleellani. 98

1973

En osaa kuvitella tälle vuosikerralle juuri epäkiitollisempaa paikkaa, kuin olla seuraavassa lasissa tajuntaa laajentavan parivaljakon -79 & -76 vierellä. Sitä hienompaa onkin, että viini kantaa taakkansa kunnialla - tämä viini oli joidenkin arvioissa jopa ihan yhtä hyvä kuin seiskakutonen! Viinin väri on kolmikon tummin; tuoksussa on hento herkkusienen sävy, saksanpähkinää ja jotakin vähän vihreämpää sävyä, mutta myös reilulla mitalla maitokahvia.

Täyteläisessä maussa on hunajaa, aprikoosia ja karambolaa sekä lisänä myös kauniin krugmaista oksidatiivista parfyymiä. Viini on todella kypsä, mutta vielä oikein hienossa kunnossa - tämä jää lähinnä vain monimuotoisuudeltaan heikommaksi kuin kaksi edellistä viiniä. Kaikkiaan aivan uskomaton viinikolmikko, näiden nauttiminen rinnakkain oli ehdottomasti tämän vuoden toistaiseksi hienoin samppanjahetki! 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja