Siirry pääsisältöön

Comtes-vertikaali: pettymysten trilogia

1990

Kolmikon muihin viineihin verrattuna tämän viinin väri on huomiotaherättävän tumma. Tuoksussa on jo ylikypsäksi taittuvaa omenaa, kypsää sitruunaa, nugaata ja myös vähän sherrymäistä sävyä. Maku on tämänikäiseksi Comtesiksi raskas: kaneliomenaa, ananasta, vähän savua - sherry on lisänä läsnä tässäkin. Viinin hapokkuus tuntuu toisaalta niin kovalta ja runsaalta, että täysin kypsä hedelmäisyys jää pahasti sen jalkoihin. Tämä pohjimmiltaan mukavan oloinen mutta jonkin verran oksidoitunut viini vaikuttaa jo olevan alamäen puolella. Pruuvissa kuullun kommentin mukaan pullossa ei välttämättä ollut viinin tummasta väristä huolimatta sinänsä vikaa, vaan -90 Comtes on kuulemma ollut aiemminkin vastaavanlainen. Joka tapauksessa suuri pettymys - ristiriitaisia mielipiteitä herättävä vuosikerta näyttää tässä nurjia puoliaan parin kesällä maistetun vahvan esimerkin vastapainoksi. 91

1989

Siinä missä -90 erottuu joukosta väriltään selvästi tummimpana, on -89 ikäänsä nähden jopa huomiota herättävän vaalea. Lisäksi siinä on kolmikon selvästi pirteimmät kuplat. Valitettavasti viinin positiiviset piirteet jäävät suurimmin osin tähän: tuoksussa on mukava lämpimän paahteinen sävy, mutta myös voimakasta herkkusienen tuntua. Eniten häiritsee kuitenkin selvä valkohomejuuston aromi, joka tappaa tuoksusta tehokkaasti kaiken tyylikkyyden. Sama ikävä sävy hallitsee myös maussa. Sen alta erottuu vähän päärynää, mutta muuten odotettu kypsä hedelmäisyys on olematonta. Hapokkuus on samalla aika runsasta kasiysiksi. Kokonaisuutena viini ei ole kovin hyvä, maitohappoinen juuston aromi on niin häiritsevän voimakas. Toivoa sopii, että kyseessä oli ennemmin tämän pullollisen kuin koko tämän vuosikerran Comtesin yleinen heikkous. 87

1988

Viinissä on melko vähän kuplia, mutta sen tuoksu on oikein mukava: liljaa, ananasta, kypsää punaista omenaa, mantelia ja siistiä paahteisuutta. Maku on myös melko tyylikäs ja siinä on edeltävää kaksikkoa enemmän nyansseja: tummahkoja hedelmäsävyjä kuten punaista omenaa ja keltaista luumua, pippuria, jonkinlaista rosmariinin ja havupuun kirpeähköä sävyä sekä myös merellisen suolaista vivahdetta. Hapokkuus on tasaista ja jälkimaku on asiallisen pitkä. 

Tämä on hyvä viini, mutta mitään erityistä hienoa elementtiä tai ominaisuutta kokonaisuudesta ei melko persoonallista makupalettia lukuun ottamatta löydy. Huippuvuoden huippuviinin kohdalla rima on aina korkealla, ja odotinkin tämän nousevan aivan pruuvin suurimpien viinien joukkoon. Odotuksiini nähden tämäkin oli jonkinlainen valju pettymys sinänsä suhteellisen hyvistä pisteistä huolimatta. Lähitulevaisuudessa täytyy selvittää, oliko nyt toivottavasti kyse vain hienon viinin tavallista heikommasta pullosta. Joka tapauksessa hehkutettu vuositrilogia 88-89-90 ei tässä pruuvissa noussut kokonaisuutena sen paremmin kuin yksittäisinäkään viineinä lähellekään maineensa vertaisiin mittoihin. 93

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …

Red Burgundy & Pinot noir: suuret viinit, mm. Rousseau, Ponsot ja Clair-Daü

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 1993
Tämän viinin koko olemus huokuu grand cru -tason syvyyttä, vaikka etiketin paljastuttua käykin ilmi, ettei kyseessä edes ole virallinen GC, vaan huipputason ja -vuoden premier cru Rousseaun kolmostähden eli CSJ:n muodossa. Upean tuoksun ensimmäisessä kerroksessa on vahvaa kypsää marjaisuutta mustikoiden ja boysenmarjojen sävyissä. Toisessa aallossa erottuu lehtikariketta ja kiehtovaa rakuunan aromia - sekä tuoksun että maun yrttisävyt ovat tämän viinin kenties selkein ero viereisessä lasissa olevaan Chambertiniin verrattuna.
Maku on samanaikaisesti voimakas ja tyylikäs: punaista hedelmää, yrttejä ja ripaus eukalyptusta. Tässä viinissä on melko lailla hapokkuutta ja siinä rinnalla pitkän jälkimaun ohessa myös jonkin verran tanniinia. Niinpä luulen, että tämä viini voisi lisäkellaroinnilla vielä kehittyä ripauksen lisää. Nuorekkaan oloinen, sopivasti särmikäs ja siltikin kokonaisuutena häkellyttävän hienossa tasapa…