Siirry pääsisältöön

Comtes-vertikaali: pettymysten trilogia

1990

Kolmikon muihin viineihin verrattuna tämän viinin väri on huomiotaherättävän tumma. Tuoksussa on jo ylikypsäksi taittuvaa omenaa, kypsää sitruunaa, nugaata ja myös vähän sherrymäistä sävyä. Maku on tämänikäiseksi Comtesiksi raskas: kaneliomenaa, ananasta, vähän savua - sherry on lisänä läsnä tässäkin. Viinin hapokkuus tuntuu toisaalta niin kovalta ja runsaalta, että täysin kypsä hedelmäisyys jää pahasti sen jalkoihin. Tämä pohjimmiltaan mukavan oloinen mutta jonkin verran oksidoitunut viini vaikuttaa jo olevan alamäen puolella. Pruuvissa kuullun kommentin mukaan pullossa ei välttämättä ollut viinin tummasta väristä huolimatta sinänsä vikaa, vaan -90 Comtes on kuulemma ollut aiemminkin vastaavanlainen. Joka tapauksessa suuri pettymys - ristiriitaisia mielipiteitä herättävä vuosikerta näyttää tässä nurjia puoliaan parin kesällä maistetun vahvan esimerkin vastapainoksi. 91

1989

Siinä missä -90 erottuu joukosta väriltään selvästi tummimpana, on -89 ikäänsä nähden jopa huomiota herättävän vaalea. Lisäksi siinä on kolmikon selvästi pirteimmät kuplat. Valitettavasti viinin positiiviset piirteet jäävät suurimmin osin tähän: tuoksussa on mukava lämpimän paahteinen sävy, mutta myös voimakasta herkkusienen tuntua. Eniten häiritsee kuitenkin selvä valkohomejuuston aromi, joka tappaa tuoksusta tehokkaasti kaiken tyylikkyyden. Sama ikävä sävy hallitsee myös maussa. Sen alta erottuu vähän päärynää, mutta muuten odotettu kypsä hedelmäisyys on olematonta. Hapokkuus on samalla aika runsasta kasiysiksi. Kokonaisuutena viini ei ole kovin hyvä, maitohappoinen juuston aromi on niin häiritsevän voimakas. Toivoa sopii, että kyseessä oli ennemmin tämän pullollisen kuin koko tämän vuosikerran Comtesin yleinen heikkous. 87

1988

Viinissä on melko vähän kuplia, mutta sen tuoksu on oikein mukava: liljaa, ananasta, kypsää punaista omenaa, mantelia ja siistiä paahteisuutta. Maku on myös melko tyylikäs ja siinä on edeltävää kaksikkoa enemmän nyansseja: tummahkoja hedelmäsävyjä kuten punaista omenaa ja keltaista luumua, pippuria, jonkinlaista rosmariinin ja havupuun kirpeähköä sävyä sekä myös merellisen suolaista vivahdetta. Hapokkuus on tasaista ja jälkimaku on asiallisen pitkä. 

Tämä on hyvä viini, mutta mitään erityistä hienoa elementtiä tai ominaisuutta kokonaisuudesta ei melko persoonallista makupalettia lukuun ottamatta löydy. Huippuvuoden huippuviinin kohdalla rima on aina korkealla, ja odotinkin tämän nousevan aivan pruuvin suurimpien viinien joukkoon. Odotuksiini nähden tämäkin oli jonkinlainen valju pettymys sinänsä suhteellisen hyvistä pisteistä huolimatta. Lähitulevaisuudessa täytyy selvittää, oliko nyt toivottavasti kyse vain hienon viinin tavallista heikommasta pullosta. Joka tapauksessa hehkutettu vuositrilogia 88-89-90 ei tässä pruuvissa noussut kokonaisuutena sen paremmin kuin yksittäisinäkään viineinä lähellekään maineensa vertaisiin mittoihin. 93

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…