Siirry pääsisältöön

Comtes-vertikaali: keskellä kaunista 90-lukua

1998

Viehättävä on hyvä sana kuvaamaan tämän viinin tuoksua, jossa on mukavaa eksoottista mausteisuutta: korianteria, orkideaa, appelsiinia ja vähän paahteisuutta. Maku on melko nuoren oloinen limen ja sitruunan sävyineen - tässä mielessä viini muistuttaa melko paljon -04:sta. Viinin hiukan lämmetessä erottuu kuitenkin myös hieno hunajainen sävy. Hapokkuus on kepeää ja hiukan kirpeää, eikä jälkimaun pituuskaan pärjää vertailussa viereisessä lasissa ärjyvään ysikutoseen. Tuoksu on tämän viinin parasta antia, eikä kokonaisuuskaan ole erityisesti vuosi huomioon ottaen ollenkaan hassumpi. 93

1996

Ysikutosen tuoksu säväyttää heti ensimmäisessä nuuhkaisussa. Aromikirjastosta löytyy esimerkiksi piikiveä, tilliä, paahdettua hasselpähkinää, sitruunaruohoa ja jo vähän kahviakin. Sävyt ovat kauniita ja monipuolisia, vaikka ne eivät ehkä runsaudeltaan olekaan vielä täyteen loistoonsa kypsyneet. Maun suhteen runsautta ja hedelmäisyyttä on sen sijaan jo nyt aivan riittämiin: makeaa ananasta, mangoa, punaista omenaa ja kermaa. Viini on niin kirkkaan tyylikäs, että vuosikerralle tyypillinen, yhä melko tiukka hapokkuus on lähinnä viimeinen silaus kauniille kokonaisuudelle. Jälkimaku on tietenkin huomattavan pitkä. Nelisen vuotta sitten maistoin tätä viimeksi, ja sen jälkeen kypsyyttä ja pyöreyttä on tullut mukavasti lisää - onneksi loput kuuden pullon laatikosta ovat yhä jäljellä tulevina vuosina ihasteltaviksi. 96


1995

Tämän tuoksussa on hiukan paahdettua karamellia ja vastajauhettua kahvia, mutta lähinnä sitä hallitsee herkkusienimäinen sävy, joka saa kokonaisuuden tuntumaan harmittavan yksiulotteiselta. Maussa on omenaa, ja nugaata, hapokkuus on hyvää eikä jälkimaun pituudessakaan ole moittimista. Valitettavasti suussakin tuntuva herkkusienen maku peittää hedelmäisyyttä alleen, ja alkuun sen ohella on tuntuvinaan myös tunkkainen kellarimainen häivähdys. Onneksi se kuitenkin hälvenee viinin tuulettuessa lasissa. 

Odotukset tämän viinin osalle olivat yhden aiemmin nautitun hyvän pullollisen perusteella melko suuret, joten niihin nähden laseissa oli nyt selvän pettymyksen makua. Pullo ei ollut etiketin ja kaulafolion osalta täysin virheetön, joten huonossa säilytyksessäkin voi olla osasyynsä heikkouteen, erityisesti kun varsinaista korkki- tms. vikaa viinissä ei kuitenkaan liene ollut. Tämä pitää päästä maistamaan mahdollisimman pian uudestaan. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulupäivän burgundit: Sirugue, Mugnier ja Faiveley

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91
Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua.

Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti syventävää, k…

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996
Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin …