Siirry pääsisältöön

Comtes-pruuvi: usko palaa kun 80-luku iskee takaisin


1985

Kasivitonen tuoksuu uhmakkaasti ananakselle ja vihreälle omenalle - ihan kuin se esittäisi olevansa 10-15 vuotta nuorempi. Muut nyanssit ovat vähän kypsempiä, ainakin nugaan ja sitruunan sekä karambolan kirpeän hienostuneet, vähän mausteiset sävyt. Maussa on runsasta vihreää omenaisuutta, mutta myös aprikoosia sekä jälkimaussa maitokahvia. Nuorekkuudesta kielii myös tyylikäs mutta tiukahko hapokkuus, joka jopa hiukan peittää hedelmäsävyjen runsaimpia muotoja alleen. Tässä on yhä kypsytyspotentiaalia, jos vain hedelmäisyys kestää odotella happojen tasaantumista. Pidin kyllä kovasti tämän viinin persoonallisesta tyylikkyydestä juuri tällaisenaan. 94

1982

Tämä viini tuntuu heti alusta lähtien edellistä pyöreämmältä ja runsaammalta. Tuoksun voimakas omenasävy on jo selvästi kypsä, sen rinnalta löytyy crème brûléeta sekä hunajaa, josta erottuu myös hento kirpeämpi sävy. Maussa on hieman hyvää sauternesia muistuttavasti yltäkylläistä hunajaa, persikkaa, sitruunaa ja cantaloupemelonia. Hapokkuus tuntuu suussa miellyttävän ryhdikkäänä ja jälkimaku viipyilee hienosti suussa. Kaunis ja erittäin nautittava kokonaisuus, joka  lisäkypsytyksellä tuskin enää paranee. 95

1981

Tämän väri on hiukan tummempi kuin kahden verrokkinsa, ja heti kohta selviää, että viini on myös tyyliltään kolmikosta selvästi rotevin. Tuoksussa on tuttua paahteisuutta ja hasselpähkinän sävyä, mutta myös parafiinia ja punaista lihaa. Maussa on kypsää vihreää omenaa, sekä sitä rikastavana hennompina vivahteina persikkaa, keltaista luumua, vesimelonia ja paahtovanukasta. Vielä asiallinen hapokkuus ja kunnollinen jälkimaku nivoutuvat yhteen mukavan mehukkaaksi kokonaisuudeksi. Tässä on nyansseja jopa enemmän kuin kasikakkosessa, mutta toisaalta ne eivät ole aivan yhtä runsaita ja selväpiirteisiä. Hieno, elinkaarensa huipulla oleva viini on tämäkin, ja joka tapauksessa laadullisesti hyvin samanveroinen kahden nuorempansa kanssa. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Launois BdB 1959 ja pari tavallisempaa

Launois Frères Le Mesnil-sur-Oger Premier Cru Vintage 1959 Launoisin puhdas Mesnil-viini ajalta, jolloin kylällä ei vielä ollut grand cru -statusta. Viinissä ei enää erotu lasissa näkyviä kuplia; kultaisessa värissä on häivähdys vaalean oranssia sävyä. Pullollinen vaikuttaa joka tapauksessa olevan ihan kohtuullisessa kunnossa: tuoksussa on jonkin verran rusinaista oksidoitumisen sävyä, mutta myös mukavasti hunajaa, ylikypsää omenaa, paahdettua sokeria ja voita.

Maussa on toffeen rinnalla vielä hedelmää omenan sekä päärynän sävyissä, ja hapokkuus on varsin hyvässä tasapainossa sen rinnalla. Tätä pullollista selvästi vanhempi päivänsankari (90 vuotta) erottui edukseen suhteessa vielä nuorekkaammalla olemuksellaan, mutta kaikin puolin melko virkeä oli ilahduttavasti myös viinikin. 90
Piper-Heidsieck Essentiel Cuvée Réservée Extra Brut Piperin pykälää parempi ja vähädosageisempi vakiosamppanja, etikettitietojen mukaan cuvée L2H, pohjavuosikerta 2012 + 18 % réserve-viinejä, korkinvaihto 6…

Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?) Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.
Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä…

Jouluaattona samppanjaa: mm. Roederer Rosé 2008, Dom Ruinart Rosé 1996 ja Selosse Le Bout du Clos

Gosset Grande Réserve Brut magnum Tuoksusta erottuu ripaus ruutisavun reduktiivista sävyä sitruunan ja vihreän omenan, sekä vielä kunnolla kypsymättömän ananaksen terävähköjen aromien rinnalla. Viinin lämmetessä mukaan ilmaantuu pyöristävä häivähdys kermatoffeeta.

Maussa on mukavasti tuoksua kypsempää sitruunaa ja mehukkaampaa omenaa, sekä hieman voilla leivottujen pikkuleipien sävyä. Maukasta ja laadukkaaksi nv-samppanjaksikin varsin pitkää jälkimakua tahdittaa Gosset'lle tyypillinen jäntevä, tiukan sitruunainen hapokkuus. Raikas ja puhdaspiirteinen viini varsinkin näin magnumista maistettuna. 90
Philipponnat Grand Blanc Extra-Brut 2008 Korkinvaihto 3/2018, dosage 4,5 g/l. Keveäpiirteisessä tuoksussa on sitruunaa, voita, limen kuoren pirteää sävyä ja hieman raikasta hunajaisuutta. Tuoreen nuorekkaassa maussa on eniten sitruunaa ja vihreää omenaa, mutta myös ripaus hunajaisen kypsää mangon sävyttämää trooppista hedelmää. Jälkimaussa tuntuu tiukahko hapokkuus limen ja greipin kyyd…