Siirry pääsisältöön

85-tasting: ensimmäiset tunnelmankohottajat

Pääsin kirpeän syksyisenä perjantai-iltana vieraaksi maistelemaan hienon samppanjavuoden parhaita paloja. Odotukset olivat ajoissa tiedossa olleen viinilistan myötä lähes kattoon ladatut - jo tyhjentyneistä pulloista otettu huonohko yhteiskuva kuvannee niitä paremmin kuin tuhat turhaa sanaa:


Krug Grande Cuvée

Alkulämmittelyksi saatiin valkoetikettistä Krugin Grande Cuvéeta (pohjavuosikerta lienee 80-luvulta), jollaista olen maistanut kerran aikaisemmin. Sinänsä tutusta viinistä oli sokkona yllättävän vaikea saada otetta, varsinkin kun isäntä esitteli juoman "vaatimattomana alkumaljana". Viinin identiteetin paljastuttua palaset toki loksahtivat kohdalleen: sherrysävyjen myötä päässä viivähtänyt krugmainen ajatus tuli mieleen hyvästä syystä.

Tuoksussa on kypsää karamellia, melko paljon paahteisuutta sekä oikein mukava, lähinnä herkkutatin mieleen tuova sienisävy. Kokonaisuuden viimeistelevät hennot hedelmäsävyt ovat jonkin verran oksidoituneen oloisia. Mehukkaassa maussa on runsaasti greippiä ja punaista omenaa: sherryn oksidoituneet sävyt peittävät kuitenkin hieman häiritsevästi muuten raikasta hedelmäisyyttä. Samanaikaisesti viinin hapokkuus tuntuu edelleen todella tuhdilta. Näillä lähtöasetuksilla moni muu viini olisi lämmetessään menettänyt lopunkin raikkautensa, mutta tämäkin Krug päinvastoin paranee lasissa koko ajan: liika sherrymäisyys hälvenee ja hedelmäisyys pyöristyy kauniisti tuntuen suussa selvästi alkuhuikkia runsaammalta. 93

Charles Heidsieck Champagne Charlie L'Oenothèque 1985

Charlien puhdaspiirteinen tuoksu on alkuun vähän vaimea, mutta avautuu kyllä kivasti pienellä odottelulla: ananasta, vihreää omenaa, hasselpähkinää ja lämmetessä lisänä vielä toffeetakin. Maku on talolle tyypilliseen tapaan hyvin runsaan hedelmäinen: omena on suussa tuoksua punaisempaa ja sen täydennykseksi löytyy myös trooppisempaa kirjoa ananaksen ja mangon muodossa. Suutuntuma on varsin kermainen ja mukana on myös ripaus voita. Kokonaisuuden kruunaa runsaan hapokas jälkimaku, joka vieläpä sävyttyy kauniisti hennolla savuisuudella ja ripauksella hunajaisuutta. Pelkän kaulaetiketin merkinnän perusteella en osaa varmaksi tulkita, onko viinin korkki vaihdettu vuonna 2000 vai jo vähän ennen, vuosituhannen vaihteen juhlintaa varten. Oli miten oli, tämä on hieno ja suhteellisen nuorekas viini, jota kelpaisi hyvin kypsyttää edelleen. 95

Perrier-Jouët Belle Epoque 1985

Tämän väri on hiukan kultaisempi kuin Charlien viereisessä lasissa, kummassakin on joka tapauksessa mukavasti kuplia. Tuoksu on hienostuneen kahvinen, sen lisänä on kermaa, briossia ja vaniljaa. Maussa on siinäkin hieno vastapaahdettujen kahvipapujen aromi, tässä keralla on myös sitruunaa ja sitruunaruohoa. Jälkimaku on todella kermainen ja pehmeä, kun hapokkuuskin on jo pyöreäksi tasaantunutta. Tämä on selvästi elegantimpi viini kuin CH, mutta ei yhtä runsas eikä hedelmäinen. Omassa arviossani Charlie tuntui hiukan tiiviimmältä kokonaisuudelta, mutta ero ei ollut suuri ja valtaosa muista taisi arvostaa BE:n korkeammalle, jopa aina illan top-3:een saakka. Tämä oli joka tapauksessa selvästi kypsempi ja parempi pullo kuin edellisellä kerralla muutama vuosi sitten. 94


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja