Siirry pääsisältöön

Joulunajan viinit


Louis Roederer Rosé 2006
Viinin väri on kauniin vaaleanpunainen, pirteässä tuoksussa on persikkaa, vadelmaa ja punaisia viinimarjoja. Maun hentoa nuorta hedelmäisyyttä hallitsee kirpeä karpaloisuus, mutta varsinainen hapokkuus on melko maltillista. Tyylikäs, mutta turhan nuori ja lähinnä maultaan hiukan raaka viini, jonka potentiaalia on tässä vaiheessa hankala arvioida. Oli  tällaisenaan kuitenkin aivan loistava juomakumppani joulun kalapöydälle! 88


Henriot 1996
Kauniin kullankeltainen, asialliset kuplat. Tuoksu on voimakkaan hedelmäinen, jossa ananasta, punaisia omenia ja inkivääriä. Maussa mehukasta sitruunaa ja paahteisia sävyjä, saksanpähkinää. Tämä on selvästi kypsemmän oloinen kuin edellinen pullo samaa viiniä, tässä kypsän samppanjan sävyt ja nuorekas hapokkuus muodostavat onnistuneen, tasapainoisen ja erittäin nautittavan kombinaation. Henriot tekee kautta linjan hienoja viinejä ja tämä ysikutonen on siitä oivallinen esimerkki. Onneksi näitä on vielä muutama jäljellä. 93

Vaihteeksi myös hiukan muutakin kuin samppanjaa:

Gould Campbell Vintage Port 1985
Väri on melko tumman punainen, lähinnä vain reunoilta hieman ruskehtava. Viini tuoksuu rusinoille ja viikunalle, maussa on ensin pippuria ja kirsikkaa, joskin hedelmä tuntuu alusta ehkä aavistuksen kuivuneelta. Siirappinen ja tasaisen makea jälkimaku viipyileee kuitenkin pitkään suussa ja siloittelee kokonaisuuden mukavaksi. Kyllä tällaista ainakin kerran vuodessa juo mielikseen. Dekantoitu noin 7 h ennen maistamista. 91

Chateau Musar 1999
Viimeinen pullo Alkon poistosta muutama vuosi sitten kohtuulliseen hintaan hankituista. Tämä viini tuoksuu ihan Musarille – tuoksu on siis varsin voimakas ja siinä on päällimmäisenä ylikypsä hedelmä, lähinnä luumu ja lisänä hiukan viikunaa. Maku jatkaa samaa teemaa kevyen makeuden säestämänä. Viini on aika hyvässä tasapainossa ja kauniisti kehittynyt (kestää kyllä aikaa varmasti edelleen). Omintakeinen viini, laadukas mutta ei erityisen hienostunut, joten jakaa toki mielipiteitä. Itse kyllä juon mielelläni ainakin ruuan kanssa. Dekantoitu noin 4 h ennen maistamista. 90

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be