Siirry pääsisältöön

Krug 1998


Voisikohan uusi samppanjavuosi vesisateen keskellä alkaa paremmin kuin silloin, kun lautasella on hummeri ja lasissa Krug?

Krugin ysikasin testaamiseen aika oli jo vähintään kypsä, sillä pykälää uudempikin (2000) lähti ensi kertaa maailmalle jo viime vuonna. Toisaalta, nollakakkosta joutunee vielä odottelemaan kieli pitkällä vuoden tai kaksi. Vuosikerran 1998 viinin erikoisuus on chardonnayn suuri määrä: 45 prosentin siivulla sitä on enemmän kuin pinot noiria, mikä on päinvastoin kuin vuosikerta-Krugissa normaalisti.

Viinin väri on vaalean kullankeltainen. Tuoksussa on kypsähköä sitruunaa, savuisuutta ja miellyttävää paahdetta, kermatoffeeta ja hiukan mineraalisuutta. Vasta-avatussa pullossa läsnä olevat herkkusienen selvä ja kahvin heikompi aromi kaikkoavat melko nopeasti. Kaikkiaan, tuoksun perusteella tämä vaikuttaa ehkä keveämmältä kuin Krug yleensä. Sokkona voisin ehkä kuvitella nuuhkivani hiukan kypsynyttä Perignonia, joka aromeiltaan jo vähitellen taittuu chardonnayn hallitsemaksi.

Suussa viini tuntuu tutummin Krugilta: runsaita tammen pyöreyttämiä sävyjä verhottuna hallitun rotevaan hapokkuuteen. Hedelmistä sijansa on ainakin sitruunalla, appelsiinilla sekä kevyen kirpeässä jälkimaussa myös greipillä. Krugmaisesti muhkean hedelmäisyyden huomaa heti, mutta hapokkuus hiipii taustalla hillitymmin - se tuntuu kunnolla vasta jälkimaun viipyillessä suussa. Maunkin perusteella pidän tätä Krugiksi normaalia vähän keveämpänä ja uskon, että selitys on juuri chardonnayn poikkeuksellisen isossa osassa. Viini on aika nuori edelleen, joten kypsytyksen varaakin on, ehkä pisteen, parin verran. Lieneeköhän tässä jonkinlainen suuntaa-antava mittatikku sille, kuinka hyvää samppanjaa vuodelta 1998 ylipäänsä löytyy? Tämä on selvästi parempi viini kuin syksyllä tyhjentämäni saman vuoden Clicquot'n Grande Dame. 93






Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé

Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan. J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002 Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa,  jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mine...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...
Lähetä kommentti
Lue lisää