Siirry pääsisältöön

Pari helmeä kellarista

Charles Heidsieck Vintage 1995




Viinin väri on hennosti vaaleankeltainen ja siinä on pirteät, runsaat kuplat. Herkkusienen tuoksu viivähtää vasta-avatussa pullossa, mutta vaimenee taka-alalle viinin saadessa ilmaa. Tuoksu on talolle tyypillisesti runsaan paahteinen, taittuen tässä hienossa vuosikertaviinissä kahvin ja maitosuklaan sävyihin. Lisänä on myös reilu annos puhdaspiirteistä, suoraviivaista sitruunaisuutta.

Maku on mehukas ja raikas, vihreän omenan ja päärynän hallitsema. Läsnä on kuitenkin myös karviaismarjan sävy kielien siitä, että jäljellä on tältä osin vielä annos kypsymätöntä reserviä. Samaa kertoo myös kevyt limen kuoren sävyttämä kirpeys, joka yhdessä runsaahkon hapokkuuden kanssa saattelee jälkimaun aivan asialliseen mittaan. Hyvän vuoden hyvä vuosikertaviini, joka on nyt pykälän kypsempi kuin edellisen kerran reilu pari vuotta sitten maistettuna. Jatkoseuranta täytyy valitettavasti suorittaa ysikutosilla, sillä omat CH:n ysivitoseni loppuivat täsmälleen tähän. 93

Krug 1989




Viinin väri on kevyen kullankeltainen ja siinä on pienet, terhakat kuplat. Nenässä tämä tuntuu täysin Krugilta heti ensimmäisestä nuuhkaisusta lähtien! Tuttuus tarkoittaa siis runsasta tammen ja oksidoituneiden, hennosti sherrymäisten sävyjen täyttämää kypsää, tässä jopa aivan aavistuksen ylikypsää tuoksua. Sävyjen sikermä on kauniisti moniulotteinen: punaisia luumuja, todella kypsää cantaloupemelonia, vaniljaa sekä sokeroituja pikkuleipiä.

Maultaan suutuntumaltaan suorastaan paksun nektarimainen juoma ei jää yhtään tuoksua heikommaksi. Aromeina erottuu ainakin punaista omenaa ja luumua, karambolaa sekä täyteläistä hunajaisuutta. Sitruksinen jälkimaku viipyilee pitkään suussa, ja viinin maku tuntuukin itse asiassa tuoksua raikkaammalta. Rotevuudestaan huolimatta tämä lämpimän vuoden viini ei ole kovin hapokas ja tuntuu nyt täysin kypsältä. Todella nautittava samppanja, jossa tuoksu ja maku ovat hienosti harmoniassa keskenään - oman viinivuoteni tähän mennessä innostavin viini ja jälleen kerran osoitus siitä, miksi ja millä Krug on todella ansainnut paikkansa samppanjapyramidin ehdottomalla huipulla. 96

---

Kaiken kaikkiaan tässä oli oikein mielenkiintoinen ja innostava samppanjakaksikko lauantai-iltana rinnakkain arvioitavaksi: CH oli täysin ennakkoarvelujeni ja odotusteni mukainen, siinä missä Krug onnistui omansa jopa ylittämään. Mainio vuosikerta -95 on harmillisesti ja suurelta osin turhaan jäänyt jo lähes legendan maineen saaneen nuoremman -96-veljensä varjoon. Charles Heidsieckin tekeminä vuosikerrat ovat minusta nykykunnossaan hyvin samanveroisia eli molemmat siis erittäin hyviä.

Juuri -89 vuosikerran Krugista taas olen lukenut viime aikoina muutaman varauksellisen tai jopa vähän pettyneen arvion, mutta ainakaan nyt nautitun pullon perusteella en voi näihin kommentteihin yhtyä. Omat kokemukseni kyseisen vuoden muista viineistä ovat toisaalta nekin voittopuolisesti positiivisia: nuoruuden raikkautta tai jykevää hapokkuutta näistä on toki turha hakea, ja tuleville vuosikymmenille suuntautuvaan varastointiin kannattaa mieluummin valita esimerkiksi vuotta vanhempia viinejä. Lähivuosien nautiskeluun kasiysit vaikuttavat kuitenkin olevan pääsääntöisesti erittäin oivallista tavaraa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be