Agrapart, Goisses ja mysteeriviini

Agrapart Avizoise 2005

Dosagea on mukana tässä Agrapartin valkoisessa Avize-viinissä 5 g/l ja korkki on vaihdettu 8/2011. Viinissä on lämpimän sävyinen, "pehmeä" tuoksu: kookosta, lempeää vaniljaa ja trooppista hedelmäisyyttä ananaksen ja kypsähkön hunajamelonin sävyissä. Lämpeneminen liittää mukaan toffeetakin - tuoksun pyöreä hedelmäisyys ja tietynlainen särmättömyys tuovat vaikeuksitta mieleen juuri vuosikerran -05, ja trooppiset aromit tämän saman vuoden Comtesin!

Maku on, toisin kuin tuoksu, tiukan tuntuinen eikä tietynlainen sulkeutuneisuus hälvene siitä ajankaan kanssa. Tässä on kuitenkin todella tukeva ja ryhdikäs runko vihreän omenaisuuden ja limen aromaattisuuden sävyttämänä, vaikka hapokkuus varsinaisesti ei valtaisalta tunnukaan. Lämpö tuo tähän mukaan ripauksen ananasta, mutta jälkimaku on koko ajan tiukka, sitruunainen ja joka tapauksessa mukavan pitkä.

Kokonaisuutena viinin tuoksussa tuntuu tämänikäiseksi miellyttävää kypsyyttä - se lienee tietynlainen ominaispiirre paitsi tälle kepeän tuntuiselle vuosikerralle, myös Agrapartin ja muiden kaltaistensa viljelijävelhojen viineille. Mausta nuoruus ja kypsymättömyys ei sen sijaan kaikkoa tästä toistaiseksi mihinkään, ja nykykunnossaan aiemmin maistamani saman vuoden Minéral tuntuikin pykälän miellyttävämmältä ja nautittavammalta. Aika ja kärsivällinen kellari jopa todennäköisesti kääntänevät viinien voimasuhteet toisin päin. 91

Philipponnat Clos des Goisses 1989

Tämän viinin väri on ikäisekseen aika tummahkon keltainen, mutta kuplat ovat joka tapauksessa moitteettoman pirteät. Tuoksu on kauniin runsas: herkkusieni ja toffee ovat sen erikoinen mutta herkullinen, päällimmäisenä vuorotteleva duo. Mukana on kyllä myös annos oksidatiivisuutta sekä ripaus sherryn tuntua, ja lisäksi voipapuja, jotka taas on laitettu kimppaan pyöreän hedelmäisyyden kanssa. Lämpenemisen myötä aromien kirjo taittuu yhä hallitsevammin silkkaan crème brûléehen.

Maku on tiiviin hunajainen ja suutuntuma samettinen. Hedelmäisyys on tässä mangoa ja ennen kaikkea aprikoosia, mutta mukana on kuitenkin myös kirpeämpi, pyöristymättömän tuntuinen elementti. Kuin havainnon vahvistukseksi tämä viini on myös aika hapokas - kasiysiksi jopa hämmästyttävän vahvasti muistuttaen tässä suhteessa kovasti saman vuosikerran hienoa Krugia.

Vaikka maun terävä särmä vaikuttaisi ennemmin kaipaavan pientä lisäkypsytystä, alkaa viiniin sen sijaan hiipiä pieniä väsymisen merkkejä pullon oltua viitisen tuntia auki. Sen perusteella ainakaan tätä goissesia ei kannata viinin talttumattomasta luonteesta huolimatta tuntikaupalla tuulettaa tai ylitsevuotavasti dekantoida. Maussa tuntuva kirpeys jättää joka tapauksessa rinnalleen pienen tyhjän lokosen, joka aavistuksen himmentää viinin muuten tasapainoisen hienoa nautittavuutta, ja joka saattaisi hyvinkin täyttyä viiniä vielä muutaman vuoden lisää kypsyttämällä. 94

Champagne Gardet, 70-luvulta NV/vsk?

Tämä pullollinen oli kelpo mysteeri itsellenikin: pullossa oli jäljellä ainoastaan kaulaetiketit, joiden perusteella viinin tuottaja on minulle aiemmin vain ohuesti nimeltä tuttu Gardetin samppanjatalo. Myyjä arveli pullon olevan NV-viini 70-luvulta, eikä valitettavasti korkistakaan löytynyt mitään identifioivia merkintöjä, joilla viinin identiteettiä olisi ollut mahdollista varmasti naulata yhtään tämän tarkemmin - melkoinen sokkoviini siis!

Tässäkin viinissä on pirteät kuplat, ja väri on Goissesia aavistuksen vaaleampi.
Tuoksu on aluksi jollain tavalla mitäänsanomaton, kevyesti saippuainen ja simpukankuorinen - kuin merta ja levää. Kun viini lämpenee ja avautuu, se muuttuu miellyttävämmäksi ja tuntuu selvästi hunajaisemmalta. Saippuaisuus ottaa aikaa hävitäkseen, mutta lopulta hunajan rinnalla häivähtelee myös appelsiinikrokanttia, miellyttävää vaniljaa ja jopa kermaa.

Aivan aluksi oksidoitumisen tuntu häivähtää suussa joka kulauksella, eikä liikoja detaljeitakaan tahdo tämän viinin mausta oikein löytyä. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, sillä lämpeneminen ja ilmaantuminen muutaman tunnin ajan tekevät tälle pelkkää hyvää: tässä on paitsi raikasta hapokkuutta, sen keralla myös hunajaa ja vaaleaa viinimarjaa. Muutaman tunnin päästä avaamisesta tämä on jo erittäin nautittava, siinä missä goissesin kehityskaari kulkee rinnalla päinvastaiseen suuntaan. Oman tuntumani perusteella myyjän ikäarvio voisi hyvinkin pitää karkeasti paikkansa, ja jos tämä arvoitus tosiaan ei ole puhdas vuosikertaviini vaan ounastelun mukaisesti NV, niin sen selkäranka tuntuisi joka tapauksessa olevan aikaa kestävältä, vahvahappoiselta vuodelta kuten -75 tai -79. Suvereenisti parempi, kuin esimerkiksi karkeasti samanikäinen Pol Rogerin NV viime kesänä, joka sekään ei sentään ollut aivan huono! 91