Siirry pääsisältöön

Agrapart, Goisses ja mysteeriviini


Agrapart Avizoise 2005

Dosagea on mukana tässä Agrapartin valkoisessa Avize-viinissä 5 g/l ja korkki on vaihdettu 8/2011. Viinissä on lämpimän sävyinen, "pehmeä" tuoksu: kookosta, lempeää vaniljaa ja trooppista hedelmäisyyttä ananaksen ja kypsähkön hunajamelonin sävyissä. Lämpeneminen liittää mukaan toffeetakin - tuoksun pyöreä hedelmäisyys ja tietynlainen särmättömyys tuovat vaikeuksitta mieleen juuri vuosikerran -05, ja trooppiset aromit tämän saman vuoden Comtesin!

Maku on, toisin kuin tuoksu, tiukan tuntuinen eikä tietynlainen sulkeutuneisuus hälvene siitä ajankaan kanssa. Tässä on kuitenkin todella tukeva ja ryhdikäs runko vihreän omenaisuuden ja limen aromaattisuuden sävyttämänä, vaikka hapokkuus varsinaisesti ei valtaisalta tunnukaan. Lämpö tuo tähän mukaan ripauksen ananasta, mutta jälkimaku on koko ajan tiukka, sitruunainen ja joka tapauksessa mukavan pitkä.

Kokonaisuutena viinin tuoksussa tuntuu tämänikäiseksi miellyttävää kypsyyttä - se lienee tietynlainen ominaispiirre paitsi tälle kepeän tuntuiselle vuosikerralle, myös Agrapartin ja muiden kaltaistensa viljelijävelhojen viineille. Mausta nuoruus ja kypsymättömyys ei sen sijaan kaikkoa tästä toistaiseksi mihinkään, ja nykykunnossaan aiemmin maistamani saman vuoden Minéral tuntuikin pykälän miellyttävämmältä ja nautittavammalta. Aika ja kärsivällinen kellari jopa todennäköisesti kääntänevät viinien voimasuhteet toisin päin. 91

Philipponnat Clos des Goisses 1989

Tämän viinin väri on ikäisekseen aika tummahkon keltainen, mutta kuplat ovat joka tapauksessa moitteettoman pirteät. Tuoksu on kauniin runsas: herkkusieni ja toffee ovat sen erikoinen mutta herkullinen, päällimmäisenä vuorotteleva duo. Mukana on kyllä myös annos oksidatiivisuutta sekä ripaus sherryn tuntua, ja lisäksi voipapuja, jotka taas on laitettu kimppaan pyöreän hedelmäisyyden kanssa. Lämpenemisen myötä aromien kirjo taittuu yhä hallitsevammin silkkaan crème brûléehen.

Maku on tiiviin hunajainen ja suutuntuma samettinen. Hedelmäisyys on tässä mangoa ja ennen kaikkea aprikoosia, mutta mukana on kuitenkin myös kirpeämpi, pyöristymättömän tuntuinen elementti. Kuin havainnon vahvistukseksi tämä viini on myös aika hapokas - kasiysiksi jopa hämmästyttävän vahvasti muistuttaen tässä suhteessa kovasti saman vuosikerran hienoa Krugia.

Vaikka maun terävä särmä vaikuttaisi ennemmin kaipaavan pientä lisäkypsytystä, alkaa viiniin sen sijaan hiipiä pieniä väsymisen merkkejä pullon oltua viitisen tuntia auki. Sen perusteella ainakaan tätä goissesia ei kannata viinin talttumattomasta luonteesta huolimatta tuntikaupalla tuulettaa tai ylitsevuotavasti dekantoida. Maussa tuntuva kirpeys jättää joka tapauksessa rinnalleen pienen tyhjän lokosen, joka aavistuksen himmentää viinin muuten tasapainoisen hienoa nautittavuutta, ja joka saattaisi hyvinkin täyttyä viiniä vielä muutaman vuoden lisää kypsyttämällä. 94

Champagne Gardet, 70-luvulta NV/vsk?

Tämä pullollinen oli kelpo mysteeri itsellenikin: pullossa oli jäljellä ainoastaan kaulaetiketit, joiden perusteella viinin tuottaja on minulle aiemmin vain ohuesti nimeltä tuttu Gardetin samppanjatalo. Myyjä arveli pullon olevan NV-viini 70-luvulta, eikä valitettavasti korkistakaan löytynyt mitään identifioivia merkintöjä, joilla viinin identiteettiä olisi ollut mahdollista varmasti naulata yhtään tämän tarkemmin - melkoinen sokkoviini siis!

Tässäkin viinissä on pirteät kuplat, ja väri on Goissesia aavistuksen vaaleampi.
Tuoksu on aluksi jollain tavalla mitäänsanomaton, kevyesti saippuainen ja simpukankuorinen - kuin merta ja levää. Kun viini lämpenee ja avautuu, se muuttuu miellyttävämmäksi ja tuntuu selvästi hunajaisemmalta. Saippuaisuus ottaa aikaa hävitäkseen, mutta lopulta hunajan rinnalla häivähtelee myös appelsiinikrokanttia, miellyttävää vaniljaa ja jopa kermaa.

Aivan aluksi oksidoitumisen tuntu häivähtää suussa joka kulauksella, eikä liikoja detaljeitakaan tahdo tämän viinin mausta oikein löytyä. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, sillä lämpeneminen ja ilmaantuminen muutaman tunnin ajan tekevät tälle pelkkää hyvää: tässä on paitsi raikasta hapokkuutta, sen keralla myös hunajaa ja vaaleaa viinimarjaa. Muutaman tunnin päästä avaamisesta tämä on jo erittäin nautittava, siinä missä goissesin kehityskaari kulkee rinnalla päinvastaiseen suuntaan. Oman tuntumani perusteella myyjän ikäarvio voisi hyvinkin pitää karkeasti paikkansa, ja jos tämä arvoitus tosiaan ei ole puhdas vuosikertaviini vaan ounastelun mukaisesti NV, niin sen selkäranka tuntuisi joka tapauksessa olevan aikaa kestävältä, vahvahappoiselta vuodelta kuten -75 tai -79. Suvereenisti parempi, kuin esimerkiksi karkeasti samanikäinen Pol Rogerin NV viime kesänä, joka sekään ei sentään ollut aivan huono! 91

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be