Samppanjakekkerit: 2008-erä ja 1995-erä

Varsinaiset kekkeriviinit maisteltiin 2-3 viinin erissä, itselleni viinit olivat yhtä lukuun ottamatta etukäteen tiedossa, mutta enin osa muista juojista sai lasit eteensä täysin sokkona. Alun aperitiivikortti oli sentään avoin, jo etiketin perusteella kyseisen vuosikerrattoman viinin ei aivan tuoreinta painosta:

Mumm de Cramant

Tuoksussa on kypsähköä sitruunaa, kepeän tyylikästä paahteisuutta, kevyesti kermaa ja aavistus ananasta. Maussa jatkuu keveähkö mutta nautittavan tuntuinen yleistuntuma: raikasta vihreää omenaa, greippiäkin. Hapokkuus on aika vahvasti läsnä varsinkin jälkimaun alussa, joka tuntuu hiukan kirpeältä. Jälkimaku kantaa kuitenkin pitkään ja pyöristyy suussa lempeämmäksi jättäen jäljelle kevyen hunajaisuuden tunteen: kaikkiaan maukas ja tyylikäs viini! Maku tuntuu tuoreemmalta kuin tuoksu, tämän perusteella veikkaisin pohjaviini(e)n tulevan 90-luvun lopusta tai 2000-luvun alusta. Näitä avattiin kaksi pulloa, ja kummatkin olivat hyvin samaa tyyliä ja tasoa. 91

Erä 1: 3 x 2008 BdB

Roederer Blanc de Blancs 2008

Tämän tuoksu on lämpimän paahteinen, sävyinä erottuu toffeeta ja kukkeaa hedelmäisyyttä. Aromit ovat, vaikkakin tyylikkään tuntuisia, kuitenkin vaimeampia kahteen rinnalla olevaan viiniin verrattuna. Maussa on tuoksua seurailevaa kukkaisuutta ja pyöreyttä: keltaposkista omenaa ja mehukkaita päärynöitä. Hapokkuus hiipii areenalle vasta jälkimaun myötä – sinänsä tämä tuntuu ikäisekseen suhteellisen hyvin juotavalta.

Odotuksiini nähden kokonaisuus on joka tapauksessa vähän vaisu ja syy siihen tuntuu ilmeiseltä: saman viinin aikaisemmin maistamieni, eri-ikäisten vuosikertojen valossa uskon tämän nollakasin vielä ihan turhan nuoreksi. Tähän olisi oman kellarin puitteissa kiva palata 10–15 vuoden päästä uudestaan. 90

Agrapart Venus 2008

Tuoksu on tässä täysin sokerilisäyksettömässä Avize-viinissä ensinuuhkimalta jopa tylyn tuntuinen: aromeina erottuu raa’ahkoa vihreää omenaa, villaa, vielä kunnolla kypsymätöntä päärynää ja ruutia.

Suutuntuma ja maku on voimakkaan hedelmäinen, mutta sävyinä erottuu tässä iässä lähinnä vain tuoretta vihreää omenaa ja sitruunan kuorta. Voimakas hapokkuus kiristää suuta pitkän jälkimaun mittaan. Tässä on ihan selvää potentiaalia vuosien kypsytykseen; toistaiseksi maku on vähän yllättävästikin miellyttävämpi kuin tuoksu. 91

Savart la Dame de Coeur 2008

Voimakkaan vaniljainen tuoksu sävyttyy tässä maukkaasti voilla, kermalla ja pullavanukkaan aromilla. Maussa on mehukasta ananasta, päärynää, kaunista nuorta sitruunaisuutta – monipuolistavana elementtinä tämä taittuu jo alkavasti crème brûleehen. Hapokkuus tuntuu aika sopivalta, eli ei ainakaan mitenkään liian ärhäkältä. Tämä on nyt jo hyvin juotavissa ja miellyttävästi pyöristynyt verrattuna 1,5 vuotta sitten tuoreeltaan kokeiltuun ensimmäiseen pullolliseeni. 92

Erä 2: 3 x 1995

Krug 1995

Tuoksu on voimakkaasti kahvinen, sen rinnalla erottuu hasselpähkinää, kermaa ja ruutia. Aromisikermä on aavistuksen yksinkertaisempi kuin CdM:n, mutta todella herkullinen silti. Maussakin on kahvia, mutta lisänä myös paahdettua sokeria sekä mehukkaita punaisia omenia. Hapokkuus on hyvää ja tuhtia, mutta ei enää päällekäyvää – tämä on aukeamassa hiljalleen juomaikkunaan. Erittäin hieno, rotevuudeltaan tutun krugmainen viini. 95

Krug Clos du Mesnil 1995

Voimakkaassa tuoksussa on tilliä ja vaniljaa, kaurakeksiä, kermaa, ja voita: tämä on aromeiltaan todella intensiivinen ja erän kolmesta viinistä myös kaikista monipuolisin.

Maku tuntuu nuorekkaalta, mutta jatkaa sävyiltään tuoksun linjalla, esiin nousee erityisesti lempeä sitruuna ja miellyttävä omenaisuus. Pienen aukenemisen jälkeen tässä on lisänä paahtovanukastakin. Jälkimaku on pitkä ja samettisen vaniljainen. Suutuntuma on kolmikon silein ja elegantein. Herkullisuudestaan huolimatta kyseessä on yhä varsin nuorekas viini ja kaikkiaan tämä tuntuu aivan pari vuotta sitten juodun CdM -85:n pikkuveljeltä: selvästi nuorempi ja sävyiltään nyt ja ehkä tulevaisuudessakin pienen aavistuksen heikompi. Miltei elämyksellinen viini silti. 96

Bollinger R.D. Extra Brut 1995

Tuoksussa on toffeenekkua, eksoottista mausteisuutta inkiväärin sävyssä sekä kypsähköä omenaa. Tämä jää sekaisempana varsinkin alkuun kahden muun viinin varjoon, mutta avautuu hiljalleen kypsähkölle Bollylle tyypilliseen, saaristolaisleivän ja crème brûleen aromikimaraan.

Maku on kolmikosta vahvimmin trooppisen hedelmäisyyden leimaama, ananas erottuu voimakkaimmin ja banaani säestää sivussa. Hapokkuus on vahvaa: viini on kyllä hyvää juotavaksi mutta yhä edelleen tuntuu että palikat ovat vähän sekaisin. Nuoruus ja kypsyys vaihtelevat Bollyn R.D.:lle tyypilliseen tapaan, mutta kokonaisuus ei nivoudu ainakaan tässä pullollisessa yhteen parhaalla mahdollisella tavalla. Moni muu, varsin hyväkin viini olisi toki epäilemättä antanut valjun kuvan itsestään kahden kivikovan Krugin rinnalla. 92