Siirry pääsisältöön

Samppanjakekkerit: 2008-erä ja 1995-erä

Varsinaiset kekkeriviinit maisteltiin 2-3 viinin erissä, itselleni viinit olivat yhtä lukuun ottamatta etukäteen tiedossa, mutta enin osa muista juojista sai lasit eteensä täysin sokkona. Alun aperitiivikortti oli sentään avoin, jo etiketin perusteella kyseisen vuosikerrattoman viinin ei aivan tuoreinta painosta:

Mumm de Cramant




Tuoksussa on kypsähköä sitruunaa, kepeän tyylikästä paahteisuutta, kevyesti kermaa ja aavistus ananasta. Maussa jatkuu keveähkö mutta nautittavan tuntuinen yleistuntuma: raikasta vihreää omenaa, greippiäkin. Hapokkuus on aika vahvasti läsnä varsinkin jälkimaun alussa, joka tuntuu hiukan kirpeältä. Jälkimaku kantaa kuitenkin pitkään ja pyöristyy suussa lempeämmäksi jättäen jäljelle kevyen hunajaisuuden tunteen: kaikkiaan maukas ja tyylikäs viini! Maku tuntuu tuoreemmalta kuin tuoksu, tämän perusteella veikkaisin pohjaviini(e)n tulevan 90-luvun lopusta tai 2000-luvun alusta. Näitä avattiin kaksi pulloa, ja kummatkin olivat hyvin samaa tyyliä ja tasoa. 91

Erä 1: 3 x 2008 BdB



Roederer Blanc de Blancs 2008

Tämän tuoksu on lämpimän paahteinen, sävyinä erottuu toffeeta ja kukkeaa hedelmäisyyttä. Aromit ovat, vaikkakin tyylikkään tuntuisia, kuitenkin vaimeampia kahteen rinnalla olevaan viiniin verrattuna. Maussa on tuoksua seurailevaa kukkaisuutta ja pyöreyttä: keltaposkista omenaa ja mehukkaita päärynöitä. Hapokkuus hiipii areenalle vasta jälkimaun myötä – sinänsä tämä tuntuu ikäisekseen suhteellisen hyvin juotavalta.

Odotuksiini nähden kokonaisuus on joka tapauksessa vähän vaisu ja syy siihen tuntuu ilmeiseltä: saman viinin aikaisemmin maistamieni, eri-ikäisten vuosikertojen valossa uskon tämän nollakasin vielä ihan turhan nuoreksi. Tähän olisi oman kellarin puitteissa kiva palata 10–15 vuoden päästä uudestaan. 90

Agrapart Venus 2008

Tuoksu on tässä täysin sokerilisäyksettömässä Avize-viinissä ensinuuhkimalta jopa tylyn tuntuinen: aromeina erottuu raa’ahkoa vihreää omenaa, villaa, vielä kunnolla kypsymätöntä päärynää ja ruutia.

Suutuntuma ja maku on voimakkaan hedelmäinen, mutta sävyinä erottuu tässä iässä lähinnä vain tuoretta vihreää omenaa ja sitruunan kuorta. Voimakas hapokkuus kiristää suuta pitkän jälkimaun mittaan. Tässä on ihan selvää potentiaalia vuosien kypsytykseen; toistaiseksi maku on vähän yllättävästikin miellyttävämpi kuin tuoksu. 91

Savart la Dame de Coeur 2008

Voimakkaan vaniljainen tuoksu sävyttyy tässä maukkaasti voilla, kermalla ja pullavanukkaan aromilla. Maussa on mehukasta ananasta, päärynää, kaunista nuorta sitruunaisuutta – monipuolistavana elementtinä tämä taittuu jo alkavasti crème brûleehen. Hapokkuus tuntuu aika sopivalta, eli ei ainakaan mitenkään liian ärhäkältä. Tämä on nyt jo hyvin juotavissa ja miellyttävästi pyöristynyt verrattuna 1,5 vuotta sitten tuoreeltaan kokeiltuun ensimmäiseen pullolliseeni. 92




Erä 2: 3 x 1995



Krug 1995

Tuoksu on voimakkaasti kahvinen, sen rinnalla erottuu hasselpähkinää, kermaa ja ruutia. Aromisikermä on aavistuksen yksinkertaisempi kuin CdM:n, mutta todella herkullinen silti. Maussakin on kahvia, mutta lisänä myös paahdettua sokeria sekä mehukkaita punaisia omenia. Hapokkuus on hyvää ja tuhtia, mutta ei enää päällekäyvää – tämä on aukeamassa hiljalleen juomaikkunaan. Erittäin hieno, rotevuudeltaan tutun krugmainen viini. 95

Krug Clos du Mesnil 1995




Voimakkaassa tuoksussa on tilliä ja vaniljaa, kaurakeksiä, kermaa, ja voita: tämä on aromeiltaan todella intensiivinen ja erän kolmesta viinistä myös kaikista monipuolisin.

Maku tuntuu nuorekkaalta, mutta jatkaa sävyiltään tuoksun linjalla, esiin nousee erityisesti lempeä sitruuna ja miellyttävä omenaisuus. Pienen aukenemisen jälkeen tässä on lisänä paahtovanukastakin. Jälkimaku on pitkä ja samettisen vaniljainen. Suutuntuma on kolmikon silein ja elegantein. Herkullisuudestaan huolimatta kyseessä on yhä varsin nuorekas viini ja kaikkiaan tämä tuntuu aivan pari vuotta sitten juodun CdM -85:n pikkuveljeltä: selvästi nuorempi ja sävyiltään nyt ja ehkä tulevaisuudessakin pienen aavistuksen heikompi. Miltei elämyksellinen viini silti. 96

Bollinger R.D. Extra Brut 1995




Tuoksussa on toffeenekkua, eksoottista mausteisuutta inkiväärin sävyssä sekä kypsähköä omenaa. Tämä jää sekaisempana varsinkin alkuun kahden muun viinin varjoon, mutta avautuu hiljalleen kypsähkölle Bollylle tyypilliseen, saaristolaisleivän ja crème brûleen aromikimaraan.

Maku on kolmikosta vahvimmin trooppisen hedelmäisyyden leimaama, ananas erottuu voimakkaimmin ja banaani säestää sivussa. Hapokkuus on vahvaa: viini on kyllä hyvää juotavaksi mutta yhä edelleen tuntuu että palikat ovat vähän sekaisin. Nuoruus ja kypsyys vaihtelevat Bollyn R.D.:lle tyypilliseen tapaan, mutta kokonaisuus ei nivoudu ainakaan tässä pullollisessa yhteen parhaalla mahdollisella tavalla. Moni muu, varsin hyväkin viini olisi toki epäilemättä antanut valjun kuvan itsestään kahden kivikovan Krugin rinnalla. 92


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be