Viinissä on kivan kullankeltainen väri ja oikein mukavasti kuplia. Tuoksussa on klassisen samppanjan klassisesti kypsyneitä sävyjä: Herkkusientä, voita, saksanpähkinää ja myös kypsää päärynää sekä hyvä ripaus paahteisuutta. Aika tuo tähän vähitellen vielä viehättävän pirteää sitrushedelmän tuntua appelsiinin ja verigreipin sävyissä.
Maku on jopa nuorekkaan tuntuisesti sitruunainen, lisänä on myös punaisehkoa omenaa ja toffeenekun pyöristävää sävyä. Hedelmäisyys ei tunnu varsinkaan aluksi kovin monimuotoiselta tai konsentroituneelta, mutta kokonaisuus runsastuu viinin hiljalleen avautuessa. Tasapaino on jo vasta-avattuna hyvä, mutta viimeisessä lasillisessa palikat ovat ananaksen sävyttämänä vieläkin viimeistellymmin kohdallaan. Tämä on hillitty eikä järeä, ennemmin tyylikästä vähäeleisyyttä painottava, talon tyylille uskollinen samppanja. Hapokkuus on vuosikerran mukaisesti maltillista; tämäkin kasikakkonen tuntuu runsaassa kolmessakymmenessä vuodessa varsin valmiiksi kypsyneeltä. 94
Kommentit
Lähetä kommentti