Pitkästä aikaa Belleä lasissa, ja valitettavasti vuosikerran -79 pullotteen osalta tällä toisella kerrallanikin hiukan heikolla tuurilla: huolimatta siitä, että pullo vaikuttaa ulkoisesti varsin hyvältä, irtoaa korkki turhan helposti ja ilman mitään pihahduksen häivääkään. Kuplia ei kevyesti tummentuneessa viinissä enää ole, mutta muuten sentään vielä jonkin verran elämää.
Tuoksu on hienoisen oksidoitumisen ja hunajan sävyn ohella kuitenkin myös hasselpähkinäinen ja hennosti kahvinen. Maku on yhä melko raikas ja hedelmäinen: hillityn vihreän omenaisuuden rinnalla erottuu kypsää sitrunaa varsinkin kevyesti hapokkaassa jälkimaussa - kokonaisuus on lopulta selvästi nautittavampi kuin mitä heti korkkaamisen perusteella saattoi olettaa. 90
Kommentit
Lähetä kommentti