Siirry pääsisältöön

Selosse 2002 & Chantereines + pari muuta mukavaa



Jacques Selosse Millésime 2002


Tämän pullollisen korkki on vaihdettu 23/2/2012. Tuoksussa on muhkeasti kypsää ananasta, tilliä, punaista omenaa, vaniljaa ja jopa häivähdys kirsikkaa. Oksidatiivisuus on vahvasti läsnä, mutta tutun sopivalla tavalla. Lämmetessä tästä alkaa erottua pehmeitä kukkaissävyjä kuten jasmiinia, samalla kun hedelmäisyys saa hiljalleen hunajaa ja sokerikuorrutetta ylleen.

Maun hallitsevat elementit ovat jonkin verran kypsyyttä kerännyt omena sekä runsas sitruuna, joka jatkaa tasaisena pitkään jälkimakuun asti lopulta myös limeen taittuen. Lämpeneminen ja aika lasissa pyöristää sopivasti kulmia ja tuo makuun vielä lisää syvyyttä. Kerrassaan hieno mutta vielä melko nuori viini - ei ihan niin maaginen kuin edellinen pullollinen puolisentoista vuotta sitten. Seuraavaa tapaamista joka tapauksessa suurella lämmöllä odotellen. 95

J-F Mugnier Nuits St. Georges Premier Cru Clos de la Marechale 2005

Illallisen kera siemaillun punaisen burgundin tuoksu on aluksi melko karkea ja maanläheinen: sävyinä on multaa, keitettyjä juureksia ja kypsiä luumuja. Kun viini hiljalleen lasissa avautuu, nämä aromit vetäytyvät enemmän taustalle ja miellyttävä punainen marjaisuus astuu esiin niiden tilalle. Maku on viehättävän kirsikkainen, ja sen keralla on aavistus seetripuuta. Suutuntuma on samettinen ja vahva hapokkuus kantaa pitkää jälkimakua, jonka siivellä kulkee pieni ripaus tanniineja. Nautittava, tiukasta huippuvuodesta huolimatta ihan sopivassa vaiheessa olevan tuntuinen viini nyt. 91


Jacques Selosse Les Chantereines

Pullollisen korkki on vaihdettu 9/5/2012. Tuoksu on voimakkaan sitruunainen, ja sen rinnalla on tuhtia mineraalisuutta sekä mausteita: hieman ruutia, briossia, inkivääriä ja pieni häivähdys vaniljaa. Tämä on fokusoituneempi ja terävämpi, mutta ei ollenkaan niin ananaksinen kuin alkuillasta juotu Selossen -02 vuosikertapullote.

Maku on sekin mehukkaan sitruunainen, sitruuna on vieläkin voimakkaampaa  kuin nollakakkosessa. Tämän ohella mausta erottuu granny smith -omenaa, vaniljaa ja briossia sekä ripaus kanelin sävyä. Jälkimaussa hapokkuus suorastaan viiltää. Tämä viini on hiljentävän tiukka ja tasokas kokonaisuus, pienellä mutta selväntuntuisella erolla sekä illan paras Selosse että illan paras viini. 96

Leclerc Briant Les Crayères

Tämä single vineyard -viini on Cumièresin Premier Cruta, 1,07 hehtaarin palstalta ja sekoitussuhteeltaan 38 % pinot noiria, 37 % pinot meunieria ja loput eli 25 % chardonnayta.

Nuoren samppanjan tuoksussa on tuoretta omenaa, vaaleaa leipää, sitruunan kuorta ja mukava mausteinen aniksen ja korianterin häivähdys, lämmetessä hiukan punaherukoitakin. Maku on hennosti kermainen, muuten sitruunan ja miellyttävän mineraalisuuden täyttämä, jälkimaussa on ripaus makeutta kypsät persikat mieleen tuovalla tavalla. Aivan mukava tuttavuus tämäkin Leclercin palstapullote. 88

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Krug Rosé

Krugin Rosén vanhin etikettiversio kaksinumeroisella korkkikoodilla (42): sekoituksen sisältämät vuosikerrat lienevät siis 70-80-luvuilta. Viinin väri on sävyltään punertavan kuparinen, ja siinä on ikäisekseen todella hienot kuplat. Tuoksu avautuu heti kättelyssä voimakkaana ja monisyisenä, runsaassa hedelmäisyydessä on sekä syvää kypsyyttä että ikään nähden riemukasta nuorekkuutta: punaista omenaa,  persikkaa, aprikoosia, vaniljakreemiä, toki kypsää sitruunaakin sekä rosé-alkuperästä kielivää viehättävää vadelman aromia. Maku on tiivis ja voimakas, todella hieno yhdistelmä sopivaa mineraalisuutta, kypsää omenaa ja vadelmaa. Pitkää jälkimakua säestää talolle tyypillinen vahva sitruunaisuus, joka tässä iässä ja viinissä verhoutuu vähitellen lempeään, hennosti hunajaiseen sävyyn. Sävyt ovat kirkkaita ja tasapaino virheetön eikä kolmen tunnin aikana ilmaannu pienintäkään merkkiä viinin väsymisestä tai yli-ikäisyydestä. Kokonaisuus on niin viiniksi kuin kypsäksi rosésamppanjaksi aiva

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten