Bonnaire Blanc de Blancs Vintage 2004
Tähän vanhaan tuttuun oli ilmestynyt yllättävänkin runsaasti kypsiä sävyjä sitten viime maistamisen, mutta muuten kokonaisuuden nautittavuus oli mukavasti entisellään. Vielä näitä taitaa yksi jostain viinivaraston syövereistä löytyä. 89
Aalto 2009
Tämän vanhan tutun kohdalla kyseessä oli jo kellarini viimeinen pullo: ilman dekantointia lasiin kaadettu viini ei kovin hyvin vastannut aiempaa mielikuvaa, vaan tuntui pikemmin jotenkin sekavalta ja outoaromiselta. Parin tunnin odottelu pyöristi tästä kuitenkin ihan hyvän vaikkakin yhä aika nuoren tuntuisen kokonaisuuden, joka ei tällä kertaa tai enää syystä tai toisesta innostanut ihan entiseen malliin. 91
J.-M. Gaunoux Meursault Premier Cru Les Perrières 1992
Tässä uudessa tuttavuudessa ei reilusta paristakymmenestä ikävuodesta ja ainakin valkoisten suhteen melko nimettömästä tekijästä huolimatta ole minkäänlaisia oksidoituneita piirteitä. Sen sijaan tämä viini on hienon vuoden ja tarhan mukainen, eli oikein hyvä: tuoksussa on trooppista mangon ja aprikoosien sävyä, sekä raikasta omenaa. Lisänä on vielä popcornin aromia ja kevyt silaus sekä kalkkisuutta että voita.
Maku on ehkä hivenen tuoksua yksinkertaisempi, mutta silti maukas ja oikein sopivan kypsä: sävyinä on omenaa, sitruunaa ja vihreää ruohoa. Hapokkuus tuntuu yllättävänkin vahvalta ja jälkimaku on miellyttävän mineraalinen - onneksi kellarista löytyy vielä toinenkin tällainen. 93
Kommentit
Lähetä kommentti