Siirry pääsisältöön

Yhden merkkipäivän päivällisviinit


Jacques Lassaigne Montgueux Brut Réserve

Samanlainen millaisena tämän muistan edelliseltäkin kerralta: raikas ja puhdaspiirteinen, tiukan sitruunainen viini, jonka hapokkuus on tekijän tyylistä, nuoruudesta ja sokerin vähäisyydestä johtuen terävää. Hiukan lämmenneenä tämän jälkimausta löytyy ripaus ananasta ykkösluokan viljelijäkollegoiden tapaan. Mainio viini sarjassaan. 87

Henriot Brut Millésimé 1988 magnum

Herkullisessa tuoksussa on kahvia, hieman herkkusientä, kermaa, kypsää punaista omenaa, mangoa ja sitruunaa. Maku on tasapainoinen, kypsän hedelmäisyyden ja raikkaan sitruunaisuuden täyttämä. Hapokkuus ja hedelmäisyys ovat talolle tyypilliseen tapaan hienossa tasapainossa, ja jälkimaku on sileä ja pitkä. Henriot'n vuosikertaviini hyvältä vuodelta on oikeastaan aina hyvää, ja kun tähän vielä yhdistetään oikea pullokoko, sopiva ikä sekä vuosikerralle tyypillinen kaunis vähäeleisyys, on lopputulos kerrassaan hieno. 94

Krug Grande Cuvée

Korkissa on koodi 25: siitä ei ilmeisesti voi päätellä muuta kuin sen, että kyseessä on kultaetikettinen Grande Cuvée sieltä vanhimmasta päästä ja pohjavuosikerta siten hyvinkin jostain 80-90-luvun vaihteen huippuvuosien tienoilta. Olenkohan unohtanut aikaisemmilla nauttimiskerroilla jonkin tarpeellisen ylisanan - nyt tämä tuntuu jopa piirun verran paremmalta kuin edellisellä kerralla! Sävyt ovat tuttuja: tilliä, ananasta, mehukasta ananasta ja passionia. Maku on tuoksua seuraava, sopivasti kypsän sitruunan sävyttämä ja hapokkuus on tutun jykevää, tässä pullollisessa melkein Krugin vuosikertaviinin veroista. Jälkimaku on tutusti todella pitkä. 95

Domaine Ramonet Chassagne-Montrachet Premier Cru "Morgeot" 2010

Dekantoitu puolisentoista tuntia ennen nauttimista. Tuoksussa on piikiveä, tiukkaa mineraalisuutta ja vahvaa rakuunan ja timjamin sävyttämää yrttisyyttä, vastaleikattua ruohoa, mutta myös ripaus eksoottisia hedelmiä, voisia kaurakeksejä sekä tammen tuomaa hentoa vaniljaista aromia.

Mausta huomaa selvästi, että monimuotoisesta tuoksusta huolimatta viini on, varmaan järeän vuosikerrankin vuoksi, yhä kovin nuori: sävyinä on lähinnä sitruunaa, kirpeää limen kuorta sekä tuoksusta tuttua ruohon tuntua. Jälkimaku on tiukka, mineraalisuuden sävyttämä ja vuosikerran mukaiset hapot ovat jykevyydeltään vähintään samaa kaliiberia. Tuoksu on tässä iässä jo hieno ramonetmaiseen tyyliin, mutta maku vielä vähän ärhäkkä ja jossain määrin sulkeutuneen oloinen - toivottavasti maltan palata tähän viiniin uudestaan vasta usean vuoden päästä. 92

Charles Joguet Chinon Clos de La Dioterie 2005 magnum

Maistettu runsaan kahden tunnin päästä dekantoinnista. Tuoksussa on tupakkaa, mentolia ja voimakasta yrttisyyttä, joka vielä sävyttyy viherpippurin aromilla. Maussa ovat keskeisimpänä samat elementit, tupakka ja yrtit, ja lisäksi niiden rinnalla maaperän multaista sävyä sekä ripaus kypsää kirsikkaa. Viini on nuoruudestaan huolimatta aika mukavasti juotavissa: tanniinit ovat jo hiukan pyöristyneitä, vaikka jälkimaussa tuntuukin niiden saattelemaa terävyyttä. Laadukas, tuhdin ruuan kumppaniksi sopivan robusti viini, jonka alkuperä erityisesti 100 % cabernet franc -rypälekoostumuksen osalta tuntuu tässä suhteellisen helposti tunnistettavalta. 92

Château Climens 2001

Maistettu ensiksi 30 minuutin päästä dekantoinnista ja sen jälkeen illan kuluessa myöhemminkin. Vahvassa ja kypsähkön tuntuisessa tuoksussa on voimakasta botrytiksen sävyä, aprikoosia, salmiakkia, kandeerattua ananasta ja hunajaa. Maussa on sitruunaruohoa, appelsiininkuorta, vaniljapikkuleivän sävyä, sekä kiehtova lakritsijauheen häivähdys jälkimaussa. Viimeksi mainittu on muutenkin sileä, pitkä ja kuitenkin hieman kirpeästi sitruunainen kuten melko nuoreen ikään hyvin sopii.

Kehityskaarensa kuitenkin suhteellisen alkutaipaleella oleva huippuvuoden huippuviini, joka varmasti yhä paranee vuosien ja vuosikymmentenkin mittaan. Havaittavasti konsentroituneempi ja hieman detaljikkaampi kuin saman vuoden Suduiraut puolikkaasta pullosta vajaa vuosi sitten. 95

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be