Siirry pääsisältöön

Red Burgundy & Pinot Noir: mukana muutama samppanjakin

Deutz Cuvée William Deutz 1990 magnum

Illan alkumaljana tarjoiltu viini on väriltään kullankeltainen ja siinä on kaikin puolin mukavat kuplat. Tuoksun aromeina erottuu mantelia ja muuta pähkinäisyyttä, melko paljon paahdetta, hieman sitruunaa ja häivähdys vaniljaa. Pähkinäisiin sävyihin sekoittuu pieni ja tässä yhteydessä juuri häiritsemätön häivähdys jonkinlaista kärähtäneen karamellin tai aavistuksenomaisen oksidoitumisen tuntua - uskon elementin olevan ennemmin vuosikerralle tyypillinen tunnusmerkki (silti veikkasin iän vuodella pieleen) kuin mikään viallinen piirre tässä muhkeassa pullollisessa.

Maku on rotevan sitruunainen ja suorastaan huokuu pinotia. Lisänä on toki myös muhevan mehukasta kypsää omenaa, kevyttä mausteisuutta ja pitkä sitruunainen jälkimaku. Maukas viini - veikkasin identiteetiksi vähän sinne päin eli -89 Krugia. Joka tapauksessa oiva esimerkki oikein hyvästä mutta ei ihan huipusta ysikymppisestä: tässäkin viinissä kasikasi on hieman puhdaspiirteisempi ja tyylikkäämpi. 94

Dom Perignon Rosé 2003

Lämmittelyviininä ennen varsinaisia punaisia tarjoillaan lasilliset tummahkon punaista rosésamppanjaa, joka vaikuttaa nuoruudestaan huolimatta olevan jo miltei riemastuttavan hyvää. Tässä on aika voimakasta paahteisuutta, mutta siihen ei erityisemmin kiinnitä huomiota muiden aromien rinnalla: sitruunaa, cantaloupemelonia, miellyttävää vaniljaisuutta sekä ripaus persikkaa. 

Maku on selvästi vielä nuoren viinin, mutta tiukan sitruunaisuuden kera tässä on jo todella herkullisia metsämansikoita sekä puhdaspiirteistä mangon ja persikan trooppista sävyä. Kun huolimattomasti sivuutin domppamaisen paahteisuuden ja Cristal Roséeksi oikeastaan liian tumman värin, veikkasin tätä lähinnä nuoruuteen yhdistetyn huiman tyylikkyyden vuoksi juuri jälkimmäisenä mainituksi viiniksi vuoden -06 versiona. Tässä viinissä on ikäänsä nähden huimat detaljit ja kuuman vuoden 2003 samppanjaksi häkellyttävä raikkaus ja tasapaino. Jo kolmas kerta tätä itselleni: minusta paras tai ainakin selvästi nautittavin pullollinen, ja vasta tämän perusteella ymmärrän vihdoin viinin juuri tähän vuosikertaan liitetyn hypen. Ehkä haluaisin näitä tosiaan itsellenikin varastoon, ainakin muutaman... 94

---

"jälkiruokaviinit"


Egly-Ouriet Blanc de Noirs Grand Cru Vieilles Vignes

Takaetiketin mukaan korkinvaihto 7/2010 & 48 kuukautta kellarissa - olisikohan tämä näillä lähtötiedoilla vuosikertaa 2005? Tuoksussa on maukasta päärynää, trooppisuutta enimmin ananaksen sävyssä ja varmaankin tammesta tulevaa kevyttä vaniljaisuutta. Maku on suorastaan järeä, voimakas ananaksen sävy leimaa makua ja oikeastaan koko viiniä, vaikka sen rinnalta/alta ainakin sitruunaa ja omenankotaa löytyykin. Lopun viimeistelee vielä varsin tuhti hapokkuus.

Mitoiltaan suuri samppanja, joka näin nuorena/tämän vuosikerran versiona potee kuitenkin lievää detaljien puutetta, ja jossa ei kuitenkaan ole läheskään samanlaista tyylikkyyttä kuin illan isoimmissa (burgundilaisissa) tykeissä. Identiteettiarvailuni ei oikein päässyt osin selossemaisia piirteitä pidemmälle, enkä sitten tilapäisesti muistanut tällaisen, kyllä aikaisemmillakin tapaamiskerroilla vahvasti ananasaromisen viinin olemassaoloa. 93

Bollinger Vieilles Vignes Francaises 1999

Tämä on tuoksultaan viereistä viiniä paahteisempi ja selvästi erikoisempi: crème brûléetä, praliinia, macadamiapähkinää ja kuivattuja jouluisia hedelmiä - kokonaisuus on miltei liköörinen, mutta kuitenkin vielä samppanjaksi asiallisella tavalla. Maku on edellistä viiniä tasapainoisempi, mutta myös hennompi ja jotenkin piilottelevampi: aluksi enimmäkseen sitruunan ja punaisen omenan sävyssä, mutta varsin hapokas jälkimaku taittuu pian mukavaan ananaksen tuntuun.

Illan teeman ja pienen keskustelun perusteella oli aika selvää, että tässä lasissa on VVF, mutta vuosikerran haarukoin väärin ja veikkasin nuorempaa eli -04:sta - vahvan hapokkuuden, mutta viime keväänä maistettua nollakakkosta selvästi kevyemmän konsentraation vuoksi. Kun tämä ei kuitenkaan ole enää ihan niin nuori, jään jatkoanalysoinnin perusteella viimeiseksi siihen ajatukseen, että kiehtovista VVF-piirteistä huolimatta tästä vuosikerrasta puuttuu hiukan ilmaisuvoimaa, ja lisäksi maun hedelmäisyys tuntuu huippuviiniksi vähän ohuelta. Voi tämä johtua viinin sulkeutuneisuudestakin, joten aivan yllättynyt en olisi, jos lisävuodet paljastaisivat tästä vielä jotain ihan uutta. 94

---

+ekstraviini illan päätteeksi


Philipponnat Clos des Goisses 1992 magnum

Illan päätteeksi isäntä toimittaa pöytään vielä tämän hienon magnumin: viimeinen viini on samalla illan ainoa, jota ei maisteta sokkona ja lisäksi itselleni ihan ensimmäinen tämän vuosikerran samppanja koskaan. Takaetiketti kertoo sokerilisäykseksi 4,5 g/l ja korkinvaihdon ajankohdaksi 3/2007, eli enemmän tai vähemmän myöhäänkorkitetusta versiosta on kysymys, vaikka tähän ei olekaan merkitty Philipponnatin ainakin joissain tapauksissa käyttämää kirjainparia L.V (Long Vieillissement).

Viinin väri on vaalea ja siinä on pienet pirteät kuplat. Tuoksu on herkullinen ja hienostunut: kypsiä omena-aromeja verhoiltuna kauniiseen vaniljaan ja sopivaan annokseen kermatoffeeta. Todella hienossa tasapainossa olevan viinin maussa on saumattomasti samoja elementtejä kuin tuoksussa, ja niiden rinnalla myös miellyttävästi ananasta ja kypsää mangoa. Jälkimaussa on hyvin sopivasti hapokkuutta ja sitä säestävää kypsää sitruunaa. Todella miellyttävä päätös upealle illalle: ei ehkä ihan samaa raikkautta ja lasersädemäistä viimeistelyä kuin -90:ssä aiemmin talvella, mutta pyöreää hedelmää ja nautittavuutta kyllä senkin edestä. Huikean hyvä viini tältä lähinnä divaritasoisena pideltyltä samppanjavuodelta. 96

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Krug Rosé

Krugin Rosén vanhin etikettiversio kaksinumeroisella korkkikoodilla (42): sekoituksen sisältämät vuosikerrat lienevät siis 70-80-luvuilta. Viinin väri on sävyltään punertavan kuparinen, ja siinä on ikäisekseen todella hienot kuplat. Tuoksu avautuu heti kättelyssä voimakkaana ja monisyisenä, runsaassa hedelmäisyydessä on sekä syvää kypsyyttä että ikään nähden riemukasta nuorekkuutta: punaista omenaa,  persikkaa, aprikoosia, vaniljakreemiä, toki kypsää sitruunaakin sekä rosé-alkuperästä kielivää viehättävää vadelman aromia. Maku on tiivis ja voimakas, todella hieno yhdistelmä sopivaa mineraalisuutta, kypsää omenaa ja vadelmaa. Pitkää jälkimakua säestää talolle tyypillinen vahva sitruunaisuus, joka tässä iässä ja viinissä verhoutuu vähitellen lempeään, hennosti hunajaiseen sävyyn. Sävyt ovat kirkkaita ja tasapaino virheetön eikä kolmen tunnin aikana ilmaannu pienintäkään merkkiä viinin väsymisestä tai yli-ikäisyydestä. Kokonaisuus on niin viiniksi kuin kypsäksi rosésamppanjaksi aiva

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten