Viinin väri on vaalean kullankeltainen ja kuplat kaikin puolin pirteät. Tuoksussa on melko voimakasta paahteisuutta ja mantelin sekä hasselpähkinän sävyä, rinnalla myös ripaus kermaa sekä hennohkoja punaisen omenan ja aprikoosin hedelmäisiä aromeja. Maku ei ole mitenkään ylitsevuotavan hedelmäinen, sävyinä erottuu tuoretta omenaa, limeä ja sitruunaa. Jälkimaku on nuorekas, melko hapokas ja greipin sävyttämä.
Viini on ilmaisultaan mukavan tyylikäs ja sen tasapaino on oivallinen, toisaalta hedelmäisyys on varmaan vuosikerrasta johtuen askeettisen ja kapeahkon oloista, eikä kokonaisuudessa ole mitään erityisen mieleen jäävää elementtiä. Voihan kuitenkin olla, että lisävuodet parantavat tätä vielä: nyt tämä on joka tapauksessa vähemmän kypsän tuntuinen kuin viime vuonna maistetut SWC:n vuosikerrat 1998 ja 2002. Tässä viinissä / pullollisessa ei onneksi ole mitään ennenaikaisen oksidoitumisen häivähdystä, joka on muutamissa tuoreehkoissa Pol-pullollisissa herättänyt itselleni jonkinasteisia epäilyksiä talon viimeisimpien viinien pitkäikäisyyden ja tasalaatuisuuden ylle. 93
Viini on ilmaisultaan mukavan tyylikäs ja sen tasapaino on oivallinen, toisaalta hedelmäisyys on varmaan vuosikerrasta johtuen askeettisen ja kapeahkon oloista, eikä kokonaisuudessa ole mitään erityisen mieleen jäävää elementtiä. Voihan kuitenkin olla, että lisävuodet parantavat tätä vielä: nyt tämä on joka tapauksessa vähemmän kypsän tuntuinen kuin viime vuonna maistetut SWC:n vuosikerrat 1998 ja 2002. Tässä viinissä / pullollisessa ei onneksi ole mitään ennenaikaisen oksidoitumisen häivähdystä, joka on muutamissa tuoreehkoissa Pol-pullollisissa herättänyt itselleni jonkinasteisia epäilyksiä talon viimeisimpien viinien pitkäikäisyyden ja tasalaatuisuuden ylle. 93
Kommentit
Lähetä kommentti