Siirry pääsisältöön

Raveneau Valmur 2012 & 2014

Domaine Raveneau Chablis Grand Cru Valmur 2014


Dekantoitu ja nautittu enempää odottelematta illallisen seuralaisena. Tuoksu on heti alusta lähtien suorastaan sädehtivän intensiivinen ja voimakas: tuoretta ananasta, passionhedelmää, kermaa ja hyvin erottuvaa jasmiinipensaan aromia sitruunaruohomaisella pirteydellä terästettynä. Kalkkikiven sävy pysyttelee suhteellisen hentona taustalla, ja viinin avautuessa lisää siitä löytyy vielä voin ja raastetun sitruunankuoren aromeja.

Suutuntuma on muhkean glyseriininen ja konsentroitunut, mutta piirteiltään samalla ehdottoman klassinen vailla mitään ylitsevuotavuutta tai kosiskelevaa olemusta. Mausta erottuu vahvaa vihreän omenan sävyä, lempeää mineraalisuutta, merellistä simpukankuorien tuntua ja suhteellisen maltillisesti sitruunaa. Ikäisekseen sileässä ja miellyttävän hapokkaassa jälkimaussa on raikasta limeä ja säestävä ripaus hentoa vaniljan sävyä. Aivan upea viini siis jo tässä iässä: Verrattuna alkuvuonna maistettuihin tämän saman vuoden Butteaux'hon ja MdT:hen, Valmur nousee grand cru -statuksensa mukaisesti vielä selvän askeleen edellä mainittujen mainioiden premier cruiden yläpuolelle. Vuosikerta 2014 vaikuttaa valkoisen burgundin ja Raveneaun osalta edelleen ensiluokkaiselta, ja tämä Valmurkin on hyvin kellaroituna tulevaisuudessa luultavasti vieläkin hienompi. 95

Domaine Raveneau Chablis Grand Cru Valmur 2012 


Seuraavana iltana vuorossa oli pari vuotta vanhempi Valmur samoin illallisen rinnalle dekantoituna. Erittäin miellyttävä tuoksu on pyöreämpi ja kypsempi kuin edellisessä viinissä, mutta samalla ei kuitenkaan aivan niin voimakas tai eksoottisen detaljikas. Aromeina erottuu ainakin toffeeta, hieman hunajaa, jo suhteellisen kypsää sitruunaa ja selväpiirteistä kalkkikiven tuntua. Rinnalla on vielä ripaus nokkosenlehtien yrttistä sävyä ja viinin vähitellen avautuessa myös kohtuullisen hyvin kypsynyttä vihreää omenaa.

Maku on samoin -14:ää jonkin verran kypsemmän tuntuinen: kypsähköä päärynää, keltaposkista omenaa ja miellyttävää sitruunaa. Jälkimaku on mehukkaan pitkä ja vahvasti mineraalisuuden ja sitruunankuoren sävyttämä. Vielä siloitellumpi kokonaisuus kuin -14, mutta ei ihan yhtä sävykäs eikä mittasuhteiltaan aivan yhtä järeä. Äärimmäisen helposti nautittava ja hyvässä vaiheessa oleva Raveneau joka tapauksessa - tyylillisesti hyvin samanlainen kuin vajaat pari vuotta sitten ensimmäisen kerran maistettu tämän saman vuoden Montée de Tonnerre. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be