Siirry pääsisältöön

Rousseau-Romanée-Conti-tasting: Rousseau Clos St. Jacques -vertikaali 2009–2015


1. flight

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 2009

2009 ja 2010 aloittavat parina illan toisen minivertikaalin. Kuten odotuksiin sopii, 2009:n tuoksu on näistä kahdesta kypsempi ja lempeämpi: mansikkaa, kypsää vadelmaa, ruskeiden lehtien ja mullan aromeja sekä ripaus lääkehiilen ja salmiakin sävyjä. 

Maku on makeahkon hedelmäinen ja jo näin kymmenvuotiaana varsin pyöreä sävyiltään: lempeää mansikkaa ja vadelmaa yhdistettyinä lakritsiin sekä varmaankin lämpimän vuoden mukanaan tuomaan ripaukseen vastajauhettuja kahvipapuja ja mokkaa. Hapokkuus on lempeää ja tasapainoista, eikä tässä ole ollenkaan saman vuosikerran Lavauxin kaltaisia ärhäköitä tanniineja. Miellyttävä, helposti lähestyttävä ja jo aika valmiin tuntuinen viini - tämäkin kehittyy kellarissa varmasti, mutta mitenkään huomattavan suurta nousuvireen varaa tässä ei kenties enää ole. 94

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 2010

Tuoksu on tiiviin hedelmäinen ja upean tyylikäs: intensiivistä mustikkaa, tummaa kirsikkaa, kaunista mineraalisuutta, jasmiinipensaan sävyä ja hieman DRC-tyyppistä neilikan sävyttämää kiehtovaa mausteisuutta.

Maku on hienostuneen samettinen: mustikkaa, hieman boysenmarjaa, lakritsia, hapokkaiden maatiaisluumujen raikasta sävyä ja ripaus tuoreen tammen tuomaa vaniljaa. Jälkimaku on tasapainoinen ja tasaisen hapokas, mustikan kaikki suloisimmat sävyt viipyilevät suussa kymmeniä sekunteja. Tämä päivänselvästi grand cru -tasoinen huippuvuoden huippuviini on ikäänsä nähden melkeinpä odottamattoman nautinnollinen ja avoin jo nyt: itselleni koko illan ehdoton kohokohta yhdessä ei enempää eikä vähempää kuin 2014 Romanée-Contin kanssa. 96

---

2. flight

Koko kolmikko kautta linjan selvästi tyylikkäämpiä ja harmonisempia viinejä kuin samojen vuosien Lavaux St. Jacquesit

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 2011

Tämän viinin tuoksu on painokkuudeltaan keskitasoa, ja samalla sävyiltään jossain määrin raa'an tuntuinen: nahkaa ja tupakkaa, mustikkaa ja hieman rypäleiden rankoihin tai muuhun kasviperäiseen vivahtavaa vihreää aromia. Maku on terävähkö, mustikkaa ja lakritsia sekä särmikästä mullan sävyä. Tätä viiniä kannattaisi varmaankin kypsyttää edelleen, nyt tämä tuntuu selvästi saman vuoden Chambertinia tuoreemmalta ja keskeneräisemmältä. Luulen kuitenkin, että tämä on nyt maistetuista Clos St. Jacques -vuosikerroista vaatimattomin viini myös kunnollisen kellaroinnin jälkeen. 91

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 2012

Tuoksu on vuotta vanhempaan viiniin verrattuna mukavan pyöreä ja avoin: mansikkaa, granaattiomenaa ja sitruunamelissan mieleen tuovaa aromaattista yrttien sävyä sekä ripaus tuoreen tammen mukanaan tuomaa vaniljaisuutta.

Maku ei ole erityisen konsentroitunut, mutta herkullinen kyllä mansikan ja vadelman kypsissä sävyissä. Niiden rinnalla on hieman mineraalia sekä lakritsin ja melassisokerin sävyä. Tässä viinissä on mainio tasapaino nuoresta iästä huolimatta, mutta toisaalta intensiteetti ja painokkuus ovat korkeintaan keskitasoa, eli varsinkin odotuksiin nähden kokonaisuus on hieman keveähkön tuntuinen. Kun 2012 Lavaux oli mielestäni selvästi oman minivertikaalinsa parhaimmistoa, tuntuu tämä 2012 CSJ taas  hieman hukkuvan massaan seitsemän nyt maistetun CSJ-vuosikerran suhteellisen tasaväkisessä (2010 pl.) joukossa. 93

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 2013

Tuoksusta erottuu saman vuosikerran Lavauxin mieleen tuovia nokkosen- ja herukanlehtien aromeja, mutta tyylikkäämmin ja tasapainoisemmin: mukana on myös boysenmarjaa, salmiakkijauhetta sekä ripaus savua ja turvemullan sävyä.

Maussa on mukavan makeahkoa punasävyistä hedelmää punaisten herukoiden ja hapokkaiden vadelmien ryydittämänä. Jälkimaku ei ole mitenkään mieleenjäävän mittainen, mutta siinäkin on mukavaa hentoista makeutta. Melko vaatimattomalla 2013 Lavaux'lla diskontattuihin odotuksiin peilaten jopa yllättävän maukas ja tasapainoinen kokonaisuus nyt, mutta tämä viini palkinnee myös kärsivällisen kellaroijan, viimeistään joskus 2030-luvulla. 92 

---

3. flight

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 2014

Viimeisen, tuoreimman parivaljakon vanhemmassa viinissä on hienoa hillittyä tyylikkyyttä, mutta ei kuitenkaan nuorempansa (2015) muhkeaa konsentraatiota. Sävyt ovat kokonaisuutena melko tummia: mustikkaa, boysenmarjaa ja salmiakkia, kukin intensiteetiltään sopivan tasaveroisina annoksina.

Maku on tiivis, tuore ja tyylikäs: mustikkaa, mustetta ja salmiakkilakritsia. Napakka mineraalisuus erityisesti jälkimaussa tekee viinin olemuksesta kuulaan ja melkeinpä teräksisen ryhdikkään. Piirteiltään klassinen viini ja vuosikerta: tämä on ihailtavan hyvää jo nyt, mutta kypsempänä joskus vuosien päästä varmasti vielä parempaa. 93

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Clos St. Jacques 2015

Tuoksusta erottuu päällimmäisenä paahdetun lihan ja ruskistetun voin sävyjä, ruutia ja siihen sekoittunutta salmiakkijauheen aromia sekä hyppysellinen mustapippuria. Hieman taaempana piileskelevät mustikan ja mustaherukan sävyt sekä ripaus parafiinin tuntua.

Maussa tuntuu korikaupalla makeaa punasävyistä hedelmäisyyttä: auringossa kauniiksi kypsyneitä kirsikoita ja muhkean konsentroituneita mansikoita hentoon toffeen sävyyn lempeästi verhottuina. Jälkimaussa maistuu vielä lakritsi sekä napakka mineraalisuus, ja näitä saattelevat vahva hapokkuus sekä melko tuhti annos kypsiä tanniineja. Ainakin näin tuoreeltaan arvioituna tässä viinissä iso kaliiberi yhdistyy oikein onnistuneesti hienoon punaiseen burgundiin oletusarvoisesti kuuluvaan tyylikkyyteen. Jopa yllättävän nautittava viini nyt, vaikka suurimmillaan tämä viini lieneekin vasta parin kolmen vuosikymmenen kuluttua. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be