Siirry pääsisältöön

Weingut Keller Hubacker 2018 & 2013

Weingut Keller Hubacker 2018

Hubackerin tuorein vuosikerta kokeilumielessä avattuna ja nautittuna, ilman kiirettä ja ilman dekantointia. Tuoreesta, mukavan monipuolisesta tuoksusta erottuu vaivatta melko voimakkaita päärynän ja omenan aromeja, trooppisuutta tuoreen hunajamelonin ja mangon häivähdyksen voimin sekä tasapainottavina elementteinä myös sitruunan tuntua, herukanlehtiä ja kevyttä kalkkista mineraalisuutta.

Maku on ihan odotuksen mukaisesti näin tuoreeltaan selvästi keskeneräisen oloinen: hedelmäisinä sävyinä on päärynää, sitruunaa ja kypsymätöntä mangoa. Jälkimaussa on mukavasti painoa, pituutta sekä maukasta hapokkuutta, ja se sävyttyy kirpeällä limellä, sitruunalla sekä maltillisilla mineraalien ja ruutisavun sävyillä. Varovaisena ensivaikutelmana miellyttävän oloinen viini ja vuosikerta, vaikka ei ehkä piirteiltään viileimmän klassinen tai mitoiltaan mahtavin kuitenkaan. Kellerin hienostuneisuutta ja potentiaalia kellarointiin sekä kehittymiseen löytyy joka tapauksessa tästäkin versiosta. 91


Weingut Keller Hubacker 2013

Tämäkin viini nautittu kiireettä ja dekantoimatta. Tuoksussa on hyvässä tasapainossa oleva trooppisten hedelmien kerros: vahvaa vaalean persikan aromia, mangoa ja tyylikkään kypsää cantaloupemelonia. Näiden rinnalla on myös keltaisten omenien ja kypsän sitruunan sävyjä, limeä, mehiläisvahaa sekä lempeää mineraalisuutta.

Maku on jo kivasti kypsyneen tuntuinen, mukavan hedelmäinen ja aika moniulotteinenkin: persikan sävy on tässäkin leimallinen, lisänä aprikoosia sekä sopivan kypsää omenaa ja päärynää. Jälkimaussa tuntuu sopiva, kypsän sitruunan sävyttämä hapokkuus ja hienosti kielellä väreilevä kalkkikiven ja mineraalisuuden tuntu. Maukas ja olemukseltaan viimeistellyn tasapainoinen viini, joka tuntuu olevan oikein hyvässä vaiheessa nyt. Tyyliltään eksoottisemman hedelmäinen ja ehkä myös kehittyneemmän oloinen kuin aiemmin tänä vuonna maistettu saman vuoden Kirchspiel - eri tavoin yhtä hyviä kumpikin 93 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be