Siirry pääsisältöön

Weingut Keller Hubacker 2018 & 2013

Weingut Keller Hubacker 2018

Hubackerin tuorein vuosikerta kokeilumielessä avattuna ja nautittuna, ilman kiirettä ja ilman dekantointia. Tuoreesta, mukavan monipuolisesta tuoksusta erottuu vaivatta melko voimakkaita päärynän ja omenan aromeja, trooppisuutta tuoreen hunajamelonin ja mangon häivähdyksen voimin sekä tasapainottavina elementteinä myös sitruunan tuntua, herukanlehtiä ja kevyttä kalkkista mineraalisuutta.

Maku on ihan odotuksen mukaisesti näin tuoreeltaan selvästi keskeneräisen oloinen: hedelmäisinä sävyinä on päärynää, sitruunaa ja kypsymätöntä mangoa. Jälkimaussa on mukavasti painoa, pituutta sekä maukasta hapokkuutta, ja se sävyttyy kirpeällä limellä, sitruunalla sekä maltillisilla mineraalien ja ruutisavun sävyillä. Varovaisena ensivaikutelmana miellyttävän oloinen viini ja vuosikerta, vaikka ei ehkä piirteiltään viileimmän klassinen tai mitoiltaan mahtavin kuitenkaan. Kellerin hienostuneisuutta ja potentiaalia kellarointiin sekä kehittymiseen löytyy joka tapauksessa tästäkin versiosta. 91


Weingut Keller Hubacker 2013

Tämäkin viini nautittu kiireettä ja dekantoimatta. Tuoksussa on hyvässä tasapainossa oleva trooppisten hedelmien kerros: vahvaa vaalean persikan aromia, mangoa ja tyylikkään kypsää cantaloupemelonia. Näiden rinnalla on myös keltaisten omenien ja kypsän sitruunan sävyjä, limeä, mehiläisvahaa sekä lempeää mineraalisuutta.

Maku on jo kivasti kypsyneen tuntuinen, mukavan hedelmäinen ja aika moniulotteinenkin: persikan sävy on tässäkin leimallinen, lisänä aprikoosia sekä sopivan kypsää omenaa ja päärynää. Jälkimaussa tuntuu sopiva, kypsän sitruunan sävyttämä hapokkuus ja hienosti kielellä väreilevä kalkkikiven ja mineraalisuuden tuntu. Maukas ja olemukseltaan viimeistellyn tasapainoinen viini, joka tuntuu olevan oikein hyvässä vaiheessa nyt. Tyyliltään eksoottisemman hedelmäinen ja ehkä myös kehittyneemmän oloinen kuin aiemmin tänä vuonna maistettu saman vuoden Kirchspiel - eri tavoin yhtä hyviä kumpikin 93 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja