Siirry pääsisältöön

Joulupäivän 2019 burgundit: Comte Armand Clos des Epeneaux 1993 & 1989, Gaunoux Grands Épenots 1988 ja Faiveley Marechale 1969

Comte Armand Pommard Premier Cru Clos des Epeneaux 1993

Dekantoitu ja maistettu kolmen seuraavan tunnin aikana. Viinin väri on yhä varsin tumman punainen. Epeneaux-parissa Tämän -93:n tuoksu on pykälän -89:iä intensiivisempi ja hienopiirteisempi, ehkä myös ilmaisultaan jonkin verran tummempi. Siitä erottuu tyylikkäästi miellyttävän kypsiä tummia kirsikoita, jonkin verran tummempaa boysenmarjaa, hennommin ahomansikkaa ja vadelmaa, kaunista mineraalisuutta sekä aavistus tuoreen sammalkarikkeen sävyä.

Maussa mansikan ja vadelman sävyt jättävät kirsikan taka-alalle, mukana on myös mustikkaa sekä savua, tiukahkoa mineraalisuutta ja häivähdys muskottipähkinää. Pitkässä, tiiviissä jälkimaussa tuntuu viinin varsin vahva hapokkuus ja maltillinen annos tanniinisuuden tuntua siinä rinnalla. Tyylikäs ja nuorekas, piirteiltään ihan klassisen viileähkön vuosikertansa mukainen viini, jossa vaikuttaa edelleen olevan reilusti kellarointipotentiaalia. 94

Comte Armand Pommard Premier Cru Clos des Epeneaux 1989

Dekantoitu ja maistettu kolmen seuraavan tunnin aikana. Väri on edellistä hieman vaaleampi, reunalla on aavistus rusehtavaa sävyä. Tämän -89:n tuoksu on vieressä olevaa -93:sta kypsempi ja lämminaromisempi. Sävyjen kirjossa on kypsää mansikkaa, granaattiomenaa, ripaus viikunaa, sekä hennon lempeät tupakan ja tallin aromit. Viinin avautuessa mukaan tulee myös lakritsijauheen sävyä.

Maku on tuoksun mukaisesti lempeän kypsän tuntuinen, sitä hallitsevat mansikan ja kypsien punaisten herukoiden sävyt, sekä ripaukset nahan ja turvemullan tuntua siinä rinnalla. Jälkimaussa tuntuu edelliseen viiniin verrattuna enemmän tanniinia ja vähemmän hapokkuutta. Tämä miellyttävä 30-vuotias burgundi tuntuu nyt jo hyvin täyteen kypsyyteensä kehittyneeltä. 93

Michel Gaunoux Pommard Premier Cru Grands Épenots 1988

Maistettu vajaan tunnin dekantoinnin jälkeen. Tuoksu on intensiivinen ja varsin voimakas: lakritsia, salmiakkijauhetta, tiivistä tummaa marjaisuutta ja hedelmää: boysenmarjaa, mustikkaa ja meheviä maatiaisluumuja. Mukana on myös mukavaa mineraalisuutta ja ripaus korianterin ja tryffelin sävyjä. 

Maussa on tiivistä ja mehukasta hedelmäisyyttä ja marjaa: mustikkaa, boysenmarjaa, mustaherukanlehtiä ja laventelin mieleen tuovaa eksoottisen mausteista sävyä. Jälkimaku on mehukkaan hedelmäinen ja tiiviin hapokas. Tyylikkään maukas, yhä melko nuorekas burgundi, rinnan mitalla minusta nelikon nykykunnossaan paras viini ennen -93 Epeneaux'ta. 94

Faiveley Nuits St. Georges Premier Cru Clos de la Marechale 1969

Maistettu reilun puolen tunnin dekantoinnin jälkeen. Värissä on aika paljon ruskehtavaa sävyä. Tuoksussa on lakritsia ja salmiakkia, ruskeiden sienien aromia, lämmintä mullan sävyä ja ruskettuneiden lehtien aromia. Punaisen sävyistä hedelmää on vielä jonkin verran jäljellä, viikunaa ja punaisia herukoita sekä häivähdys kahvin aromeja siinä rinnalla. 

Maku ei ole kovin voimakas, mutta se on miellyttäväsävyinen ja pyöreän kypsä: kypsiä puolukoita ja karpaloita, hieman mustikkaakin. Jälkimaussa tuntuu lempeä annos hapokkuutta ja rautaisen mineraalista maaperän sävyä. Täysin kypsä viini, jonka viehättävyys ei ole niinkään voimakkuudessa tai hienostuneisuudessa, vaan pitkälle kehittyneiden tertiaariaromien hienossa kirjossa.  93

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be