Siirry pääsisältöön

Viiden vuosikymmenen viinilauantai: mm. Dauvissat Les Preuses 2007 ja La Mission Haut-Brion 1998

Heidsieck & Co Monopole Diamant Bleu 1982

Viini ei avatessa enää liiemmin pihahda ja sen väri on jonkin verran tummentunut, mutta lasissa tarkasteltuna hiilidioksidia vaikuttaa kuitenkin olevan yhä ripaus jäljellä. Tuoksussa on toffeeta, omenaa, sitruunaa ja kevyesti alkavan oksidoitumisen sävyä. Maussa on tuoksun mukaista hedelmäisyyttä vielä kohtuullisesti tallella, ja jälkimaun sitruunainen hapokkuus tuntuu yhä melko raikkaalta. Selvästi jo alamäen puolelle kääntynyt pullollinen, mutta kuitenkin kokonaisuudessaan silti ihan mukavasti nautittavissa oleva ikääntynyt samppanja. 90

Weingut Keller Kirchspiel Grosses Gewächs 2010

Dekantoitu reilu pari tuntia ennen maistamista. Tuoksu on voimakas ja Kellerille tyypillisen eksoottisen hedelmäinen: mangoa, passionia, ananasta ja häivähdys banaania. Kaikki edellä mainitut sävyt ovat sopivalla kypsyystasolla niin että raikkaus säilyy, varsinkin kun mukana on myös häivähdys sitruunaa ja hyvä annos mineraalisuutta. 

Maku on tyylikkään tasapainoinen: herkullista mangoa, raikasta ananasta, vaaleaa persikkaa, kypsää sitruunaa ja jälkimaussa runsaasti mineraalia hyvän sitruunankuoren sävyttämän hapokkuuden rinnalla. Kypsähkö, sileäsävyinen ja maukas viini, jota varmasti voi huoletta kellaroida vielä toisenkin vuosikymmenen. 93

Vincent Dauvissat Chablis Grand Cru Les Preuses 2007

Dekantoitu reilu pari tuntia ennen maistamista. Kirkassävyisestä, viereistä Kelleriä varsinkin aluksi vienommasta tuoksusta erottuu päällimmäisenä selväpiirteistä suolaveden, simpukankuorien ja kalkkikiven sävyä, niiden alta vähitellen erottuvammin vihreää omenaa ja sateisen ruohoniityn aromia, aavistus ananasta ja häivähdys laventelin sävyä.

Nuorekkaassa maussa on vihreää omenaa, osterien ja suolaveden sävyä sekä pirteää sitruunaa. Tiivis jälkimaku väreilee suussa pitkään limen ja mineraalisuuden sävyttämänä. Hieno ja tasapainoinen, alkuperälleen tyypillinen viini, joka puhkeaa kauniisti kukkaan lasissa kiireettömästi avautuessaan. 2007 on klassisen tyylikäs vuosikerta Chablis'ssa, ja se näkyy hienolla tavalla tässäkin viinissä. 94

Chateau Cheval Blanc 1971

Dekantterissa ennen maistamista puolisentoista tuntia. Tämän jo pari kertaa aiemmin maistetun viinin väri on odotuksen mukaisesti jo melko ruskea reunoiltaan. Lempeän kypsässä tuoksussa on mehevää viikunaa, kypsiä punaisia herukoita, jonkin verran savua ja tupakkaa, hieman paprikan sävyä, teelehtien aromia ja mentholia.

Maku on pyöreä, pehmeä ja täysin kypsän tuntuinen: viikunaa, mansikkaa, granaattiomenaa, punaisia herukoita ja tässäkin hivenen paprikan sävyä. Jälkimaussa häivähtelee tuoksun mukainen mentholin tuntu; tanniineja ei juuri tunnu mutta hapokkuutta on ihan sopivasti. Maukkaasti nautittava, täysin kypsä viini, joka kestää lasissa moitteetta, mutta tuntuu tästä pullollisesta kuitenkin aromeiltaan vaisummalta ja hedelmältään niukemmalta kuin parilla edellisellä kerralla. 93

Chateau La Mission Haut-Brion 1998

Dekantterissa ennen maistamista puolisentoista tuntia. Väri on varsinkin viereiseen CB:hen verrattuna sävyltään varsin tummanpuhuva. Tuoksu on aromeiltaan kiehtova ja vahvapiirteinen: pyöreän paksuja luumun sävyjä rinnallaan tummaa kirsikkaa, hieman vadelmaa ja lempeää mustaherukan aromia. Kokonaisuutta monipuolistaa ripaus seetriä ja häivähdykset anista sekä lyijykynän teroituspurua. 

Maussa on tuhtia, vielä suhteellisen nuoren tuntuista hedelmäisyyttä mustaherukan, luumun ja kirsikoiden sävyttämänä. Mukana on myös nahkaa ja lyijykynän sävyä. Lopussa tuntuu reilu annos jykeviä, mehukkaan kypsän sävyisiä tanniineja. Jälkimaku kantaa pitkälle ja on jo tässä iässä olemukseltaan lupaavan pyöreä. Rinnan mitalla itselleni illan vaikuttavin viini, jonka suurimmat päivät lienevät kuitenkin vasta jossain vuosien tai vuosikymmenien päässä. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be